Kadun, että kerroin pettämisestä (raskaana miehen veljelle)

Asun siis edelleen miehen veljen luona, mutta nyt on alkanut pelottaa miten tuoreeseen suhteeseemme vaikuttaa se jos (ex)mieheni onkin vauvan isä. Asiat etenevät hurjan nopeasti ja masu kasvaa.

Välillä mieleen hiipii ajatus ettei olisi pitänytkään kertoa. Sukulaiset eivät pommittaisi ilkeillä viesteillään, miehen veljellä olisi perheensä kasassa, miehellä ja hänen veljellään olisi firman asiat paremmin ja mulla ois mieheni.

Kieltämättä mulla on ikävä miestäni, joka ei antanut mulle pettämistä anteeksi vaikka itse annoin aiemmin hänelle. Ehkä suhde miehen veljeen on nyt pelkkä laastarisuhde vailla tulevaisuutta, en tiedä. En oikein edes tiedä, mitä haluan mutta miehen veljen kanssa on helpompaa kestää tämä tilanne kuin yksin. Onnellinen odotus ja ilo on kaukana, en ole vielä hankkinut mitään vauvalle valmiiksi. Pitäisi kyllä. Tälle vauvalle on toivottu niin paljon pahaa, että ahdistaa ajatus että vauvalle kävisi jotain pahaa. Ehkä vähän taikauskoista, ja raskaushormonit, tiedän... Ensi viikolla neuvolaan, pelkään että alan siellä itkemään.