Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole enää elämänhalua
27.07.2016 |
Kuolema tuntuu todella houkuttavalta vapautukselta tästä apaattisesta olemisesta nimeltä elämä. Kyllähän minulla niitä hyviäkin päiviä on mutta entä sitten? Niidenkö takia tässä eletään? Enpä tiedä. En pyytänyt päästä tänne. Ei kukaan pyydä. Ihmisellä pitäisi olla oikeus päättää päivänsä turvallisesti.
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen samoin. Olen jo keski-ikäinen työtön yksinelävä nainen. Tuntuu, että ei tässä olemisessa ole mitään järkeä. Ei varaa tehdä yhtään mitään, ainaista senttien laskemista. Ei ystäviä, ei ketään. En halua sääliä, totean vain päivänselvän asian. Jos en olisi näin pelkuri, päättäisin päiväni.
Pyh,nuorena olin aina masentunut....syitä: ruma,pullea naama,pisamia,paha äiti,pahempi suku jne.jne
Nyt keski-iässä turha kitinä jääny pois,muu ei masenna kuin itsekeskeiset ihmiset ja tämä palsta.
Voin tehdä mitä huvittaa.Asuminen maalla on kivaa,ei tarvii katella whitetrashia ja pissiliisoja.
No sitten vaan junaradalle tai talonkatolle katsomaan onko pokkaa vai ei. Itse tuijotin sillalta alas jäiseen mereen ja totesin että jatkan elämää, siitä on nyt 8 vuotta. Ei siinä mitään nettiuhkailuja ja säälipisteitä tarvita vaan oma päätös.
Olen muuten monelle masikselle ja yksinäiselle tarjonnut kirjottelua,ystävyyttä mutta ne laittaa "luukun kiinni"
Kai ne haluu velloa olotilassaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minullakaan. Olen heteromies ja ahdisteleva homomies on pilannut elämäni täysin. Hakeutui samaan työpaikkaan missä minä olen ja halusi samaan työaikamuotoon, samaan vuoroon ja samaan työpisteeseen (siinä työskentelee useampi henkilö). Salakuvasi persettäni kännykkäkameralla. Vaihdatti huoltolassa tekosyyllä kaappinsa omani viereen (tuijotti aina vaatteiden vaihdossa minuun päin kääntyneenä). On kaikenkaikkiaan ahdistellut henkisesti jo yli 20 vuotta ja eroon ei pääse. Ihmettelen, että olen kestänyt nämä vuodet tappamatta itseäni. Se on kumma että noille ahdistelijoille ei voi mitään. Kukaan ei tajua mikä helvetti se on, kun joku päivittäin henkisesti häiritsee sinua ja näet painajaisunia kyseisestä tyypistä; hän tarttuu sinuun työpaikalla kiinni ja alkaa lääppiä, yrität paeta ja heräät siihen kauhun tunteeseen. Toivon että hän kuolisi tai vaihtoehtoisesti itse kuolisin. Tuntuu että en kestä tätä helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
No sitten vaan junaradalle tai talonkatolle katsomaan onko pokkaa vai ei. Itse tuijotin sillalta alas jäiseen mereen ja totesin että jatkan elämää, siitä on nyt 8 vuotta. Ei siinä mitään nettiuhkailuja ja säälipisteitä tarvita vaan oma päätös.
Ei mulla ole tollaista, en halua tehdä perheelle noin paskasti. Mutta jos tulisi sairaus ja veisi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiva on kirjoitti:
Pyh,nuorena olin aina masentunut....syitä: ruma,pullea naama,pisamia,paha äiti,pahempi suku jne.jne
Nyt keski-iässä turha kitinä jääny pois,muu ei masenna kuin itsekeskeiset ihmiset ja tämä palsta.
Voin tehdä mitä huvittaa.Asuminen maalla on kivaa,ei tarvii katella whitetrashia ja pissiliisoja.
Hyvä, että suhtaudut arvostavasti ja kunnioittavasti muihin ihmisiin.
Elämanhalun puute ei ole sama kuin itsemurha-ajatuksissa vellominen. Minulla ei ole suurempaa elämänhalua tai iloa, mitä nyt herään aamulla, iloitsen joskus hyvästä ruuasta tai hauskasta jutusta.. Mutta pohjimmiltaan kaikki on aika yhdentekevää ja tulevaisuus ei tunnu sisältävän mitään, mitä haluaisin. Ehkä ne itsemurha-ajatukset joskus tulee, toistaiseksi on vaan harmaata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitten vaan junaradalle tai talonkatolle katsomaan onko pokkaa vai ei. Itse tuijotin sillalta alas jäiseen mereen ja totesin että jatkan elämää, siitä on nyt 8 vuotta. Ei siinä mitään nettiuhkailuja ja säälipisteitä tarvita vaan oma päätös.
Ei mulla ole tollaista, en halua tehdä perheelle noin paskasti. Mutta jos tulisi sairaus ja veisi....
Samaa toivon, tai kolaria. Elämä ei ole tyhjää, vaan kuormittavaa. Olen nuoresta/lapsesta asti ollut masentunut. Koulunkäynti oli stressaavaa ja raskasta kun en masennuksen takia uskonut kykyihini, jaksanut olla sosiaalinen tai hoitaa koulutehtäviä. Menin lapsellisen ja itsekkään, alkoholisoituneen miehen kanssa naimisiin ja saimme lapsen. Erosimme ja siitä tuli kauheat rahahuolet. Pojalla todettiin ADD. Koulunkäynti raskasta ja nyt teini-ikäisenä heittämässä hanskoja tiskiin. Pinnaa koulusta ja on alkanut polttaa pilveä (15v). Kaikkea apua saadaan mutta mikään ei auta... Oon ihan loppu. Syön vahvaa lääkitystä mutta näiden huolien keskellä pitäisi varmaan saada lobotomia ettei ahdistaisi.
Olen kiinnostunut monesta asiasta ja tykkäisin tehdä vaikka mitä mutta elämä heittää kapuloita rattaisiin, etten pääse nauttimaan elämästäni. Olen 43-v, vähän alkaa tuntuu siltä että tää on nähty. Olen empaattinen, sosiaalinen, kauniiksikin haukuttu mutta rakkauttakaan en ilmeisesti ole ansainnut. Ja kuka rakastuisi elämän lannistamaan?
Vierailija kirjoitti:
Tunnen samoin. Olen jo keski-ikäinen työtön yksinelävä nainen. Tuntuu, että ei tässä olemisessa ole mitään järkeä. Ei varaa tehdä yhtään mitään, ainaista senttien laskemista. Ei ystäviä, ei ketään. En halua sääliä, totean vain päivänselvän asian. Jos en olisi näin pelkuri, päättäisin päiväni.
olet tainnut käsittää jotain väärin , pelkuruutta on nimenomaan lopettaa päivänsä , rohkeutta on taistella vastaan vaikka kuinka pahalta tuntuukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on täysin normaalia ja valtion pitäisi tarjota mahdollisuus eutanasiaan.
Nämä ketjut kertoo aika hyvin suomalaisen olotilan nykypäivänä , ja me muka ollaan "maailman onnellisin kansa " . ihme juttu, en koe näkeväni "onnellisen" näköisiä ihmisiä missään kun tallustelen ihmisten ilmoilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Tähän astinen elämä ollu aivan pereestä. Ikinä onnistinut missään enkä mitään saanut. Liian tyhmä, pelokas ja avuton elämään.
Ikuinen ikäneito
Mulla ei ole koskaan ollutkaan. Muiden potkimana raahasin itseäni nuorempana eteenpäin, enää en jaksa. Odotan vain kuolemaa.
Onnellisuus on valinta ja asioita voi katsoa monelta näkökulmalta. Tuskin on yhtään ihmistä jotka ovat koko ajan onnellisia ja elämä täynnä tarmoa. Eiköhän se kuulu asiaan olla välillä aallon pohjassa. Huonoissakin asioissa on aina jotakin hyvääkin. Ei tarvitse nousta talon katolle.
jos kirjoitat että voit hyvin , saat kasan trolleja niskaasi
jos kirjoitat että haluat tehdä itsemurhan , saat 100 yläpeukkua .
kertoo hyvin tän palstan ihmisistä
Vierailija kirjoitti:
Tuo on täysin normaalia ja valtion pitäisi tarjota mahdollisuus eutanasiaan.
Älä huoli asia on tulevaisuuden listalla tosin niin kuin Hollannissa moni tapetaan vaikkeivat halua. Rappirt.fissä oli aikoinaan hyvä juttu.
Alue: Aihe vapaa
Vähän samaa on täällä. Tätäkö tämä keski-ikä on....