Päätin muuttaa persoonaani – onnistumistarinoita?

Olen kyllästynyt siihen, että niin usein puhua pälpätän ennen kuin olen harkinnut sanottavaani; onko se välttämätöntä päästää ilmoille? onko siitä iloa kuulijoille? onko siitä hyötyä? rakentaako se minua tai muita ihmisiä? onko se Jumalan tahdon mukaista? jne.

Tämän sektorin persoonastani tahdon muuttaa. Muu saa jäädä ennalleen, sillä olen muuten ihan tyytyväinen siihen, miten käyttäydyn sosiaalisessa tilanteessa. Olen nöyrä ja ystävällinen. Olen myös suht hiljainen, mutta huomattava osa siitä, mitä puhun, on outoa ja kuulijoille hämmentävää, absurdia.

Tänään, kun yritin muuttaa tältä osin persoonaani – pelkästään yksin ollessani – huomasin sen olevan vaikeaa. Minulle tulee monista arkisista tilanteista ja havainnoista mieleen jotain mielestäni hauskaa, jolloin tunnen tarvetta heittää siitä ilmoille jonkin absurdin läpän naurulla höystettynä. Jos seurassani olisi ollut muita ihmisiä, olisin varmaan niin toiminutkin.

En jaksa tätä enää. Raamatussa on paljon jakeita, joissa puhutaan, että on parempi olla hiljaa kuin sanoa jotain tyhjänpäiväistä tai houkkamaista. Haluan opetella hiljaa olemista.

Mutta tarvitsen kannustusta. Sillä koen absurdin hölynpölyläpän heittämisen ja nauramisen osaksi itseäni. Voiko itseään muuttaa? Oletko onnistunut muuttamaan itseäsi, kun oikein olet halunnut ja yrittänyt?