Sosiaalisia tilanteita pelkäävät, kertokaa mitä "hauskoja" tapoja vaivasta seuraa

Minä olen se tyyppi joka istuu yksin aamulla ennen klo 7 pokestopilla..

http://www.vauva.fi/keskustelu/2618580/introvertin_pokemon_ongelmat

Up :) Samaistun jokaiseen... Sosiaalisten tilanteiden pelko vaikuttaa niin paljon mun jokapäiväiseen elämään, että en edes osaa ajatella millasta elämä olisi ilman sitä. :D

Peloistani huolimatta olen ihan siedettävän näköinen, joten mulle on tullut tavaksi särkeä miesten sydämiä treffipalstoilla. :) Kaipaan rakkautta ja seksiä, joten tykkään chattailla usein vihjailevaan sävyyn ja antaa ymmärtää kaikenlaista, mutta siinä vaiheessa kun mies alkaa tosissaan ehdottaa tapaamista, keksin aina jonkin tekosyyn, kuten että mulla onkin jo toinen, ja siirryn seuraavaan uhriin. Life is a bitch, so am I.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset pitää mua sosiaalisena, koska olen hyvä puhuja ja hallitsen semmoisen sosiaalisen käytöksen, johon on selkeä kaava. Kaikki vaan ajattelee, että mulla on vilkas sosiaalinen elämä jossain muualla. Ei ole. Tapaan joskus siskoani ja muuten vain kökötän yksin kotona.

Kuvasit minun elämäni :) 

Vierailija kirjoitti:

Peloistani huolimatta olen ihan siedettävän näköinen, joten mulle on tullut tavaksi särkeä miesten sydämiä treffipalstoilla. :) Kaipaan rakkautta ja seksiä, joten tykkään chattailla usein vihjailevaan sävyyn ja antaa ymmärtää kaikenlaista, mutta siinä vaiheessa kun mies alkaa tosissaan ehdottaa tapaamista, keksin aina jonkin tekosyyn, kuten että mulla onkin jo toinen, ja siirryn seuraavaan uhriin. Life is a bitch, so am I.

Niin ja mainitaan nyt sitten vielä, etten mä varsinaisesti tuosta mitenkään nauti - päinvastoin. Silti joskus vaan tekee mieli lievittää yksinäisyyttä vihjailevan chattailun merkeissä, jolloin päädyn kyseisiin tilanteisiin.

Tulla istumaan/jäädä ruokailemaan/kahvittelemaan pöytäseuraan, josta ei käytännössä tunne ketään, vaikka ovat ns. samaa työporukkaa. Istuu vain hiljaa.

Pyydän mieheni hoitamaan puhumisen puolestani, kun se on vain mahdollista.

Tein koulussa aina mahdollisimman lyhyen esitelmän, ja sain huonoja numeroita niistä.

Vierailija kirjoitti:

Peloistani huolimatta olen ihan siedettävän näköinen, joten mulle on tullut tavaksi särkeä miesten sydämiä treffipalstoilla. :) Kaipaan rakkautta ja seksiä, joten tykkään chattailla usein vihjailevaan sävyyn ja antaa ymmärtää kaikenlaista, mutta siinä vaiheessa kun mies alkaa tosissaan ehdottaa tapaamista, keksin aina jonkin tekosyyn, kuten että mulla onkin jo toinen, ja siirryn seuraavaan uhriin. Life is a bitch, so am I.

Kuvaavaa, että mammat antavat tällekin yläpeukkua.

Mies hoitaa minunkin puhelut.

Ruokakaupassa voin kyllä käydä milloin vain, mutta kaupungilla vaatekaupoilla ym. pyrin käymään aina keskiviikkoisin, kun on vähiten väkeä liikkeellä.

Ja lomalla käydään aina hiljaiseen aikaan. Tänään tuli radiosta kolme ajankohtaa, jolloin ihmiset eivät lomaile. Meillä on yksi niistä käytössä, koska minä en kestä ihmispaljoutta. Vaatii vähän järjestelyä päästä silloin irtautumaan lomalle, mutta on aina onnistunut.

Käyn vaatekaupoilla aina arkiaamuisin, ettei ole paljon porukkaa. Sailla käyn aikaisin aamulla/myöhään illalla. Jos en käy salilla säännöllisesti, alan pelätä sinne menoa ja voi mennä viikkoja, ennen kuin uskallan mennä sinne.

Kesäisin ahdistaa kävellä shortseissa tai lyhyessä hameessa/mekossa, sillä pelkään ihmisten tujottavan rumia jalkojani ja nauravan. Samoin jos kuulen naurua, kuvittelen henkilön nauravan minulle ja ala ahdistua ja panikoida.

Juhlissa ilmottaudun monesti vapaaehtoiseksi tiskaamaan, etten joudu olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Muuten olen jossain perimmäisessä nurkassa ja yritän piiloutua huonekasvin taakse.

Työskentelen myyjänä. Hassua, eikös?