Vauvakuume, koska kaveritkin saavat lapsia?
Onko kenestäkään tuntunut tältä? Eli kun kaveripiiri alkaa lisääntyä, itsestäkin alkaa tuntumaan "pakko saada vauva". Näin ikään kuin kuuluu porukkaan. Väitän, että moni hankkii vauvan tästä syystä edelleen, koska se "kuuluu" asiaan.
Kommentit (11)
Itselläni oli näin. Oli toki muutenkin vauvakuumetta, mutta tuo lisäsi sitä fiilistä. No siinä meni vuosi pari ja nyt on vauva. Oikeastaan jälkikäteen ajatellen sopivampi ajankohta nyt.
Jatkan vielä, en ole varma onko tämä oikeaa vauvakuumetta kun tuntee näin?
Ap
No onnea sulle..mulla menee just päinvastoin. Ei todellakaan tuu vauvakuumetta. Mutta varmasti sellaisiakin löytyy. Mut aika tyhmä syy tehä vauva siks ku muillakin on. Ote ainakin kuulun ihan samalla lailla porukkaan vaikka vauvaa ei ole eikä oo tulossakaan. Ja vaik en kuuluisikaa ni silti, ei oo mun juttu.
Vaikea sanoa, mulle ei ole ikinä tullut vauvakuumetta vaikka olen viimeinen lapseton ystäväpiirissäni.
Kyllä lapsia olen aina halunnut ja toivonut niitä joskus saavan, mutta nyt tämä asia on jotenkin saanut enemmän tulta alleen kun alkaa jäämään pian ainoaksi lapsettomaksi lähikaveripiirissä.
Ap, 29v.
Voihan se vaikuttaa jos on muutenkin sellainen ihminen että muiden tekemiset vaikuttaa omaan elämään.
Ja sitä tulee pieni kateus kun kaverit käyvät lastensa kanssa kylässä. Vaikka kuinka lapset kiukuttelisi tai äidit kertovat huonoista öistä, tunne saada lapsi ei katoa. No, kai tämä oikeaa vauvakuumetta on.. Muilla ollut samoja fiiliksiä?
Ap
Äskeiseen lisäys: Kannattaa miettiä tarkkaan. Vauva tuo sisältöä ja tarkoitusta elämään ja on rakas, mutta toinen puoli on se, että se on todella sitovaa. Itse olen 4kk aikana ollut pisimmillään putkeen n. 1 1/2h pois vauvan luota. (Tietysti riippuen vauvasta ja tilanteesta voi joku olla pidemmän ajan). Eli todella paljon omia juttuja ja menoja jäänyt pois ja välillä se on ahdistanut olla niin sidottu. Tällä hetkellä se ei onneksi sen kummemmin ole ongelma ja oman ajan aika tulee vielä.
Vierailija kirjoitti:
Äskeiseen lisäys: Kannattaa miettiä tarkkaan. Vauva tuo sisältöä ja tarkoitusta elämään ja on rakas, mutta toinen puoli on se, että se on todella sitovaa. Itse olen 4kk aikana ollut pisimmillään putkeen n. 1 1/2h pois vauvan luota. (Tietysti riippuen vauvasta ja tilanteesta voi joku olla pidemmän ajan). Eli todella paljon omia juttuja ja menoja jäänyt pois ja välillä se on ahdistanut olla niin sidottu. Tällä hetkellä se ei onneksi sen kummemmin ole ongelma ja oman ajan aika tulee vielä.
Joo, tätä olen miettinyt. Mutta tämä on vaikea asia, koska ei voi tietää miten itse kokee tilanteen. Kuvittelen, että pärjäisin aika hyvin asian kanssa. Mutta eihän sitä voi tietää. Mutta ajattelen, että on siitä suurin osa selvinnyt täysipäiselle niin miksen minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Voihan se vaikuttaa jos on muutenkin sellainen ihminen että muiden tekemiset vaikuttaa omaan elämään.
En sanoisi ihan näin. Olen lapsia kyllä halunnut, mutta pointti oli se että haluankin niitä juuri nyt koska muillakin on. Tyhmää? Ehkä. Ainakin lapsellista. Olla kateellisia kavereille jotka raskaana.
Ihan normaalia. Samasta syystähän ne ensimmäiset tyttö- ja poikaystävtkin hankitaan. Tätä ilmiötä kutsutaan kai sosiaaliseksi kelloksi.
Lasten hankkiminen on kuitenkin niin iso päätös, ettei sitä kannata tehdä muiden esimerkin vuoksi. Se, että joku kaveri hankkii lapsia, ei tee kenestäkään sopivampaa tai onnellisempaa vanhempaa.