Työttömät jaksatteko hakea aktiivisesti töitä?
Kun pidempiaikaisiin määräaikaisiin töihin on aina vähintään 100 tai satoja hakijoita, niin yritä sitten siinä erottua joukosta ja saada se paikka. Monissa tapauksissa työ menee rekrytoijan tutulle, ja työpaikkailmoitus on vain jätetty nettiin koska laki niin määrää.
Sitten on paljon vuokratyöpaikkoja, joihin haetaan nollatuntisopimuksella töihin. Näihin pääsee helpommin, mutta jos työtunteja on viikossa 0-40h ei ole takuita että joka kuukausi jää tarpeeksi rahaa vuokraan ja laskuihin.
Jaksatko siis sinnikkäästi hakea töitä vai oletko jo luovuttanut?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos sattuu tulemaan paikka jota haluan hakea"??
Kauheeta, onko tällaisia ihmisiä ihan oikeasti olemassa? Ei työpaikka ole mikään ihmisarvon mittapuu mutta oikeastiko täällä on jengiä elämässä tuilla TÄLLÄ mentaliteetilla?
ohis
Haluatko perustella miksi jonkun työhaluttoman pitäisi hakea työtö, kun jokaiseen paikkaan tulee vähintään 100 hakemusta? Suurin osa todellisilta työhulluilta jotka öisin ulvovat työpaikan perään. Tuo on just hyvä, että työhaluisimmat työllistetään ensin ja me "downsifterit" sitten kun työhaluisimmat ovat kaikki töissä.
Juuri tämän takia ehdotan seuraavaa: jollei työtön onnistu työnhaussa ensimmäisen kolmen työttömyyskuukauden aikana, etsii KELA hänelle työpaikan. Kieltäytyminen työpaikasta johtaa jo nykyään voimassaoleviin sanktioihin.
Voiko joku olla oikeasti näin pihalla? Vai tarkoitetaanko tässä nimenomaan noita rangaistus-tyyppisiä "töitä" joista ei saa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos sattuu tulemaan paikka jota haluan hakea"??
Kauheeta, onko tällaisia ihmisiä ihan oikeasti olemassa? Ei työpaikka ole mikään ihmisarvon mittapuu mutta oikeastiko täällä on jengiä elämässä tuilla TÄLLÄ mentaliteetilla?
ohis
Haluatko perustella miksi jonkun työhaluttoman pitäisi hakea työtö, kun jokaiseen paikkaan tulee vähintään 100 hakemusta? Suurin osa todellisilta työhulluilta jotka öisin ulvovat työpaikan perään. Tuo on just hyvä, että työhaluisimmat työllistetään ensin ja me "downsifterit" sitten kun työhaluisimmat ovat kaikki töissä.
Juuri tämän takia ehdotan seuraavaa: jollei työtön onnistu työnhaussa ensimmäisen kolmen työttömyyskuukauden aikana, etsii KELA hänelle työpaikan. Kieltäytyminen työpaikasta johtaa jo nykyään voimassaoleviin sanktioihin.
Voiko joku olla oikeasti näin pihalla? Vai tarkoitetaanko tässä nimenomaan noita rangaistus-tyyppisiä "töitä" joista ei saa rahaa.
Jotkut vouhottajat ovat tosissaan ehdottaneet, että kaikki työttömät pitäisi kärrätä joka arkipäivä jonkun paikallisen seurantakuntatalon tiloihin kahdeksaksi tunniksi. Ettei ne vaan saa minuuttiakaan työnsankareita enempää vapaa-aikaa arkena.
Vierailija kirjoitti:
En haeta tosissani töitä, vaan olen tarkoituksella työtön. Työkkärillä on tosin pakko teeskennellä, että haen aidosti töitä, mutta onneksi se ei ole kovin vaikeaa.
Ei mun ole tarvinnut edes käydä työkkärissä kuin noin vuosi sitten viimeksi, mutta en mä teeskentele, vaan olen sanonut suoraan virkailijalle, että kyllä mä töihin meen, jos vaan joku hullu työnantaja ottaa miltei kuuskymppisen ja tietyiltä osin iän myötä fyysisesti raihnaantuneen ihmisen töihinsä ja maksaa siitä vielä ammattini sekä runsaan työkokemukseni mukaisen normaalin palkan.
Itse olen yllätyksekseni akateeminen työtön nyt nelikymppisenä, 13 vuoden työuran jälkeen. Enkä ole muuten ainoa tuttavapiirissä. Aikalailla alkaa ahistamaan... Olen vähentänyt työnhakua jo. En vaan jaksa. Tulee masennus meinaan siitäkin hommasta. Alussa sitä jaksaa tsempata, jaksaa, jaksaa, puunata hakemuksia, käydä suunnilleen kampaajalla ja tyylikonsultilla ennen työhaastattelua jne. Sitten kun tarpeeksi tulee viestiä, ettet kelpaa mihinkään, niin ajatukset alkaa kiertää kehää. Aamu alkaa miettimällä, mikä on vikana, kun ei saa töitä. Sitten tulee niitä hylsyjä. Lopulta siitä tuli rutiini: innokkaasti hakemuksia -> hylsyt -> masennuspäivä itkien ja taas uuteen yritykseen toiveikkaan, jonka lopputuloksena taas makaa sohvalla itkemässä yksinään. Jossain vaiheessa alkaa suojella itseään tilanteelta jättämällä hakemuksia tekemättä. On helpompi olo itsellä niin.
En tiedä, mitä tekisin loppuelämäni. Olen miettinyt yrittäjyyttä. Katsellut mm. myynnissä olevia yrityksiä, josko niistä löytyisi sopiva minulle.
Eipä ole muita töitä kuin puhelinmyyntiä tai mainostenjakoa, joita tällä koulutustaustalla ja työkokemuksella saisi. Niihin en halua hakea kun palkkaa ei tule niin paljon että saisin sillä elettyä.
altruisti kirjoitti:
En hae töitä ollenkaan. Olen niin epäitsekäs, että annan vapaaehtoisesti oman työpaikkani muille, jotka sitä enemmän tarvitsevat (on suita ruokittavina jne.).
Kai olet myös niin epäitsekäs, että et kuppaa työttömyystukiakaan, kun et kerran halua olla työmarkkinoiden käytettävissä? Ja jätät kaikki sosiaalietuudet valtion kassasta hakematta, että sitä riittää paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat?
Itse suhtaudun työnhakuun vähän samalla tavalla kun lottoamiseen: tuskin sieltä mitään tulee, mutta ei sitä koskaan tiedä, on sitä suurempiakin ihmeitä sattunut.
Eli uskoa ei hirveästi ole, mutta kyllä mä silti jaksan niitä töitä ettiä ja lähetellä hakemuksia. Ei oo iso vaiva. Sen sijaan nyt on vissiin pakko ettiä joku orjatyöpaikka, koska muuten mut laitetaan jonnekin askartelemaan joulukortteja tai jotain muuta yhtä tyhmää ajanhukkaa, niin siihen ei kyllä motivaatio riitä alkuunkaan. Ei vaan saa persettä ylös, kun tietää että oikeiden töiden ja oikean palkan sijaan pitäisi mennä pennosten takia johonkin v*tun harjotteluun.
Haen aktiivisesti töitä. Se on alkanut ärsyttää, että paikat menee usein jo ennakkoon sovitulle ihmiselle. Turhauttaa siis tehdä hyvä hakemys, soittaa ja kuvitella että nyt tämä meni hyvin, juttua riitti ja haastatteluunkin pääsi. Mutta se maijan siskon kummin kaima nyt veti jälleen pidemmän korren. Työnantajatki vois lopettaa työttömän ajan tuhlauksen ja turhien toiveiden nostatuksen, jos paikkaan on jo tulija.. sanois suoraan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"jos sattuu tulemaan paikka jota haluan hakea"??
Kauheeta, onko tällaisia ihmisiä ihan oikeasti olemassa? Ei työpaikka ole mikään ihmisarvon mittapuu mutta oikeastiko täällä on jengiä elämässä tuilla TÄLLÄ mentaliteetilla?
ohis
Haluatko perustella miksi jonkun työhaluttoman pitäisi hakea työtö, kun jokaiseen paikkaan tulee vähintään 100 hakemusta? Suurin osa todellisilta työhulluilta jotka öisin ulvovat työpaikan perään. Tuo on just hyvä, että työhaluisimmat työllistetään ensin ja me "downsifterit" sitten kun työhaluisimmat ovat kaikki töissä.
Juuri tämän takia ehdotan seuraavaa: jollei työtön onnistu työnhaussa ensimmäisen kolmen työttömyyskuukauden aikana, etsii KELA hänelle työpaikan. Kieltäytyminen työpaikasta johtaa jo nykyään voimassaoleviin sanktioihin.
Voiko joku olla oikeasti näin pihalla? Vai tarkoitetaanko tässä nimenomaan noita rangaistus-tyyppisiä "töitä" joista ei saa rahaa.
Jotkut vouhottajat ovat tosissaan ehdottaneet, että kaikki työttömät pitäisi kärrätä joka arkipäivä jonkun paikallisen seurantakuntatalon tiloihin kahdeksaksi tunniksi. Ettei ne vaan saa minuuttiakaan työnsankareita enempää vapaa-aikaa arkena.
Tuosta alkaa olemaan jo suhteellisen lyhyt matka tietyntyylisiin leireihin, joita harrastettiin 30 ja 40-lukujen Saksassa.
Työ tekee vapaaksi.
En tietenkään hae, antaa tosi epätoivoisen vaikutelman. Ei sitä hakemalla löydä ja oikea työpaikka tulee eteen kun vähiten sitä odottaa :)
Vierailija kirjoitti:
altruisti kirjoitti:
En hae töitä ollenkaan. Olen niin epäitsekäs, että annan vapaaehtoisesti oman työpaikkani muille, jotka sitä enemmän tarvitsevat (on suita ruokittavina jne.).
Kai olet myös niin epäitsekäs, että et kuppaa työttömyystukiakaan, kun et kerran halua olla työmarkkinoiden käytettävissä? Ja jätät kaikki sosiaalietuudet valtion kassasta hakematta, että sitä riittää paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat?
Kuuleppas, kyllä se nyt vaan on niin, että kaikille suomalaisille työttömille kuuluu työttömyyskorvaus kerran kuussa, jos ei töitä ole, eikä niihin kaikki meistä pääse, vaikka haluaisimmekin, koska normaalipalkkaisia kokoaikaisia töitä ei nyt vaan ole kaikille halukkaille. Itse olen ollut töissä ja maksellut veroja, ja kouluttautunut opintolainarahoilla aikoinani nuoruudessani oman alani ammattiin, ja myöhemmin tässä elämässä nyt on vaan käynyt niin, että vaikka nyt saan tuon pienen pikkuraisen valtion työmarkkinatukeni, niin silti olemme pääasiassa puolisoni palkoilla eletty ja elätetty muutama jo nyt aikuinen lapsi tähän yhteiskuntaan, ja itse olin jopa kymmenisen vuoden aikana eri pituisten pätkätöiden jälkeen monia vuosia ilman työmarkkinatukea puolisoni bruttotulojen vuoksi, joten myönnän katkeruuteni valtiovallan silloisen lain puitteissa harrastamasta ns. nöyryyttämisestä työttömyydestäni, että nyt aion ottaa takaisin kaiken sen rahan, mitä en silloin työttömänä ollessani kelasta saanut! Katselin ja seurailin meininkiä vain erinäisillä työllisyyskursseillakin, kuinka sinkkutyöttömät ja muut eronneet ja karanneet työttömät vetivät työttömyyskorvaukset ja vieläpä sossun aputukirahat ja lapsilisän yh.lisärahat päälle. Itse ja mieheni ei olla koskaan saatu yhtään mitään sossun luukulta vaan piti elättää lapset ja maksaa asuntovelat yhden ihmisen nettopalkoilla - noh eipä siinä ulkomaan reissuja tehtykään Tallinnan risteilyjä kauempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
altruisti kirjoitti:
En hae töitä ollenkaan. Olen niin epäitsekäs, että annan vapaaehtoisesti oman työpaikkani muille, jotka sitä enemmän tarvitsevat (on suita ruokittavina jne.).
Kai olet myös niin epäitsekäs, että et kuppaa työttömyystukiakaan, kun et kerran halua olla työmarkkinoiden käytettävissä? Ja jätät kaikki sosiaalietuudet valtion kassasta hakematta, että sitä riittää paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat?
Kuuleppas, kyllä se nyt vaan on niin, että kaikille suomalaisille työttömille kuuluu työttömyyskorvaus kerran kuussa, jos ei töitä ole, eikä niihin kaikki meistä pääse, vaikka haluaisimmekin, koska normaalipalkkaisia kokoaikaisia töitä ei nyt vaan ole kaikille halukkaille. Itse olen ollut töissä ja maksellut veroja, ja kouluttautunut opintolainarahoilla aikoinani nuoruudessani oman alani ammattiin, ja myöhemmin tässä elämässä nyt on vaan käynyt niin, että vaikka nyt saan tuon pienen pikkuraisen valtion työmarkkinatukeni, niin silti olemme pääasiassa puolisoni palkoilla eletty ja elätetty muutama jo nyt aikuinen lapsi tähän yhteiskuntaan, ja itse olin jopa kymmenisen vuoden aikana eri pituisten pätkätöiden jälkeen monia vuosia ilman työmarkkinatukea puolisoni bruttotulojen vuoksi, joten myönnän katkeruuteni valtiovallan silloisen lain puitteissa harrastamasta ns. nöyryyttämisestä työttömyydestäni, että nyt aion ottaa takaisin kaiken sen rahan, mitä en silloin työttömänä ollessani kelasta saanut! Katselin ja seurailin meininkiä vain erinäisillä työllisyyskursseillakin, kuinka sinkkutyöttömät ja muut eronneet ja karanneet työttömät vetivät työttömyyskorvaukset ja vieläpä sossun aputukirahat ja lapsilisän yh.lisärahat päälle. Itse ja mieheni ei olla koskaan saatu yhtään mitään sossun luukulta vaan piti elättää lapset ja maksaa asuntovelat yhden ihmisen nettopalkoilla - noh eipä siinä ulkomaan reissuja tehtykään Tallinnan risteilyjä kauempana.
Jatkan vielä, että asuntotukea emme ole myöskään koskaan saanneet!!!!!! Ihan olemme itse kotimme maksaneet ja tämä on nyt ollut jo oma monia vuosia.
Mitä olen ihmisten juttuja kuunnellut, niin yksi sun toinen perhekunta tai sinkkueläjä saa asuntotukea nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
altruisti kirjoitti:
En hae töitä ollenkaan. Olen niin epäitsekäs, että annan vapaaehtoisesti oman työpaikkani muille, jotka sitä enemmän tarvitsevat (on suita ruokittavina jne.).
Kai olet myös niin epäitsekäs, että et kuppaa työttömyystukiakaan, kun et kerran halua olla työmarkkinoiden käytettävissä? Ja jätät kaikki sosiaalietuudet valtion kassasta hakematta, että sitä riittää paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat?
Kuuleppas, kyllä se nyt vaan on niin, että kaikille suomalaisille työttömille kuuluu työttömyyskorvaus kerran kuussa, jos ei töitä ole, eikä niihin kaikki meistä pääse, vaikka haluaisimmekin, koska normaalipalkkaisia kokoaikaisia töitä ei nyt vaan ole kaikille halukkaille. Itse olen ollut töissä ja maksellut veroja, ja kouluttautunut opintolainarahoilla aikoinani nuoruudessani oman alani ammattiin, ja myöhemmin tässä elämässä nyt on vaan käynyt niin, että vaikka nyt saan tuon pienen pikkuraisen valtion työmarkkinatukeni, niin silti olemme pääasiassa puolisoni palkoilla eletty ja elätetty muutama jo nyt aikuinen lapsi tähän yhteiskuntaan, ja itse olin jopa kymmenisen vuoden aikana eri pituisten pätkätöiden jälkeen monia vuosia ilman työmarkkinatukea puolisoni bruttotulojen vuoksi, joten myönnän katkeruuteni valtiovallan silloisen lain puitteissa harrastamasta ns. nöyryyttämisestä työttömyydestäni, että nyt aion ottaa takaisin kaiken sen rahan, mitä en silloin työttömänä ollessani kelasta saanut! Katselin ja seurailin meininkiä vain erinäisillä työllisyyskursseillakin, kuinka sinkkutyöttömät ja muut eronneet ja karanneet työttömät vetivät työttömyyskorvaukset ja vieläpä sossun aputukirahat ja lapsilisän yh.lisärahat päälle. Itse ja mieheni ei olla koskaan saatu yhtään mitään sossun luukulta vaan piti elättää lapset ja maksaa asuntovelat yhden ihmisen nettopalkoilla - noh eipä siinä ulkomaan reissuja tehtykään Tallinnan risteilyjä kauempana.
Miksi mielestäsi työttömyyskorvaus kuuluu ihmiselle, joka on vapaaehtoisesti työtön, kuten lainauksen henkilö kertoi olevansa? En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä rahaa pitäisi saada, mutta mitään ei haluta se eteen tehdä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
altruisti kirjoitti:
En hae töitä ollenkaan. Olen niin epäitsekäs, että annan vapaaehtoisesti oman työpaikkani muille, jotka sitä enemmän tarvitsevat (on suita ruokittavina jne.).
Kai olet myös niin epäitsekäs, että et kuppaa työttömyystukiakaan, kun et kerran halua olla työmarkkinoiden käytettävissä? Ja jätät kaikki sosiaalietuudet valtion kassasta hakematta, että sitä riittää paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat?
Kuuleppas, kyllä se nyt vaan on niin, että kaikille suomalaisille työttömille kuuluu työttömyyskorvaus kerran kuussa, jos ei töitä ole, eikä niihin kaikki meistä pääse, vaikka haluaisimmekin, koska normaalipalkkaisia kokoaikaisia töitä ei nyt vaan ole kaikille halukkaille. Itse olen ollut töissä ja maksellut veroja, ja kouluttautunut opintolainarahoilla aikoinani nuoruudessani oman alani ammattiin, ja myöhemmin tässä elämässä nyt on vaan käynyt niin, että vaikka nyt saan tuon pienen pikkuraisen valtion työmarkkinatukeni, niin silti olemme pääasiassa puolisoni palkoilla eletty ja elätetty muutama jo nyt aikuinen lapsi tähän yhteiskuntaan, ja itse olin jopa kymmenisen vuoden aikana eri pituisten pätkätöiden jälkeen monia vuosia ilman työmarkkinatukea puolisoni bruttotulojen vuoksi, joten myönnän katkeruuteni valtiovallan silloisen lain puitteissa harrastamasta ns. nöyryyttämisestä työttömyydestäni, että nyt aion ottaa takaisin kaiken sen rahan, mitä en silloin työttömänä ollessani kelasta saanut! Katselin ja seurailin meininkiä vain erinäisillä työllisyyskursseillakin, kuinka sinkkutyöttömät ja muut eronneet ja karanneet työttömät vetivät työttömyyskorvaukset ja vieläpä sossun aputukirahat ja lapsilisän yh.lisärahat päälle. Itse ja mieheni ei olla koskaan saatu yhtään mitään sossun luukulta vaan piti elättää lapset ja maksaa asuntovelat yhden ihmisen nettopalkoilla - noh eipä siinä ulkomaan reissuja tehtykään Tallinnan risteilyjä kauempana.
Miksi mielestäsi työttömyyskorvaus kuuluu ihmiselle, joka on vapaaehtoisesti työtön, kuten lainauksen henkilö kertoi olevansa? En ymmärrä ihmisiä, joiden mielestä rahaa pitäisi saada, mutta mitään ei haluta se eteen tehdä itse.
Moralisointi on toki sinällänsä helppoa, koska moraalille ei ole mitään yleispätevää määritelmää, vaan jokainen voi olla omilla argumenteillaan moraalisesti juuri niin oikeassa kuin haluaa.
Länsimaalaisessa järjestelmässä kuitenkin tarvitaan vedenpitävät todisteet ennen syylliseksi tuomitsemista ja tahallinen työttömyys on a) mahdotonta todistaa aukottomasti, b) tulisi paljon kalliimmaksi kuin maksaa tuet työhaluttomille.
Vierailija kirjoitti:
Olen luovuttanut. Ja olen ollut puolitoista vuotta korkeakoulutettuna työttömänä nyt niin eipä se hakeminen mitään auttaisi... Työnantajien silmissä olen täysin menetetty tapaus, syrjäytynyt ja mielenterveysongelmainen, unohtanut kaiken työelämästä, tuskin osaisin edes tulla aamulla ajoissa jne.
Vasta puolitoista vuotta ?! Kirjoita sitten jotain, kun sinäkin olet ollut kolme tai viisi vuotta työttömänä tekemättä päivääkään yhtään mitään työtä, ja koulutustasi vastaavasta et enää edes haaveile.
Vaan älä menetä toivoasi. Ehkä jossakin on vielä sellainen paikka, johon kukaan muu ei suostu menemään. Ehkä noin 12 viikkotuntia toisella puolella Suomea ...
Kyllä heitäkin on. Tuo oli ehkä harkiton heitto tuohon yhteyteen. Itse olen työ-neutraali. En jaksa lähetellä lappuja(enää), mutta työt kyllä kiinnostaisi. Jos mystisestä taikalaatikosta joku sanoisi, että hei tuossa sulle työpaikka laita hakemus pääset luultavast töihin, niin laittaisin hakemuksen. En koe työtä niin suurena asiana, että pyhittäisin päiväni niiden hakemiseen. On mukavampaakin tekemistä.