###keskivko SYYS04###

Selvästi valon lisääntyminen aiheuttaa sen että lapsetkin heräävät jo klo 7. Talvella nukkuivat pidempään. No, koska yöt ovat ehjiä, olen ihan pirteä. Nukuin n. 8 yössä, joitkain kertoja herään, mutten lapsien toimesta.



Tuttipullosta luovuttu. Ensin päivällä ja viimeiseksi aamupullo. Tarjoan maitoa nokkapullosta, mutta se todellakaan kelpaa. Mutta syö sitten peremmin puuroa.



Harmi Mimmuli, ettet saanut työtä.



Saamarin kysymykseen bodeista ei oikeen osaasanoamitään. Tuntuu kummalta. Meillä aikoinaan pyydettiin että päiuväkotiin viedään vaan teippivaippoja (ei tartte ottaa housujakokonaan pois). Mutten kyllä ymmärrä miksi bodyn riisuminen olis niin hankalaa. Kanjnattaa kysäistä, että miksi.



Koska maito ei maistu, niin äiti ei saa rauhaa ;).



Hiphei, päivän töihin.



PL

Töistä.



Lila, olipa kiva kuulla että olit miettinyt tapaamista. itseasiassa minäkin olen miettinyt että harmi kun tapaamisemme on jäänyt. Olen miettinyt että olisin saattanut keväällä innostua Vilhon kanssa ajelee teille, kun autoilu sujuu nykyään aika mukavasti. Poika tykkää jopa hereillä kuunnella autossa musiikkia, eikä tarvii koko ajan pelätä et milloin alkaa kamala huutokonsertti. Mutta teillähän on tulossa nyt isot muutokset uuden pikkuisen kanssa. Mutta jos joskus loppukeväästä jakselet, voitais tulla käymään???



Mimmulille harmittelut työasiasta minunkin puolesta. Vaan luulen että asiat järjestyvät teille parhain päin lopulta.



Sairastelijoille edelleen paranemista toivotan,



nyt hommiin, tiivii

höh, tarkoitin siis Mimmulia, kun työhommat eivät nyt tärpänneet (Mimmulla toivottavasti kaikki ok!) *nolona*



Sen siitä saa, kun herätetään ennen kuutta, jäiks. Pikkumies ei nuku enää kunnolla, en tykkää.



PiLettiäkin piti onnitteleman työrintamaan liittyen.

Ja Kukkuu: minäkään en ole kokousmyönteinen, ajan haaskausta ainakin useimmissa niissä tilanteissa joissa itse joudun kokouksiin.



esikoinen hidastelee, ärsyttää. kaapokin jo tulee telkusta ja se vielä yökkärissä!

s.

Liian monta asiaa on mennyt pieleen, kun olen ehtinyt sanoa niiden sujuvan tai olevan hyvin.



Simam, minä sujuvasti luin oikealle henkilölle pahoittelut:)



Mimmuli, myös täällä harmittaa sun puolesta. Toivottavasti joku muista paikoista tärppää!



Tätä valoisuutta minäkin olen miettinyt, kun isorinsessa herää kuuden jälkeen aamuisin nykyään. Saisi nukkua tunnin pitempään. Mitä käy kesällä:( Pitäis oikeasti ryhdistäytyä ja hankkia esikoisen huoneeseen kunnon pimennysverho. Aamuauringon noustessa kaihtimet ei kauheasti hyödytä.



Tiivii, miten ois Tallinna? :)



Ihanaa, suklaakakkua ensi viikolla!!! Nams, odotan innolla:)



Meillä alkaa olla pikkurinsessan vierastaminen ja lahkeessaroikkuminen tosi ongelmallista. Pelkään jo tosissani, että kohta hylkää mummotkin luottohenkilöistä ja olen jumissa lasten kanssa.



Eilen sain todeta, että minulla on HYVÄ MIES! Aina ei kaikki suju niin kuin ajattelis, mutta minä saan ottaa omaa aikaa. Mies hoitaa lapsia ja koiraa illat siinä missä minäkin. Mies ei kärttyile, jos minä lähden yksin jonnekin, oli se sitten muutamaksi tunniksi, tai yön yli. Minä en pyöritä perhettä yksin, vaikka joskus siltä tuntuukin.



Löytyykö syysmammojen miehistä niitä jotka ei halua päästää vaimoaan omiin menoihin? Löytyykö niitä joiden kanssa ei voi keskustella asioista ilman, että riita syntyy minuutissa? Onko niitä jotka juoksee omissa harrastuksissaan ja menoissaan ja jättää vaimon hoitamaan perheen ja kodin? Toivottavasti ei, sillä minä järkytyin, kun eilen tapasin pariskunnan jossa asia oli näin. Yllättäen mies olikin sitä mieltä, että hänellä on hyvin omaa aikaa ja asiat kunnossa. Nainen taas oli tosi rikki. Valtapeliä, sanoi asiantuntija.



Nyt tuli pikkurinsessa häiritsemään ja katkaisi ajatukset. Toivottavasti en loukannut ketään, mutta oikeasti toivon, että vähäinen oma aika on enemmän sitä napanuoran lyhyyttä kuin mahdollisuuksien puutetta.



Paatos päättyy tähän:)



T: Ynis

Virittäydyn tässä jo muskari-tunnelmiin. Lähdemme tunnin sisään. Muskarissa ainakin kaikuvat vielä täysillä talvi-laulut. Minäkään en ymmärrä niitä joiden mielestä kevät alkaa helmikuun lopussa. Lasken vielä tämän maaliskuunkin talvikuukausiksi. Hiihto- ja laskettelukelithän on usein parhaimmat helmikuun lopusta lähtien :)



Meillä myös aamut alkavat nykyään noin ½-1 tuntia aiemmin kuin mitä yleensä. Että onkohan kuitenkin kevät, ainakin tytön mielestä. Tytön huoneeseen lisäksi paistaa aamuaurinko eikä tosiaan noi sälekaihtimet pidä kirkasta valoa kunnolla poissa.



Mulle kyllä kelpaisi vielä tuo ylimääräinen puolituntinenkin unta. Plääh, että väsyttää. Mä olen näköjään väsynyt non-stop eli jos tästä en enempää raportoisi vaan raportoin vaikka sitten kun EN ole väsynyt :)



Mun mieheni kyllä antaa hyvin mulle omaa aikaa. Ja hoitelee hienosti tytön, ruuan ja kodin kun on pakko. Tai siis kun olen omissa menoissa. Hoitelee hän tyttöä hienosti muutenkin. Jos haluan lähteä ostoksille yksin, jumppaan tai tyttökavereiden kanssa ulos, ei koskaan ole ongelmia syntynyt. Syysmamma-porukan Tallinnan reissuunkin suhtautui hienosti :)

Tosin - akselilla toukokuu - syyskuu on mieheni paljon pelireissuilla joten olen aika paljon yh:na kun on miehellä vielä treenitkin päällä. Mutta en valita, koska muutoin pääsen kyllä tosi hyvin omaa aikaa viettämään!



Kyllä tuollainen, että rajoittaa toisen menoja mutta itse elää miten haluaa, on jotakin alistamista ja vallankäyttöä. Ainakin tuntuu siltä :(



Alli

Toivoin, että tän päivän päiväkotitapaamisen jälkeen oisin voinut jäädä yksin ostoksille vielä, kun anoppi on lasten kanssa sen aikaa. Tietty anopilla on jumppa iltapäivällä ja mulle jää alle tunti aikaa siinä välissä, joten se siitä. Ruokakauppaan ja kuormajuhtana vaan kotiin suoraan:( Harmittaa, kun en tiennyt anopin jumpasta ja ehdin jo iloita omasta hetkestä. En oikein viitsi illalla lähteä ja lauantainakin meillä on miehen kanssa iltamenoa, joten päivällä olen lasten kanssa mielummin. Anttilan lahjakortti polttelee lompakossa ja koko-astiat odottaa:)



Eilinen ammatti-ihminen sanoi myös, että tässä vaiheessa omien menojen (kohtuullisen määrän tietty) pitäis olla lähes ilmoitusluontoinen asia eikä lupia pitäis joutua kyselemään. Tuli vaan mieleen, että minäkin rupesin järkkäämään Tallinan reissua kysymättä mieheltä mitään:) Miehen aikataulut tosin oli jo ottanut huomioon.



T: Ynis

Typy heräili puol5 jälkee kokoajan!!!Ei tietoa syystä..



Mimmuli:Voi kurjimus :-( Hali



Omista menoista:Jumpissa käyn...muuten lähinnä joskus la kaupoilla.Niitä la menoja kysyn mut eipä tuo ole kieltänyt.Risteilyllki olis laskenu,mut en minä tuosta typystä vielä niin kauan voi erota....ja kun meillä ei sitä rahaa liiemmin ole ni silläkin mielummin kesällä jotain lasten kanssa yhessä.

Mies kyllä lapset hoitaa mut jos oon vaik la pvän pois ni siivous edessä...Jumpanki aikana saavat kämpän kauhiaks..Se on todella rasittavaa!!!!Eli aina kottin tultua siivous edessä :-(



nyt mies saikulla,päivä ei ala ollenkaa...ei ehitty typyn jumppaa....ja nyt lapset vaa tappelee tossa...masentaa!



jatu

...ei taida immeisiä kiinnostaa tulla vaivojaan hoidattaan hiihtolomilla : )



Ynis, valitettavasti en pääse Tallinnaan kun meillä muutto osuu mahdollisesti just tuolle viikonlopulle. Toukokuussa alkaa remontti ja meidän rivarin pitäis vapautua 28.5 viimeistään, eli todennäköisesti just tuolloin ollaan muuttopuuhissa : (, taas meni sivusuun. mielessäni olen harkinnut 18.3, mutta en ole uskaltanut ääneen pohtia kun meillä on ollut tää pullovierotus, et miten asia rullaa. ens viikonloppuna lähdetään porukalla Himokselle miehen tuttavapariskunnan kanssa, jos se menee hyvin saatan innostua helsinkiin tulosta 18.3, en ole tosin ilmottautunut sähköpostitse, mutta jos mukaan mahtuu, nii äkkiseltään saatan ens viikolla kysellä.



Juu, meillä mies mielellään päästää mut menoihin, on ollut sitä mieltä että olen ollut huono irrottautumaan. ja myönnän et näin on, tosin tilanteeseen on vaikuttanut sekin ettei täällä ole kauheasti ollut tuttuja ja oon huono lähteen esim. kaupungille yksikseni. viimeaikoina oon koittanut alkaa käymään edes jumpassa säännöllisesti. ja myönnän et mulle herkästi tulee sellaista et oottaisin mieheltä kauheesti, siis huomiota yms. ja yritän opetella että on terveellistä tehdä asioita yksinkin välillä ja elämässä kaikkea sisältöä ei voi vaatia toiselta. Kun meillä tuo oman tilan tarve on kyllä miehellä isompi kuin mulla ja mies myös haluaa olla välillä pojan kanssa kaksin, että saavat huseerata miten tykkäävät. kaipa mä sit herkästi alan säätää asioita kun ollaan yhdessä. toisinsanoen määräilen : ) kö?

Että hyvä näin, ois kamalaa jos toinen vaan kulkis menoissaan, kyllä se pitää olla tasapuolista ja sitten yhteistä hyvää aikaa myös. mutta kyllä nää asiat on menneet jollain tapaa meilläkin päälaelleen lapsen tulon myötä ja saadaan vääntää asoista, isoin ongelma varmaan meille on ettei ole hoitoapua saatavilla ja tähän saakka pojan kanssa ei ole ollut kovin ratkiriemukasta reissata. eli elämänmuutos on ollut melkoinen ja on se koetellut.



no joo, lopetan löpinät ja lähden syömään.



tiivii

Kovasti oon taas kaivannu lukemista ja onneks jotain olikin. Tosin päässä ei pysy yhtään mikään. Viime yö oli surkea. En saanut juurikaan nukuttua. Aamulla syykin tais selvitä eli Pekalla oli tullu kakat yöllä ja pylly oli ihan punaisen sitten aamulla ja nälkä pojalla oli myös. Eli varmaan hernekeitto oudoksestaan sekoitti mahaa. Ja illalla käytiin anoppilassa laskiaispullia herkuttelemassa, niin jäi iltapalkin heppaiseksi. Aamulla rupesin onneksi heti vaipan vaihtoon ja sitten poika söi lautasellisen puuroa ja vielä monta leipäpalaa lisäksi. Kyllä mulla yöllä kävi mielessä, että pitäiskö kokeilla vaipan vaihtoa, mutta en sitten kuitenka saanut aikaan. Uusi vaippa piti turhankin hyvin hajutkin sisällään.



Kymmenisen astetta on pakkasta ja lunta satelee eli ei oo mitään hinkua lähteä pihallekaan.Mies on isompien kanssa kalahommissa. Kohta varmaan tulevat syömään ja sitte mä pääsen päikkäreille.



Ynikselle on pitäny monesti sanoa, että ei ole mikään ihme, että väsyt jatkuvaan vinkumiseen. Sellaista on varmasti tosi raskasta kuunnella. Meillä ei ainakaan jatkuvasti vinguta, vaikka porukkaa on enemmän. Toivon kovasti, että nyt kun 4v tuli mittariin, teilläkin elo hetkeksi rauhottuis. Meillä ainakin esikoisella tuo aika oli seesteisempää, kunnes alettiin lähestyä 5v ikää ja hässäkkä alkoi taas. Neiti myös vaikuttaa siltä, että pahin uhma ois jo talttumassa. Tai ei sillä kovin pahaa uhmaa ees oo ollu. Omaa tahtoa kyllä on, mutta jujuttamalla ja puhumalla on kyllä selvitty monestikin, jos vain ite oon jaksanu. Väsyneenä huudan ja se ei tietenkä oo järkevää.Jaksamisia sinulle!



Pekka on ruennu kovasti juttelemaan ja laulelemaan, mutta pääasiassa omia höpötyksiään. Jonkin verran tapailee sanojen alkutavuja. Tällä hetkellä selvimmät sanat taitaa olla äiti ja auva. Ei toki ymmärrä, että meille tulee vauva, vaan siskon nukeista puhuu. Nytkin koko aamun on päasiassa itekseen touhunnu ja höpötelly. Välillä käy mulle jotain näyttämässä ja selvittämässä.



Nyt väki tuli, joten painun syömään ja päikkäreille.



T@hti

nyt vasta huomasin, että otsikot oli samat.

tänään on poitsun 1.5v neuvola lääkäri tarkastus. eipä muuta sen ihmeempää tiedossa...

Mies vietii taas ambulansilla sairaalaa,maha niin kipee ja alko oksentaa!

On ennenki viety,viimeks laittovat gastrolle lähetteen,mut tuli vastaus et ei tarvi tutkii mitää..Joo onhan toi ihan normaalia!!!



Typy jatkaa vinkumistaa!!!Äsken yritn olla puhelimes ja annoin sille sellasii muroja mitä syö sormin ni oli sylkeny ne kaikki lattialla ja levitelly siihen!!!



Taidan jättää nämä keskenään ja häipyä!



Enkeli:täytyy huominen perua



jatu

Tiivii, nythän on maaliskuu, eikös tämä ole jo ensimmäinen kevät kuukausi? :-) Miltä kalenterisi näyttää ensiviikolla? Tervetuloa!



Jatun miehelle sairauden selviämistä. Kamalaa. :-(



Minulla hyvä mies. Saisin mennä jos jaksaisin. Nyt en vain jaksa. Päästän hänet jatkamaan työntekoa koneella. Kiltisti antoi minun hetken palstailla työntekonsa lomassa. :-)



Lila75

Kotipäivää täällä vietän. Tuntuupa kivalta olla kotona. Typy aamulla kyseli ihmeissään isin perään, muttei sen kummempaa. Aamiaiseksi söi kaksi lusikallista puuroa ja yhden haukkauksen omenaa :( joten arvasihan sen, että puistoreissu meni kitinäksi. Nälässä ja kylmissäänkin raukka. Piti tulla jo 10:30 tekemään ruokaa. Harmitti (minua siis) kun oli vanhat tutut puistokaverit ulkoilemassa ja pitkästä aikaa pääsi juttelemaan. No, ensi viikolla taas. Typy vähän ujosteli alkuun, kun oli paljon lapsia puistossa. Isänsä kanssa ei oo kovin paljoa käyneet. Reipastui hetkeksi kunnes alkoi itkeä ilmeisesti nälkäänsä ja siitä ei loppua tullutkaan ennenkuin kotona.



Aika paljon tuota kitinää ja raivoamista alkanut esiintyä. Enemmän mulle kiukkuaa kuin isälle. Yritän jotenkin tässä luovia, saahan sitä kiukuta jos kerran kiukuttaa, mutta joku raja pitää olla. Sellaista ihan turhan kitinää ei jaksa kuunnella ja sitä yritetään miehen kanssa kovasti välttää, että typy saisi kitisemällä ja raivoamalla tahtonsa läpi. Kuten oon ennenkin todennut, mies on paljon parempi tässä kuin minä.



Jo tänään kotona ollessa huomasin, että typyhän touhuaa täällä itsekseen paljonkin. Tänäänkin on lukenut kirjojaan ja piirtänyt. Iltaisin on niin seurankipeä. Mies kun eilen totesi, ettei hän typyn kanssa oo kauheesti leikkinyt, vaan enemmän ottanut vaan mukaan kotihommiin ja välillä lukaissut jonkun kirjan. Joo - näyttäähän tuo päivällä onnistuvan, illalla on ihan eri meininki. Mies on siis sitä mieltä, että minä yritän iltaisin liikaakin miellyttää ja viihdyttää typyä.



Yniksen mies-kysymykseen: meillä mies ottaa paremmin omaa aikaa kuin minä, käy lähes joka ilta urheilemassa. Muttei koskaan kiellä mua lähtemästä, päinvastoin. Kumpikin on ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tai itse asiassa toivoisin, että mies opettelisi tekemään muutaman perusruuan ettei ruokatalous ois täysin mun harteilla. Kaupassa käy ihan mielellään, usein onkin niin että mies hoitaa kauppa-asiat ja minä teen ruuat.



Onko jollain muuten joku muu aamupala käytössä kuin puuro? Se ei näytä uppoavan enää ollenkaan. Leipää syö niin kehnosti, ettei se oikein käy tilalle. Oiskohan joku viili tms hyvä? Muroja nakertaa sormiruokana, muttei mahaa täyteen missään nimessä.



Mimmulille *hali* harmitukseen! Eivät ymmärtäneet hyvän päälle :(



Ja Pilelle onnittelut kivoista työasioista. Sulla tuntuu olevan hyvässä balanssissa kotia ja töitä. Hieno juttu.



Nyt meen perehtymään Tallinna-asioihin.



- tea -



ps. Jatu - pikaista paranemista miehellesi! Ja voimia sinulle myöskin.

Ja toivottavasti miehesi toipuu pian ja saa hyvän hoidon!



Alli

Eiliset: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6580120&p=2&mpage=3&tmode…



Kiitos tsemppauksista! Täällä enin harmistus alkaa olla takanapäin ja sisukas yritys on taas päällä. Soittokierros seurakuntiin on menossa. Ajattelin yrittää löytää seurakunnasta työtä kuin työtä, että saisi jalkaansa oven väliin ja luotua suhteita. Olen tässä huomannut, että suhteillakin täyttyy hurja määrä työpaikkoja. Eiköhän minunkin vuoroni tule vielä.



Lila: Näinhän se on, että Lapuan, Oulun ja Kuopion hiippakunnissa pappipula on todellinen ja työpaikka järjestyisi melko helposti. Kyllähän pohdimme aikoinaan palaamista sinne päin, mutta totesimme siellä olevan miehellä työmahdollisuudet tosi huonot. Totesimme lisäksi täällä päässä riittävän aina jotain tekemistä, jos ei ole kranttu. Niinpä minä teen jotain siihen asti, että jossain vaiheessa saan oman alan töitä. Minun töitä kuitenkin löytyy täältäkin. Jaksua synnytyksen odotteluun.



Aavis: Ihailen päätöstäsi. Onnea!



Ayppa on mielessä useasti päivisin. Voimalähetyksiä lähtee tasaisena virtana. Haleja!



Pilelle onnittelut työkuvioista!



Sairastupiin paljon jaksua ja paranemista!



Missä on Ankkis?



Ynikselle jaksua ja harmistukseen lievitystä.



Jatulle voimia ja jaksua. Toivottavasti miehesi tutkitaan ja syy löytyy. Haleja!



Mukavaa, kun Tuuliina, Äitikuu ja Jekkuli pistäytyivät kertomassa kuulumisia.



Sakemannipennille ja poitsulle hyvää mittalareissua.



Tänään tulee kiintokalusteet keittiöön, kodinhoitohuoneeseen, vessaan ja työhuoneeseenkin pari kaappia. Muuttoon 24 päivää. Ihanaa!



Muutenkin sujuu arjessa mukavasti. Meidän yöt on normaaleja, heräillään pari kertaa, mutta nukahdetaan saman tien takaisin. Oma flunssa alkaa olla voitettu. Nöösä oppii uusia juttuja päivittäin. Pienessä ajassa on oppinut matkimaan kaikenlaisia eläimiä. Isä on pop. Maatilalla ja junanradalla leikkiminen innostaa. Musiikki pitää soida koko ajan. Pihalla vain kävellään eikä rattaissa istuta juuri yhtään. Suloinen tyttö.



Tsau! =)



-Mimmuli ja Nöösä

Ynis: mulla on tosi huono sietokyky kitinään. Onneksi meillä ei kitistä jatkauvasti, mutta uskon että menee hermo.



Mies antaa mun mennä ja menenkin. Jonkin verran hänen vaativa työ rajoittaa, mutta jos on pakottavia menoja (kuten kampaaja :), pystyy joustamaan, kunhan vaan sovitaan ajoissa. Muutenkin mies hoitaa hyvin lapset (omat ja hoito) ja nykyään taas myös kotia. Tosin on hidas hämäläinen ja se välillä hiertää :) Mutta kovin paljon ajattelee mun jaksamista ja perhettä ylipäättään, vaikka jonkun sortin työnarkomaani onkin. Usein, kun olen ollut pois, muistaa kertoo todella arvostavansa mun kotona oloa.



Jatu, kurjalta kuulostaa. Toivottavasti miehesi pääsee tutkimuksii.



Kukkuu: minustakin kokoukset on usein täysin turhia ja ajan hukkaa. Tai ainakin mun edellisessä työpaikan kokukset oli. Mukavia työkuukausia.



P

Aamupala: Nöösällä välillä tulee puuro-lakko-kausia. Kun saa vain riisipuuroa niin vähemmästäkin välillä alkaa kyllästyttämään. Vaihtelun vuoksi annan välillä Bifisoftin (taitaa olla nykyinen Isabel) vaniljajogurtteja tai Kalinkan kerrosjogurtteja tai kerrosviilejä. Lisäksi annan sämpylää kera juuston palan tai jotain hedelmää tai kurkkua. Niin ja maissimurojakin maidon kera välillä syöpöttelee.



Mies on ihana. Molemmilla on periaatteessa mahdollisuus omiin menoihin. Rajoittava tekijä on tällä hetkellä rakentaminen, lisäksi miehen työajat välillä hankaloittaa (joskus tulevaisuudessa myös minun työajat). Tasapuolisuutta on menoissa ja lasten hoidon ja kotitöiden hoitamisessa. Molemmat ollaan kyllä melko kotikissoja ja minun napanuora lyhytkin. ;)



-Mummuli

Vielä hieron unihiekkaa silmistä. Ei ollut tarkoitus nukahtaa, mutta Motin nukahtaminen taas kesti, joten minä tainnun ennen häntä:D No eipäs se haittaa, en kyllä ole ollut yhtään väsy, päinvastoin. Kevät (jep, se on jo nyt!) saa minut pirteäksi:)





MImmuli: Harmi sen työpaikan kanssa, sinä olisit ainakin minun mielestä aivan ihanteellinen pappi meidänkin seurakuntaan, mutta toivotaan että löydät töitä sieltä nopsaan ja toteutat unelmasi joko sitten kesäkuussa tai viimeistään joulukuussa. Reipasta mieltä työnhakuun!



Jatu: Voi miten kurjaa, voimia miehellesi ja sinulle.





Minulla on myös ihana mies. Pääsen kyllä jos haluan mennä ja luopuu ennemmin omasta ajastaan jotta minä pääsen menemään. Käytännössä minä vietän enemmän omaa aikaa, mutta mies haluaa olla kaiken töistä liikenevän ajan MOtin kanssa. Toki miehen työt rajoittaa sen verran, että joudumme kyllä tarkkaan sopimaan ja aikatauluttamaan menoja, aikataulutamme usein myös sen, että menoja ei ole, mikä on mielestäni varsin tärkeää pikkulapsiperheessä:) Napanuoran lyhyys kyllä vaivaa täälläkin ja parasta ajanvietettä minulle on rauhallinen aika miehen ja lapsen kanssa, joten harvoin on tarvetta kuitenkaan lähteä. Joka viikkoinen liikunta on se tärkein juttu. Mies tod.näk. vieläkin miettii, miten voisin lähteä sinne Tallinnaan, vaikka olen jo todennut että aikataulullisesti mahdotonta.



Pieni mies on myös hurjan söpö. Yöllä kun saa maidon, sanoo kiitti ennen kuin ottaa pullon suuhunsa, nukahtaa kuitenkin siihen muuten, ettei jälkeen päin pysty sanomaan:) Kauhea pärinä on kuulunut pari päivää, kun MOtti ajaa pienellä traktorilla kuljettaen edessä muovista palikkaa. Palikka näyttelee paalin virkaa. Ollaan monena iltana oltu ulkoilemassa ja katsomassa kun mies ruokkii eläimiä. Motti on ylen ihastunut sellaiseen pieneen työkoneeseen, jolla paalit kuljetetaan ja avataan. Rattaista kuuluu vain Oooh ja näkyy ymmyrkäiset silmät!





Nyt äkkiä opiskelujen pariin, ensin oli hoidettava kaikkein tärkein:)



Aavis ja Motti

Mimmuli, mukavaa ettet vaipunut epätoivoon. Kyllä sinä sieltä vielä töitä löydät! Taatusti!



Tea, meillä Sini syönyt aina välillä ihan jugurtia ja mysliä aamupalaksi. Yleensä yritän puuroa ja leipää, mutta jos tekee hampaita tai on muuten kipeänä, eivät ne tahdo mennä kaupan. Niin no, on meillä rahkaakin (minne soseusettu jäisiä vattuja) aamupalalla syöty, kun on kuumeessa ollut, eikä ole oikein tahtonut edes juoda.. Välillä vain pelottaa että Sini oppii liian valikoivaksi.. Toivottavasti niin ei käy!



Lila75