Skitsofrenian ensioireet?

Kuvailemasi tunteet kuulostavat samoilta mitä itsellä on ollut... Olen masentunut ja koen välillä ihan hervotonta sosiaalisten tilanteiden pelkoa.

Suvussani on myös skitsofreniaa molempien vamhempien puolelta.

Ensioireista en osaa sanoa ulkopuolisen silmin, kun en lapsena koskaan tiennyt isän sisaren olevan skitsofreeninen ja hän on ollut sairas varmaan jostain 20+ vuotiaasta lähtien eli kauan ennen syntymääni. En tiedä tiesikö kukaan muukaan varsinaisesti mikä tädillä oli. Kävi kuulemma nuorempana jossain lääkärissä, mutta isänsä oli sitä mieltä, että apu löytyy raamatusta ja täti ei koskaan päässyt hoidon piiriin vaan asui vanhempiensa luona ja koko asia hyssyteltiin ja piiloteltiin niin kauan kuin pappa eli. Perus pikku paikkakunta häpeä meininkiä siis.

Paskamyrsky oli valmis, kun molemmat isovanhemmat kuoli ja tädin oli lähdettävä talosta. Ei ollut ikinä saanut mitään tukia kelasta, kun ei ollut koskaan diagnoosia saanut eikä sitä apua oltu haettu joten oli ihan peeaa ja oli sitä mieltä, että kyllä jumala hänestä huolehtii. Muutti lopulta omaan kämppään, alkoholisoitui, joutui suljetulle osastolle josta karkasi. Oli kuulemma ollut kotiin menossa keskellä yötä pelkkä yöpaita päällä kävellen, matkaa oli 30 km.

Nykyään on avohoidossa ja tuntuu menevän ihan hyvin. Nyt kun häntä on käynyt katsomassa niin sen kaiken käyttäytymisen näkee ihan uudessa valossa. Ei puhu kauheasti, istuu vain kädet ristissä ja kokoajan esim. heiluttaa toista jalkaa, kasvot aina peruslukemilla (välillä kyllä osoittaa tunteita, kun nauraa, mutta sekin jotenkin tosi "laimeaa" ja silti tunteettoman oloista), tuijottaa tyhjyyteen... Samanlainen kuin muistan lapsuudessani olleen vaikka lääkeet on nykyään. En kyllä yhtään ihmettele jos on siinä jeesustelu taloudessa mennyt ja seonnut. Kertonut lapsuudestaan minullekkin jotain aika ahdistavia juttuja kuolemasta ym. vaikka olin ihan pieni lapsi vielä.

"Innolla" odottelen tässä jos tuo tulee vielä omalle kohdalle.

Et sinä yhtään psykoottiselta vaikuta. Eikä kukaan todellakaan joudu/pääse osastohoitoon saati suljetulle outojen luulojen vuoksi.

Luepas terveyskirjastosta juttu persoonallisuushäiriöistä. Sinun oireesi kuulostavat hyvin vahvasti epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön sopivilta. Voit varmasti lukea myös jonkin verran (asiallista!) lisätietoa netistä kyseisestä sairaudesta. Toivon sinun myös hoksaavan, että hoitoonhakeutumisen välttely on tavallaan osa sitä sairautta ja oirekuvaa ja epäluuloisuutta.

Et sinä todellakaan kuulu etkä pääse osastohoitoon. Apua sinä kyllä kaipaisit ja siitä hyötyisit. Et sinä hoidottakaan tule psykoosiin menemään, mutta kyllähän sulla on (kuten itsekin huomaat) alkanut vähän todellisuudentaju joissain jutuissa vääristymään, eikä se ilman apua tule helpottamaan vaan hitaasti lisääntymään.

https://www.youcaring.com/donald-rudolph-a-young-man-in-a-criminally-insane-prison-433434

Näinkin voi käydä jos tilanne menee erityisen pahaksi. :(

Kyllä tuota "virkayskää" minunkin kohdalleni on sattunut,useastikin.Kaikista ei vaan pidetä,jotka eivät ole "normin" mukaisia,normaaleja laumasieluja muodinmukaisuuksineen.Hyvä käytöksisyyskään ja siisteyskään eivät riitä.Meitä on niin moneen junaan tässä maailmassa mielipiteineen ja ajatuksineen.Luulisi täällä olevan tilaa kaikille,varsinkin niille,jotka eivät halua mitään pahaa toisille aiheuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Et sinä yhtään psykoottiselta vaikuta. Eikä kukaan todellakaan joudu/pääse osastohoitoon saati suljetulle outojen luulojen vuoksi.

Luepas terveyskirjastosta juttu persoonallisuushäiriöistä. Sinun oireesi kuulostavat hyvin vahvasti epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön sopivilta. Voit varmasti lukea myös jonkin verran (asiallista!) lisätietoa netistä kyseisestä sairaudesta. Toivon sinun myös hoksaavan, että hoitoonhakeutumisen välttely on tavallaan osa sitä sairautta ja oirekuvaa ja epäluuloisuutta.

Et sinä todellakaan kuulu etkä pääse osastohoitoon. Apua sinä kyllä kaipaisit ja siitä hyötyisit. Et sinä hoidottakaan tule psykoosiin menemään, mutta kyllähän sulla on (kuten itsekin huomaat) alkanut vähän todellisuudentaju joissain jutuissa vääristymään, eikä se ilman apua tule helpottamaan vaan hitaasti lisääntymään.

No kyllä nuo ap:n jutut ovat melkoisen epäterveitä. Pikkuhiljaa harhat lisääntyy ja voi hyvin mennä psykoosiin tai sitten ei. Todellakin tuollaisista ajatuksista pääsee osastohoitoon.Mitä enemmän ap näitä miettii ja miettii, sitä enemmän hän alkaa niihin uskomaan ja se nyt ei ole hyvä juttu.

jomppuli, koska olen niin ruma, seison oudosti, näytän kömpelöltä,  tyhmältä ja oudolta. En ilmehdi ulkona ollessa, koska olen liian paniikinomaisessa tilassa pystyäkseni ilmehtimään. Tai no eivät kai muutkaan ilmehdi yksin ollessaan ulkona muuten vaan, mutta en uskalla kuin pitää sitä tasan yhtä tarkkaa ilmettä. Tuttujen ihmisten seurassa olen rennompi ja ilmehdin, paitsi jos ollaan julkisella paikalla.

Suhmu, kuulostaa pahalta, varmasti kamalaa elää tuonlaisen sairauksen kanssa. Toivon, että sinulle ei kyseistä sairautta tule. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus ovat itsessään jo ihan tarpeeksi hankalia.

Vierailija 22, en usko, että minulla on epäluuloista persoonallisuushäiriötä. En esim. luule, että kenenkään ystävälliset teot minua kohtaan olisivat tarkoitusperiltään viha- tai ylimielisiä. En uskalla useinkaan puolustaa omia oikeuksiani, vaikka koen, että ihmiset kohtelevat ja ovat kohdelleet minua hyvinkin väärin. En ole itsekeskeinen, välitän paljon muista, enkä esim. pysty lukemaan uutisia, sillä tulee niin paha mieli muiden puolesta.

Voisko olla masennus jossa on myös psykoottisia oireita?

Vierailija kirjoitti:

Voisko olla masennus jossa on myös psykoottisia oireita?

En ole masentunut, hygieniasta tai kodista huolehtiminen ei  vaadi mitään erityistä kamppailua. Saan mielihyvää asioista, esim. musiikista. Olen toki surullinen, koska en voi mennä esim. pyörälenkille ongelmieni takia vaikka haluaisin. Mutta en ole masentunut siis.

2

Kaverillani oli havaittavissa ensioireet jo yläasteella (tai jälkikäteen ymmärtää ne ensioreiksi) paljon poissaoloja koulusta, kaikki luokkaretket ym. ryhmäaktiviteetit oltiin poissa, samoin harrastuksesta paljon poissaoloja. Häntä omien sanojensa mukaan kiusattiin yläasteella, vaikka olin samalla luokalla enkä itse havainnut mitään. 

Sitten lukiossa hän ajatteli, että eräällä opettajalla ja oppilaalla on jonkinlainen "salaliitto" häntä vastaan. Sitten esim. kahdestaan vaikka kahvilassa käydessä ja, jos samalla reissulla satuin näkemään jonkun oman tuttuni, joka ei ollut ikinä nähnytkään kaveriani niin kaveri epäili, että tällä henkilöllä on jotain häntä vastaan, kun oli naureskellut. Tällöin ajattelin ja monet muutkin ajattelivat, että hänellä oli vain huono itsetunto ja kenties jotakin sosiaalisten tilanteiden pelkoa . Nyt kun diagnoosi on on ollut muutaman vuoden ja samoin lääkitys niin sairaus onkin aika looginen. 

Viestit 17 ja 30 on ihan kuin minun oireet, tosin en nauta epäsopivissa kohdissa ja en puhu puhelimelle. Lisäksi on muitakin vainoharhoja