Loukkaantuisitko, jos lapseton pariskunta ei kutsuisi koskaan juhliin ja illanviettoihin lapsiasi, ainoastaan sinut?

Olisi ok. Ehkä minä sitten voisin olla ihmeissäni, jos vain meidän lapsiamme ei kutsuttaisi, mutta muuten olisi lauma muksuja mukana. Muitten lapsia siis. Pitäisin aivan normaalina, että lapsettomat järjestävät lapsettomia illanviettoja, jos ei siis puhuta vaikka sukulaisten välisistä jutuista.

Luultavasti monet juhlat jäisivät väliin. Jos joku kutsuu aina siten että vain aikuisille, ei lapsia, vain sinä... Niin pikku hiljaa välimatka ja ystävyys erkaneisi toisistaan.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti monet juhlat jäisivät väliin. Jos joku kutsuu aina siten että vain aikuisille, ei lapsia, vain sinä... Niin pikku hiljaa välimatka ja ystävyys erkaneisi toisistaan.

Näinhän siinä helposti käy, jos lapsia hankkinut ei pysty enää normaaleihin tilaisuuksiin osallistumaan. Tuota voi kyllä paikata tapaamalla sitten muissa yhteyksissä, vaikka kahvilla. -ap

Olisin onnessani, jos pääsisin johonkin ilman lasta.

Minusta täysin ok. Ei lapseton välttämättä halua lapsia kotiinsa. Sukulaisten kanssa lapset kuuluu kutsua edes joskus, mutta ei mun kaveri ole mun lasten kaveri.

Vauva saattaa olla asia erikseen ensimmäisinä kuukausina tai alle vuosikkaana.

Mielelläni tapaan kavereita myös ilman lapsia.

Illanistujaisissa usein saunotaan, syödään ja jutellaan. Ei mahdu lapset tuohon kuvioon.

Kun tavataan päiväsaikaan vaikka kahvilla, niin lapset on ihan ok olla mukana.

Mulle on ihan ok. On kiva viettää iltaa aikuisten kesken ja nautin siitä, että minulla on ihan omiakin ystäviä, ei vaan perheystäviä. Eikä lapsenkaan ystävät ole automaattisesti myös minun ystäviäni, vaikka heidät tunnenkin. 

Mä olisin ihan megaonnellinen, jos pelkästään mut kutsuttaisiin jonnekin. Yleensä aina oletetaan, että raahaan vilkkaan neljävuotiaan mukanani kaiken maailman kissanristiäisiin ja sitten kummastellaan jos tulenkin yksin. :D

Mun mielestä perhe pitää aina kohdata perheenä, ei lähdetä erottelemaan kuka sieltä kutsutaan. Se on kaikki tai ei mitään. Joten surullista tämä toiminta että lapset aina hylätään jonnekkin kun vanhemmat lähtevät rilluttelemaan. Ja tuntuu että aina alkoholikin on niin isossa roolissa. Onneksi löytyy ihmisiä joilla on fiksummat ja perhekeskeisemmät elämänarvot, eikä ole mikään rällääjä-wt.

En usko, että juuri kukaan loukkaantuisi. Miksi pitäisi?

Lapset ei kuulu illanistujaisiin ellei ne ole jotkin kinkerit.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä perhe pitää aina kohdata perheenä, ei lähdetä erottelemaan kuka sieltä kutsutaan. Se on kaikki tai ei mitään. Joten surullista tämä toiminta että lapset aina hylätään jonnekkin kun vanhemmat lähtevät rilluttelemaan. Ja tuntuu että aina alkoholikin on niin isossa roolissa. Onneksi löytyy ihmisiä joilla on fiksummat ja perhekeskeisemmät elämänarvot, eikä ole mikään rällääjä-wt.

Kyllä ihmisillä on oma identiteetti vaikka asuisivat parisuhteessa ja vaikka olisi lapsia. Eikä tuollainen aikuisten tapaaminen tarkoita välttämättä yletöntä alkoholia, esimerkiksi minulla oli paljon työhön liittyviä iltamenoja joihin en lasta (ja harvoin miehen) otin mukaan. Jos sen oman identiteettinsä rakentaa vain perheen varaan voi olla ongelmissa jos tulee ero tai kun lapset aikuistuvat. Ja olen hyvin perhekeskeinen, yleensä tykkään olla kotona mutta välillä pitää saada olla ihan oma yksilökin.

Omat lapset eivät ainakaan olisi halunneet juhliin, joissa heidän olisi pitänyt istua ja kuunnella aikuisten jutustelua.

Olishan se jo vähän outoa jos ei koskaan lapset saisi olla mukana. Jos kuvittelen, että kutsuja olis mun kaveri muttei ikinä tavattais niin, että mun lapset olisi mukana, niin olishan se jo vähän kummallista. Etenkin niinä vuosina kun olen ollut kotiäitinä.