Rakastan enemmän täysimetettyä lastani, kuin korvike-lastani :-(
Tuntuu tosi pahalta kirjoittaa näin, koska en haluaisi millään myöntää sitä itselleni, mutta imetys on vaikuttanut tosi oleellisesti kiintymys suhteeseen.
Esikoista imetin vain 4kk ja senkin ajan hän oli pääasiassa korvikkeella, mutta kuopusta imetin täysimetyksellä puoli vuotta.
Haluaisin tietenkin rakastaa molempia lapsiani yhtä paljon ja teen kaikkeni että kohtelisin heitä tasapuolisesti ja niin ettei esikoinen vain koskaan huomaa, että kuopus on minulle jotenkin erityinen.
Tunne on siis täysin tahaton, mutta kuopusta kohtaan on aivan ihmeellisen syvä side ja mieletön rakkaus :-( vaikka esikoinen on aivan mahtava lapsi hänkin.
Halusin vain kirjoittaa tästä siksi, että yrittäisitte imettää lastanne. Ymmärrän myös esikoiseni vuoksi, ettei se aina onnistu.
Tietääkö muuten joku mihin tämä kiintymysjuttu perustuu/onko tätä tutkittu jotenkin? Hormoonit?
Kommentit (17)
Minä rakastan molempia lapsia yhtä paljon, vaikka saivatkin vauva-ajan ruokansa eri paikoista. Korvikevauvani sai kyllä enemmän läheisyyttä ja huomiota vauva-aikana kuin imetetty vauva, koska hänen ollessaan vauva minulla oli enemmän aikaa sylitellä rauhassa. Imetetty vauva joutuu usein heti imetyksen jälkeen lattialle tai sitteriin, koska on muutakin tekemistä.
Tää on kyllä yksi typerimmistä provoista.
esikoisen puolesta tuntuu pahalta, että hän ei saanut kokea tätä mahtaa juttua...vaikka eihän se vauva siitä ole varmaan paljon moksiskaan.
Luulen että suurin syy on se, että sitä osaa nauttia vauva-ajasta PALJON enemmän toisen kanssa, ikäänkuin ottaa kaiken irti.
hiukan on elämän realiteetit hukassa...
Minkä sille voi?! Syitä voi olla monia muitakin kuin imetys, mietipä sitä hetkinen.
On melko outoa väittää erot lapsen rakastamisen välillä johtuvan imetyksestä, kun elämä on muutenkin niin monimutkainen juttu että kaikkia tekijöitä et itsekään osaa analysoida.
Usein äidit sanovat, että toinen lapsi on rakkaampi toista, mutta ensimmäisen kerran kuulen syyksi imetyksen.
nykyään edes koskemaan korvikelapseeni. Tunnen kuinka hän vaistoaa sen. Vietän enemmän aikaa rintalaseni kanssa ja korvikelapsi jää vähemmälle huomiolle. Mielestäni tissilapseni kanssa minulla on läheisempi suhde ja olemme yhtä. Toinen lapseni on vieras minulle, ihan kuin ei olisi edes minun lapseni. Olen miettinyt monta kertaa, että tuleeko korvikelapselleni pahojakin traumoja. Tuskin.
Ap
Jossain muussa mättää pahemman kerran.
Ja tee sterilisaatio, että ei enää käy noin!!
En halua enää yhdellekään lapselleni samanlaista kohtaloa.
-ap
Eli heihei ja mukavaa päivän jatkoa kaikille!
-ap
rinnat verellä ?? HAKEUDU HOITOON. Anna nyt lapsellesi mielummin ruokaa, kuin sinä sen tissifantasian kanssasi orgoit.
Jotenkin tulee mielee tää lehtijuttu aliravitusta tyttölapsesta, jolle nuoripari ei antanut ruokaa.
Miten voi olla joillekin vaikeaa tajuta rintalapsen ja korvikelasen ero. Korvikelapsi ei saa sitä läheisyytää mitä rintalapsi.
-ap
et sitten parempaa keksinyt