Lue keskustelun säännöt.
Miten eläisin itseäni varten? Ent. läheisriippuvainen
27.07.2016 |
Olen taistellut vuosien terapian avulla irti narsistisista sukulaisistani, joilla on alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Olen toiminut lapsena kuuntelijana aikuisten jutuille, esim. suvussa oli traaginen kuolemantapaus jota aikuiset eivät osanneet käsitellä. Olen kuullut vanhempieni avio-ongelmista ja nähnyt ja kuullut sukulaisten seksijuttuja mitä ei lapsen tarvitsisi nähdä, siivonnut äitini virtsaa lattialta kun hän oli humalassa...
Olen aikuisikäni ollut hukassa itseni kanssa ja toteuttanut muiden minulle käsikirjoittamia tarinoita siitä, millaista elämää saisin elää. Olen kyseenalaistanut asioita mutta silti tunnetasolla olen "tyhjä", en tiedä mitä tekisin kaikella energialla mikä on vapautunut muiden murheiden kannattelusta.
Miten aloitan oman elämän (psyykkisesti)? En edes tiedä kuka olen.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisriippuvuudesta pääse. Se vain muuttaa muotoaan. Oletko korostuneen kiinnostunut siitä, mitä naapurisi sinusta ajattelevat? Tai ettet vain ole työkavereitasi parempi tai onnellisempi ihminen? Pelkäätkö kateutta?
Just mä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisriippuvuudesta pääse. Se vain muuttaa muotoaan. Oletko korostuneen kiinnostunut siitä, mitä naapurisi sinusta ajattelevat? Tai ettet vain ole työkavereitasi parempi tai onnellisempi ihminen? Pelkäätkö kateutta?
Mäkin pelkään, ettei siitä pääse. Sehän on sinun kuva omasta itsestäsi, se minkä olet ihan vauvasta saakka joutunut ottamaan vastaan. Ainoa keino muuttaa itseään on tehdä todella paljon töitä kaikkien niiden tosiasioiden kanssa minkä kanssa elää. Kaikki ne alitajuiset toimintatavat, kaikki se miten tekee valintoja, mitä ajattelee itsestä, miten kokee oman minä ja maailman. Ne syvälle sieluun juurtuneet mielen radat ovat moneen kertaan ajettu. Tilalle täytyisi kehittää jotain muuta. Aina, kun huomaa tekevänsä jotain mikä ei edistä paranemista, niin pitää valita toisin. Juurruttaa uudet mielen radat.
Aivot ovat todella muokkautuvat, kunhan vain haluaa nähdä asiat kuten ne ovat. Se on vaikein osa. Loppu on helppoa.
Musaa soimaan. Pyjama päälle. Siivoat kaapeistasi ja kodistasi kaiken mikä ei tuota iloa. Irti energiavarkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elät vaan. Puhelin kiinni. SoMe kiinni. Verhot kiinni.
Vierailija kirjoitti:
elät vaan. Puhelin kiinni. SoMe kiinni. Verhot kiinni.
Aaah, unelmani!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musaa soimaan. Pyjama päälle. Siivoat kaapeistasi ja kodistasi kaiken mikä ei tuota iloa. Irti energiavarkaista.
Joo askeesiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pois Facebookista, puhelin kiinni. Peitto korviin. Kuuntele omia ajatuksiasi ja sydämesi sykettä.
Ulkoiset muutokset on hyvä alku.Ala pitämään itsestäsi huolta.Syö terveellisesti,joita ihoa ja hiuksia.Luovu rumista vaatteista ja tavaroista.
Jos olet yksinäinen,mieti tekemistä,jota voit tehdä yksinkin.Some ja tv kiinni ja sitten vaan liikkeelle..uimaan,joogaan,kirjastoon selaamaan sisustuslehtiä,kursseille,avoimeen yliopistoon.Ajattele,että viikko viikolta voimistut.Jos sulla on hankalaa työpaikalla tms. ihmissuhteissa,päätä,että esimerkiksi seuraavat 6kk annat kaiken mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos ja päätät,että et vaan välitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan onnistunut toipumaan? Kaipaisin kannustavia tarinoita.
Niin ja tuo työpaikan hankaluudet ja ihmissuhteet.. ne uudet ongelmat vie voimia myös nyt kun menneisyyden ongelmat alkaa selkeytyä. Vinkkjä niihin?
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele itseäsi ja tee asioita, mitä sinun tekee mieli tehdä.
Haluaisitko mennä ulos nauttimaan kesäpäivästä? Mene.
Tekeekö mieli jäätelöä? Mitä makua? Osta itsellesi sellainen.
Olisiko tuota harrastusta jännä kokeilla? Kokeile.
Haluaisitko asua tuolla? Muuta sinne.
Se lähtee pienistä asioista. Tsemppiä! :)
Ohis täällä guigulee.. mä en halua mitään noista, enkä mitään muutakaan... vinkkejä näin pohjalla olevalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele itseäsi ja tee asioita, mitä sinun tekee mieli tehdä.
Haluaisitko mennä ulos nauttimaan kesäpäivästä? Mene.
Tekeekö mieli jäätelöä? Mitä makua? Osta itsellesi sellainen.
Olisiko tuota harrastusta jännä kokeilla? Kokeile.
Haluaisitko asua tuolla? Muuta sinne.
Se lähtee pienistä asioista. Tsemppiä! :)
Ohis täällä guigulee.. mä en halua mitään noista, enkä mitään muutakaan... vinkkejä näin pohjalla olevalle?
En mäkään. Ennen hain sisäiselle tyhjiölleni täytettä harrastusryhmistä. Nyt katson noiden ryhmien fb-sivuja ja ihmettelen, miten koskaan saatoin kuvitella kuuluvani joukkoon kummaan...
Haluaisin vain olla omassa erakkoluolassani. Ehkä ikuisesti.
Vaikea tehtävä ja jos ihan rehellisiä ollaan, et koskaan vapaudu tuosta täysin. Tiedän, koska kokemusta valitettavasti on. Mutta hyvä asia on, että voit kuitenkin vapautua suurimmaksi osaksi, tosin se edellyttää itsensä ja ajatusmallien aktiivista muuttamista ja se taasen on helpompi toteuttaa terapeutin tukemana. En sano, että terapeutti on guru tai mitään sellaista, ihmisiä hekin ovat. Mutta joskus ulkopuolisen kysymykset havahduttavat itsen, sen, miten vietävissä ja ilman identiteettiä on ollut.
Itse vapauduin erittäin hankalasta parisuhteesta, jossa oli pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tiedätte sen säälittävän tarinan. Ja minä tunsin vastuuta tästä henkilöstä. Hassua vielä on, että menin terapiaan masennuksen vuoksi, edes tajuamatta miten ongelmistani suuri osa oli huonon parisuhteen ansiota. Siellä tajusin sen ja häpesin. En minä ole tällainen. Mutta sitten ymmärsin mekanismit, jotka johtivat minut sellaiseen. Lapsuuden alkoholisti-vanhemmat, häpeily ja salailu.. you name it. Ihan hirvittävän tuskan jälkeen sain otettua eron, mikä oli lopulta helpottavaa. Mutta kun seuraavan kerran kohtasin potentiaalisen kumppanin, minun oli torjuttava tämä heti. Hänestä henki juuri samanlaisia viboja, kuin edellisestä. Ja onnistuin sen tekemään. Vähitellen saavutin omaa tahtoani, ja pystyin käyttämään sitä. Mutta silti joskus murehdin esimerkiksi exääni, kunnes muistan minkälainen sika hän oli. Ja aika tekee tehtävänsä.
Summa summarum: mene terapiaan, harjoittele ja tarkkaile itseäsi. Älä palaa entiseen, vaikka joskus joku kummallinen vetovoima sinua kohti niitä vähemmän kivoja tyyppejä vetää. Itse pääsin lopulta hyvään, terveeseen parisuhteeseen, jossa kaikki on hyvin.
Mutta kuten sanottua: ongelmia jää jonkinverran. Ne ovat vain ajatusmalleja, ja ne tulee tunnistaa ja torjua. Anna itsellesi arvo.
Vierailija kirjoitti:
Musaa soimaan. Pyjama päälle. Siivoat kaapeistasi ja kodistasi kaiken mikä ei tuota iloa. Irti energiavarkaista.
Noniin, konmari-uskonnolla tämänkin ihmisen voi pelastaa, Paulo Coelhoa, Antti Heikkilää, crossfit-voimakuvia, Juttaa, läsnäolon voimaa, mielekkäästi irti sokerista...
Loin jonkin arvomaailman jo lapsena, monet ovat yrittäneet tuota, miten tarpeellisia he ovat, olen vain helpottunut kun olen vapaa heistä. Yksinkertaiset jutut tosiaan, aamuisin jollei ole kiirettä, istun rauhassa pyjama päällä jonkin aikaa. Niin tyhjäksi ei kukaan voi tulla etteikö keksi jotain kivaa. Kun olet tiedostanut ongelman olet onnellinen. Ihmeen kauan narskut jaksavat vedättää.
Crossfit-voimakuvia :DDDDDDDDD
Sentään nauramisen taito tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea tehtävä ja jos ihan rehellisiä ollaan, et koskaan vapaudu tuosta täysin. Tiedän, koska kokemusta valitettavasti on. Mutta hyvä asia on, että voit kuitenkin vapautua suurimmaksi osaksi, tosin se edellyttää itsensä ja ajatusmallien aktiivista muuttamista ja se taasen on helpompi toteuttaa terapeutin tukemana. En sano, että terapeutti on guru tai mitään sellaista, ihmisiä hekin ovat. Mutta joskus ulkopuolisen kysymykset havahduttavat itsen, sen, miten vietävissä ja ilman identiteettiä on ollut.
Itse vapauduin erittäin hankalasta parisuhteesta, jossa oli pettämistä, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Tiedätte sen säälittävän tarinan. Ja minä tunsin vastuuta tästä henkilöstä. Hassua vielä on, että menin terapiaan masennuksen vuoksi, edes tajuamatta miten ongelmistani suuri osa oli huonon parisuhteen ansiota. Siellä tajusin sen ja häpesin. En minä ole tällainen. Mutta sitten ymmärsin mekanismit, jotka johtivat minut sellaiseen. Lapsuuden alkoholisti-vanhemmat, häpeily ja salailu.. you name it. Ihan hirvittävän tuskan jälkeen sain otettua eron, mikä oli lopulta helpottavaa. Mutta kun seuraavan kerran kohtasin potentiaalisen kumppanin, minun oli torjuttava tämä heti. Hänestä henki juuri samanlaisia viboja, kuin edellisestä. Ja onnistuin sen tekemään. Vähitellen saavutin omaa tahtoani, ja pystyin käyttämään sitä. Mutta silti joskus murehdin esimerkiksi exääni, kunnes muistan minkälainen sika hän oli. Ja aika tekee tehtävänsä.
Summa summarum: mene terapiaan, harjoittele ja tarkkaile itseäsi. Älä palaa entiseen, vaikka joskus joku kummallinen vetovoima sinua kohti niitä vähemmän kivoja tyyppejä vetää. Itse pääsin lopulta hyvään, terveeseen parisuhteeseen, jossa kaikki on hyvin.
Mutta kuten sanottua: ongelmia jää jonkinverran. Ne ovat vain ajatusmalleja, ja ne tulee tunnistaa ja torjua. Anna itsellesi arvo.
Tämä oli lohdullinen ja toivoa tuova kertomus. Niin harvoin kerrotaan läheisriippuvuuden paranemisesta. Tai no, kai siitä ei kokonaan voi parantua, mutta kunhan siedettävää ja hieman mukavempaa elämää voisi viettää.
Minulla on tismalleen samanlaista ollut ja samanlaisten ongelmien kanssa painin edelleen. Olen opettelemassa omaa elämää monien vaiheiden jälkeen ja voin sanoa, että ei ole helppoa. Tyhjyyden, huonouden ja syyllisyyden tunteet ovat läsnä jokainen päivä ja niitä on vaikea sietää. En tiedä mistä tykkään, missä olisin hyvä, en edes välillä useinkaan tiedä mitä ajattelen. Silti haluan opetella tuntemaan itseni tässä elämässä. Koitan ahkerasti tunnostella ajatuksiani ja tunteitani ja mennä sinne missä olo tuntuu hyvälle, tai edes paremmalle, jos hyvään en yllä. Koitan olla mahdollisimman rehellinen itselleni ja toisille, koska muuten niin helposti ajaudun suhteisiin, jossa ryhdyn miellyttämään ja suostun poljettavaksi, kunnes taas huomaan voivani pahoin.