Onko outoa liikuttua Stockan kuulutuksesta?

Naapurin vanha mummu kuoli syöpään, hänen koiransa jäi vielä henkiin.

Kun kävimme häntä katsomassa niitä viimeisiä kertoja kun pysyi vielä olemaan kotonaan niin eihän siinä voinut olla vollottamatta. Sen koiran katse sängyn äärellä, pää mummun sylissä. Se koira selkeästi tiesi että hänen oma ihmisensä oli kuolemassa. Mummun jouduttua sairaalaan koira annettiin uuteen kotiin. Se kuoli kolmen viikon kuluttua. Kukaan ei tiedä mihin, minä sanon, että pohjattomaan suruun.

Itse liikutun hirveästi esimerkiksi Hurja remontti - ohjelmasta. Vaikka ohjelma onkin muuten ärsyttävä, ja ihmisten reaktiot varmasti myös liioiteltuja, tulee aina itku siinä kohdassa, kun tämä köyhä perhe näkee uuden talonsa ensimmäistä kertaa ja sekoaa. 

Itken myös kaikissa Talent, Idols yms ohjelmissa, varsinkin jos lapsi esiintyy. Se on jotenkin niin tunteellista, kun ihmiset pääsevät jatkoon ja itkevät onnesta soikeana. 

Kerran Särkänniemessä vuoristoradan jonossa huudettiin että yksi paikka olisi vielä vapaana. Sieltä n. 20 ihmisparin takaa pujotteli surullisen näköinen n.10-vuotias tukeva pisamamaanainen poika jolla oli pyöreät silmälasit. Voi luoja että itkin. Onnistuin naamioimaan sen yskimiseksi. Ajattelin että kaikki muut ovat huvittelemassa kaverin kanssa mutta tuolla pojalla ei ole yhtäkään ystävää :( Ei helpottanut kun tuo sama poika söi edelleen yksin jäätelöä lähellä sulkemisaikaa.

Mä liikutuin viime sunnuntaina kirkossa, kun päälle 80-vuotias pariskunta käveli ehtoolliselle käsikädessä. Ylistysvirren aikana mies laski kätensä puolisonsa lanteelle.

<3

Mä liikutun teatterissa loppuaplodeissa. Siis vaikka näytelmä ei olis niin koskettanut. Se kun ne näyttelijät kumartavat hymyillen ja kaikkensa antaneena, siinä on sellaista eroamisen haikeuttakin. Että me katsojat ja te näyttelijät yhdessä koimme tämän ja nyt se loppui, nyt lähdetään eri teillemme.

Raskaana ollessa liikuttuminen oli ihan oma taiteenlajinsa. Itkin muun muassa vanhan pesukoneen perään, kun mies kertoi jättäneensä sen kierrätyspisteeseen nököttämään. Siellä se sateessa seisoi, hyvin palvelleena ja sitten hylättynä...

Ihana ketju! :D Mä en ikinä ole kehdannut missään kertoa mun liikutuksen aiheista, mutta liikutun mm.  lentokoneista, ne on jotenkin niin isoja, voimakkaita ja mystisiä. 

Tykkään katsoa joskus lentokonevideoita ja varsinkin jos ohjaamosta näkyy pää niin liikutun. Esim. näissä noustaan ristituulessa, urhea lentokone joka tekee parhaansa ja ne rohkean pilotin kasvot jonka käsissä on matkustajien turvallisuus :') <3 Miksi pää ikkunassa saa mut melkein itkemään :D

Eniten sitä liikuttuu kun tekee omat vanhemmat ylpeiksi :) Reilu parikymppinen tyttö ja edelleen ihan isin tyttö. Kun sain ensimmäisen työpaikan ja molemmat vanhemmista tuli rutistamaan niin kyllä siinä vähän liikuttu. Saapi nähdä mitä joskus alttarille saattamisesta tai muusta vastaavasta tulee...

Tää on paras ketju ikinä.

Olen aikuinen mies ja välillä menee "roska silmään" jos näen jossain isän ja lapsen käsikädessä. Tai jossain elokuvassa lapsi joutuu eroon isästään ja isä' on surullinen. Tulee mieleen omat tärkeät muistot isän kanssa. Käytiin pienenä usein kahdestaan eväsretkellä, pyöräilemässä, katsomassa uuden vuoden ilotulituksia, luistelemassa ... ihme ettei tule tippa linssiin pelkästä ajatuksesta.

Ihania liikutuksen aiheita :)

Mulle tulee tippa linssiin ja pala kurkkuu tosi herkästi, mm. kauneimmissa joululauluissa joka kerta (on ihan vaikee laulaa, kun itkettää), kirkossa kun häämarssi soi, vaikkei hääpari ois superläheinenkään, teatterissa loppuaplodien kohdalla, vaikka oltais oltu katsomassa ratkihauskaa komediaa jne.

Tuo lentokonejuttu on jännä. Usein ulkomailta kotiin tullessa on sellainen vähän mälsä olo, että plääh loma loppuu ja kohta takas töihin, mutta silti tuntuu kummallisen liikuttavalta, kun lentokoneen ikkunasta näkyy Suomi ja Helsinki. Ei sitä samanlaista metsämaisemaa ole missään muualla, usein lentokentät on sellaisia karuja ja ankeita, mutta Helsinki-Vantaa tekee poikkeuksen. Lipunnostot ja Maamme-laulu meinaa itkettää myös, ehkä olen kuitenkin aika isänmaallinen tyyppi, vaikka se niin epätrendikästä onkin.

Urheilukisoja katsellessa liikutun myös tosi herkästi. Pienenä suretti, jos raveissa joku hevonen jäi hirveesti jälkeen muista tai laukkasi ja joutui keskeyttämään. Olympialaisissa liikutun näille juoksukisojen alkukarsinnoille, missä joku tosi syrjäisestä maasta tullut urheilija juoksee verkkareissaan 100 m kolme sekuntia hitaammin kuin muut ja kaikki hurraa sille katsomossa, koska se on tullut edustamaan sitä perähikiämaataan ja antaa kaikkensa, ja se ainoaksi jäänyt esiintyminen olympiakisoissa on selkeesti sille elämän kohokohta.

129, voiii, ihana olet <3

Olin aikanaan lomittajana eräässä perheessä missä lapset,äiti, isä, isoisä ja isoäiti asuivat kaikki isossa maatalossa keskellä ei mitään. Isoisä oli aina sellainen etäinen, murahteleva, parrakas isovatsainen ja muutenkin isokokoinen mies. Hän ei lapsia juuri sylitellyt tai muutakaan.

Sitten kerran muu porukka lähti kirkkoon paitsi lapset, isoisä ja minä. Lapset leikkivät hippaa pihalla. Olin lähdössä juuri lypsämään. Karjakeittiön ikkunasta sitten yllätyksekseni näin, kuinka tämä isoisä juoksi lasten kanssa hippaleikissä mukana, hänen ja lasten nauru kaikui navettaan saakka :,D

Hän oli ilmeisesti vain liian "järkevä" leikkiäkseen muiden aikuisten nähden. Tuolloin pääsi kyllä pari onnen kyyneltä enkä syytä tästä yksin väsymystä. Ne lapset olivat niin vilpittömän iloisia saadessaan isoisänsä mukaan leikkiin.

Mulla vaan itkui yltyi mitä pidemmälle pääsin näissä tarinoissa. Nyt sitten räkä poskella ja silmät turvonneina odottelen miestä kotiin. Enkä todellakaan kehtaa sanoa miksi olen itkenyt. 

Raskaushormoonit on joskus ihan perseestä. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun nimi voisi olla "Luetellaan PMS-oireita"

No eipäs, vaan siinä ketjussa keskusteltaisiin tyyliin: "Poikakaverini sanoi hieman väsyneellä äänensävyllä mulle moi kun tuli kotiin, räjähdin ihan täysin!"

Minä olen herkkä muutenkin, mutta juuri ennen menkkoja itken ihan ihme jutuille. Joskus tuli telkkarista se Junior Master Chef Suomi (tms.) ohjelma, jossa alkutunnareissa ne lapset pomppii ilmaan iloisina ja taustalla soi mahtipontinen musiikki tai jotain sellaista. Aloin itkemään sen aikana. En oikein itsekään tiedä miksi.

Keväällä kävin katsomassa Järven tarinan leffateatterissa just ennen menkkoja ja siellä ennen leffaa tuli joku MAINOS (!!!), jolle aloin itkemään. En muista enää mikä mainos se oli, mutta joku ihan typerä kuitenkin. Muistaakseni joku missä linnut lensi ja oli herkkä musiikki. Olin itsekin ihan että "Mitä v*ttua tapahtuu!". Olin onneksi takarivissä ja sali oli jo pimeä. Hävetti ihan kamalasti.

Eli kai se herkistely ihan normaalia sitten on, vaikka julkisesti vähän hävettää aikuisena ihmisenä itkeskellä mainoksille tai mille ikinä sattuukaan itkemään. :-D

Siis MIKÄ noissa vanhoissa papoissa syömässä jäätelöä on niin liikuttavaa? 

En tajua itsekään miksi liikutun niistä. Se pappa todennäköisesti vain nauttii jäätelöhetkestään rauhassa, kerrankin omassa rauhassa ilman sitä nalkuttavaa Irmeli-vaimoaan :D

Ekaluokkalaiset menossa tohkeissaan kouluun iso reppu selässä ja elämä edessä. Aivan huikean liikuttavia ovat.

Liikutun kun näen ihmisiä jotka ovat läheisiä vanhempiensa kanssa. Televisiossa tai ihan oikeasti. Äitini kuoli kun olin kymmenen ja välit isään on todella huono.

Häissä liikutun aina kyyneliin. Kirkossa liikutun urkumusiikista. Joululauluja en voi kuunnella tunteilematta. Liikutun aina kun pieni kummipoikani ottaa kädestä kiinni ja hakee kanssaan leikkimään.

Sama juttu aina kun yllättäen kuulen omaa toista kieltäni. Se lämmin läikähdys on kuin mummon halaus.

Yhtenä lauantai-iltana olin kaupungilla ja näin n. 50-60v siististi pukeutuneen miehen yksin mäkkärissä syömässä. Mulla nousi kyyneleet silmiin, kun aloin pohtimaan miksi hän on yksin syömässä lauantai-iltana. Onko jäänyt leskeksi tms. Typerää, saattoi olla vaikka työmatkalla tai muuten vaan nauttimassa omasta ajasta. Mutta oma isäni on juuri sen ikäinen, ja jotenkin alitajuisesti kai ahdistuin siitä ajatuksesta jos hän jäisi yksin..

Olin muuten itsekin menossa hakemaan ruokaa, mutta meni ruokahalu. :D