Eroperheistä

Olen miettinyt just tuota lasten kahden kodin välillä seilaamista. Tuota ei edes kaikki aikuiset jaksaisi. Samoin ne uudet ihmiset niissä uusissa perheissä.

Voih, sydän huokaa 😞

Tuonkin kun voi tehdä monella tavalla: itsekäästi tai mahdollisimman paljon lapsia huomioonottaen. Ei nuo meidän teinit näytä kauheasti kärsivän, että on kaksi omaa huonetta puolen kilometrin päässä toisistaan. Kulkevat ihan sujuvasti väliä, nytkin vissiin poika isällään kaverinsa kanssa vaikka syömään pitäisi tulla. Ihan turvallista normiarkea tällainenkin voi olla, ja luultavasti onnellisempaa kuin monessa tappelevassa tai mököttävässä ydinperheessä.

No sekö se sitten olisi onnellista,että toinen vanhempi,useimmiten isä,erotettaisiin lapsista...ja vain äidin sydän huokaa.Munkin tyttäreni kasvoi kahden kodin elämässä,ja itse on nyt kovinkin tasapainoinen neljänlapsen äiti.

Vielä on onneksi hänellä molemmat vanhemmat elossa,vaikka isä jo sairasteleekin.

Meillä lapsilla on yksi koti ja vierailevat isän luona. Tämä oli isän halu, katsoi monta vuotta veljensä lapsia ja heidän viikkosysteemiään ja sanoi että tuo ei voi olla lasten etu.

Meillä teini ja esiteini, jotka ovat isä-vierailuillaan aina mökillä. Eipä poikkea meidän ennen-eroa-elämästä juurikaan. Tehtiin silloinkin kaikki erikseen ja mä hoidin lasten asiat.

Vierailija kirjoitti:

Tuonkin kun voi tehdä monella tavalla: itsekäästi tai mahdollisimman paljon lapsia huomioonottaen. Ei nuo meidän teinit näytä kauheasti kärsivän, että on kaksi omaa huonetta puolen kilometrin päässä toisistaan. Kulkevat ihan sujuvasti väliä, nytkin vissiin poika isällään kaverinsa kanssa vaikka syömään pitäisi tulla. Ihan turvallista normiarkea tällainenkin voi olla, ja luultavasti onnellisempaa kuin monessa tappelevassa tai mököttävässä ydinperheessä.

Pikkasen eri jutttu jos ne huoneet sijaitseeki vaikka toisessa kaupungissa. Mitäs ne teinit tuumaisi jos pitäisikin lähteä isää tapaamaan monen tunnin matkan päähän? Tuohan helpottaa arkea huomattavasti, jos eronneet asuvat lähekkäin.