Muutos käytöksessä kun ero uhkaa

Lopputulos on että palaa vanhoihin tapoihinsa ilman pariterapiaa jos liitto jatkuu.

Mielelläni kuulisin muilta eroa harkinneilta miten ovat kokeneet puolison yhtäkkisen muutoksen? Onko katkeruus jo liian suurta vai kuinka?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Lopputulos on että palaa vanhoihin tapoihinsa ilman pariterapiaa jos liitto jatkuu.

Jonkin ajan kuluttua näin tosiaan varmasti käy. Itselläni hetkellisten parannusten jälkeen tilanne jopa paheni, edellytyksiä ei vain enää ollut. Mietin että innostuuko ystäväni nyt puolisonsa muutoksesta ja toisaalta niiltä muuttujilta, onko se oikeasti aitoa. Onko jo liikaa asioita välissä.

Pidetty toista itsestäänselvyytenä.En usko että ilman pariterapiaa ja kaiken läpikäymistä onnistuu.

Aika tyypillinen tilanne. Nainen märehtinyt ja prosessoinut eroa jo pitkään ja sitten lyö eropaperit pöytään. Mies havahtuu tilanteeseen ja  haluaa korjata tilanteen. Ei ikävä kyllä yleensä enää onnistu ilman pariterapiaa, koska nainen on jo mielessään demonisoinut miehen oman eroprosessointinsa aikana.

Minusta tuntuu, että joskus ollaan vaan tilanteessa, josta ei ole enää paluuta eli korjausyritykset harvemmin toimivat.

Mutta miettiikö se kumppani niitä virheellisiä asenteitaan oikeasti vai vain sitä, että miten onnistuisi lepyttämään naisen?

Hetken kestää vain, eli ei sitä tarvitse kestää edes montaa viikkoa, kun vanhat tavat alkavat taustalta tulla taas esiin. Tottakai mies säikähtää jos vaimo alkaa erosta "ihan puskista" puhumaan. Mitä todennäköisemmin vaimo on vihjaillut/sanonut suoraankin jatkuu yrittänyt tehdä omia korjausliikkeitään jo kauan, mutta eipä mies niitä huomaa. Silloin miehelle iskee hätä ja hän alkaa kuvittelemaan mielessään mukavan leppoisan elämänsä totaalista muuttumista. Sitä kuinka hän joutuu tekemään kaiken itse, joutuu ehkä huolehtimaan aika ajoin kakaroistakin vain ja ainoastaan itse ja hui sentään, joutuisi etsimään itselleen uuden piparin! Hätäratkaisuna on siis vaimokullan lepytys ja tätä lässytystä ei vaimo halua enää kuulla, se aika meni jo.

Minulla kävi aikanaan juuri noin. Olin voinut parisuhteessa kauan huonosti ja olin yrittänyt sitä kaikin tavoin parantaa vielä kun tunteita oli. Yritin kahdenkeskistä aikaa, yhteistä harrastusta, osallistua miehen harrastukseen, ostin uusia alusvaatteita jne. Ei auttanut, ukko ei edes vilkaissut, saati tuntunut olevan iloinen yritelmistäni. Niinpä odotin vain oikean hetken ja liitto oli siinä. Mies yritti sen samantien alkaa puhumaan, haalaamaan ja pussailemaan, mutta minua vain yökötti. Emme asuneet yhdessä ja eron jälkeen mies laittoi postia, yritti soitella ja viestitellä kavereiden kautta. Hän lopetti tupakoinninkin, että olisin hänet huolinut. Liian myöhäistä. Olin niin onnellinen kun pääsin miehestä eroon.

Mitämunnyppitäätehä kirjoitti:

Mutta miettiikö se kumppani niitä virheellisiä asenteitaan oikeasti vai vain sitä, että miten onnistuisi lepyttämään naisen?

Tämä on muuten varmaan juuri se, mikä omassa suhteessa oli tilanne. En sitä silloin heti vain ymmärtänyt.

Ap