Onko outoa liikuttua Stockan kuulutuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran ostin lastenvaateliikkestä ison pehmopupun ja omistaja (italialainen nainen) laittoin pupun kassiin, heilautti kättään pupulle ja sanoi ciao. Tuntui melkein väärältä viedä pupu tuon jälkeen omaan kotiin.

Mulle tuli tästä kyynel silmään!

Vastaava liikuttava kokemus oli joulumarkkinoilla mistä ostettiin vanhemman rouvan itseompelema käsinukke, niin se täti jutteli sille ketulle samalla kun paketoi sitä, että pääset uuteen kotiin, ole kiltisti sitten siellä. Melkein teki mieli sanoa ettei me voida sitä ketturukkaa viedä.

Voi ei, nyt itkettää täälläkin, kun vain kuvittelen tilanteen.

Mä liikutun, kun näen jonkun ison tilausajobussin lähtevän. Esim. kuljettaa leiriläisiä tms. Helikopteri on kans liikuttava, eniten tietysti mediheli. Ja pelkkä tiettyjen virsien ajatteleminen saa kyyneleet silmiin. Esim. Oi Herra luoksein jää, Soi kunniaksi Luojan, Herra kädelläsi. Enkä ole edes uskonnollinen. Niissä vaan on jotain syvälle koskettavaa.

Päiväkotilapset huomioliiveissään, parijonossa kävelemässä, vähän vaappuvasti, mutta niin tosissaan toisiaan kädestä pitäen ovat minun heikko kohtani. Joudun puremaan kieleeni tällaisen letkan nähdessäni.

Olen myös ollut pahoillani bussikuskin puolesta, kun olin ainoa matkustaja pitkällä matkalla. Niin mukava mies, ja vain yksi matkustaja :(

Vuosikausiin en voinut kuunnella saatikka laulaa Aja hiljaa isi -laula itkemättä vuolaasti. Kolme vuotta oman lapsen syntymästä meni ennenkuin pystyin laulamaan hänelle koko laulun ilman että ääni särkyi kesken kyyneliin.

Olen isän tyttö joo ja tuo laulu tuo vahvoja muistikuvia juurikin tuollaisesta lapsen arjesta.

Itken herkästi, varsinkin lastenelokuvissa. Kaksin karkuteillä -elokuvassa on se kohtaus juuri ennen lyhtyseremoniaa kun se kuningas on niin sydäntäsärkevän surullinen, en vain kestä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Mökö kirjoitti:

Maamme-laulu. Joka kerta.

Täällä taas Finlandia.

Sama juttu! Ihan joka kerta 😀.

Vierailija kirjoitti:

Saan kyyneleet silmiini, kun muistelen Dianan hautajaisia: arkun päällä oli sydämen muotoinen kukkalaite, ja kortti, jossa teksti Mommy.

Pitäisin outona, jos joku ei tästä liikuttuisi. En unohda tuota koskaan.

Itseäni liikuttavat vanhat avioparit, joiden olemuksesta huokuu rakkaus ja hellyys toisiaan kohtaan. Hesarissa oli jokin aika sitten juttu siitä 80 vuotta naimisissa olleesta pariskunnasta. Jutun lukemisen jälkeen meni varmaan minuutteja vetistellessä. Aivan ihana pariskunta. Vieläkin usein mietin, mitä heille kuuluu.

.

Ihanaa kun täällä on näin paljon herkästi liikuttuvia ihmisiä 😄

Mua liikuttaa myös eläimet, esim. vanhan koiran hidas kävely, nukkuvan eläimen katseleminen, se kun marsu peseytyy.. Erilaisten eläinten puuhien katselussa on jotain tosi rauhoittavaa ja sydäntä lämmittävää 😊 Ihmisien tekemiset harvoin niin liikuttaa.

Se tunne kun lentokone nousee tai laskeutuu.. Siinä on aina se hyvästien jättämisen ja joko uuteen paikkaan saapumisen tai kotiin palaamisen tunne. Erityisesti silloin kun opiskelin Englannissa Suomeen palaaminen ja pois lähteminen oli tosi liikuttavaa.. Se kun lentokoneen ikkunasta alkoi näkyä järviä ja metsää 💗 Erityisesti myös kaupungin valojen näkeminen pimeässä lentokoneen ikkunasta.. Niin kaunista!

Pala tulee kurkkuun aina kun kuulen hepreankielisisiä rukouksia. En juurikaan ymmärrä hepreaa, tästä huolimatta rukoukset liikuttavat mua syvästi ja ihokarvat nousevat pystyyn. Shema Israelia vaikea kuunnella ilman että kyyneleet alkaa valua.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin jostain syystä liikutun aina kun näen jonkun syövän yksin. Jotenkin ihminen on inhimillisimmillään siinä.

Ja minä tulin samaan tulokseen kerran. Ihminen on aito, jopa puolustuskyvytön, kun syö. Nauttii ruuasta.

Tämän tästä etsin Ben Eltonin kuvaaman videon YouTubesta, kun Antonov An 225 Mriya nousee ilmojen teille. Parasta siinä on mies- ja poikakuoromusiikki. Joku kirjoitti: koneessa on kauniit Ukrainan lipun värit. Niinpä, ajattelin, on todella, vaikka Suomen lippu on maailman kauneinlippu.

Tämä toi kyyneleet aina aluksi, sitten iho nousi kananlihalle, nyt video innoittaa.

Ihan normaalia tuo on liikuttua itsekin haikeana muistelen välillä entistä kotipaikkakuntaa jossa asuin ala-aste ikäisestä aikuisikään saakka. Se ei ees ollut silloin kun asuin siellä mikään hääppönen paikka mutta nytkun asuu muutaman sadan kilsan päässä ja tulee käytyä vanhoilla "huudeilla" se tuntuu silti siltä että ei ois koskaan poistunutkaan sieltä, mutta sen näkee kuitenkin hieman eri lasien takaa. Sitten taas paikkakunta jossa asun nyt ei tunnu oikein miltään se vaan on ihan kiva paikka mitään muuta tunteita ei herätä.

Olen kuolemansairas ja Lidlin mainoksessa lukee "Elä kuin viimeistä kesäpäivää".

Minäkin liikutun kun mies tulee mun eteen ja tekee helikopterin. Vaikka ei sen lantio liiku niin kuin Tom Jonesin, niin on se semmonen söötti ja liikkis.

Mä näin kun bussipysäkillä joku nuori nainen halasi koiranpentua sylissään, hymy kasvoillaan ja  aloin itkemään. 

Itse liikutuin siitä, kun näin vanhan pienen papan ruutupaidassaan syömässä yksin jäätelöä kahvilassa. Tämä oli tietysti selkeä merkki siitä, että hän oli juuri menettänyt vaimonsa :D

[x] Oli menkat

Ketjun nimi voisi olla "Luetellaan PMS-oireita"

Herkistyin kassajonossa kun mun edessä oli mummo jolle oli ostosten perusteella tulossa lapsenlapsi kylään. Oli sen verran vanha että liikkeet oli vähän hitaat ja pyyteli kovasti anteeksi. Tuli ihan oma mummo ja lapsuusmuistot mieleen. Mummo oli niin iloisella tuulella että itellekki tuli hyvä mieli <3

Turkin matkalla yhdellä hyvin vanhalla naisella ei ollut varaa ostaa eräästä matkamuistokohteesta mitään. Oli kuulemma voittanut matkan arvonnassa ja se oli ainoa maa, missä oli Suomen lisäksi käynyt.

Olisi kovasti halunnut sellaisen n. 5€ arvoisen kilpikonna-magneetin muistoksi luultavasti ensimmäiseltä ja viimeiseltä ulkomaan matkaltaan. Olin jo tarjoamassa hänelle rahaa sitä magneettia varten kun matkamuistokojun myyjä, hyvin vanha mies antoi sen magneetin hänelle ja lisäksi ruusun ja kortin johon oli kirjoittanut jotakin + puhelinnumeronsa.

Jo tässä kohtaa olin silmät kosteina, saati sitten kun hotellilla selvitimme tulkilta yhdessä mitä kortissa luki. "Olet kaunis kuin perhonen, saisinko tarjota sinulle illallisen, soita tai tule käymään mikäli suot minulle tämän kunnian"

Se vanha nainen meni ja heillä oli ollut ihana ilta :,) Hän tuli niin onnea ja elämäniloa loistaen takaisin ja hehkutti meille treffejään kuin teinityttö :D

Mulle pahin liikutuksen aiheuttaja on se, kun muuten toisilleen tuntemattomat ihmiset hädän hetkellä toimivat yhtenä. Näin kerran uutisissa videon palamaan syttyneestä bussista. Pelastuslaitos ei ollut vielä tullut paikalle, vaan täysin tavalliset ihmiset pyrkivät bussin ulkopuolella rikkomaan bussin ikkunoita (oman terveytensä uhalla!) saadakseen sisälle loukkuun jääneet matkustajat ulos. Kylmiäväreitä.....