Minkä ikäisen nuoren koulunkäynti/opiskeluasiat eivät enää kuulu vanhemmille?

18-vuotiaan. Tosin kyllä minusta jo viimeistään lukioikäisenä tulee osata koulunsa hoitaa itse.

Lukiolaisen koulunkäynti ei enää kuulu vanhemmille, vaan hänen tulee hoitaa asia itse. Toki tarvitsee vanhemmiltaan apua esim. kirjojen hankintaan ym. asioihin, mutta tuossa kohtaa vanhempien tehtävä ei ole enää erityisemmin holhota koulunkäynnin sujumista, kurssivalintoja jne.

Noin 75-vuotiaan, eli kun vanhemmat kuolevat. Täysi-ikäisen ei tarvitse raportoida wilmojaan äidilleen, mutta ihan normaalia, että lapsi puhuu vanhemmilleen myös opiskeluasiansa oli sit 12 tai 50.

13-16-vuotiaat luulevat olevansa viisaampia kuin vanhempansa. Onneksi sen ikäisten vanhemmat saavat tietää lapsensa koulunkäynnistä halusi lapsi sitä itse tai ei.

Täysi-ikäisen, joka elättää itse itsensä. Minusta vanhempien asiana ei ole ostaa uutta läppäriä 18v ikäiselle, jos tämä on ilmoittanut, että koulunkäynti ei kuulu vanhemmille pätkääkään. Asia selvä, ei kuulu, en osta sitä yo-kokeessa tarvittavaa vempainta.

Niin kauan kun nuori asuu vanhempiensa luona ja vanhemmat kustantaa koulunkäynnin.

Vierailija kirjoitti:

Lukiolaisen koulunkäynti ei enää kuulu vanhemmille, vaan hänen tulee hoitaa asia itse. Toki tarvitsee vanhemmiltaan apua esim. kirjojen hankintaan ym. asioihin, mutta tuossa kohtaa vanhempien tehtävä ei ole enää erityisemmin holhota koulunkäynnin sujumista, kurssivalintoja jne.

Vanhemmat ostaa yleensä kirjat sun muut koulussa tarvittavat lukiossa. Silloin nuori on 16 v. Meillä oli itsestään selvää että pitkä matematiikka ja fyke kaikki pakolliset. En juuri päätä vaivannut muuten. Lopputulos. Hieno.

Mielestäni lukio-ikäinen päättää kurssivalinnoista ja hoitaa opinnot itsenäisesti. Mutta äitinä, joka kustantaa ja ruokkii haluan tietää miten opinnot sujuvat ja mitä kursseja hän valitsee.

Peruskoulun päättänyt ja toisen asteen aloittanut pystynee halutessaan hoitamaan opiskelunsa itsenäisesti. Tietysti vanhempien apua, ainakin rahallista, tarvitaan kirjojen ja muiden tarvikkeiden hankitaan, huoltajan pitää kuitata alaikäisen poissaolot jne, mutta jos opiskelu sujuu hyvin niin ei vanhemman enää tarvitse holhota ja huolehtia samalla lailla kuin vielä yläasteella. Jos opiskelu ei suju, onlintsailua tai hylättyjä kursseja, niin kyllä alaikäisen vanhemmilla ilman muuta on oiekus puuttua asiaan.

Nuorella pitäisi olla selvillä suurinpiirtein mihin ammattiin tähtää. Aina voi keskustella nuoren kanssa mikä olisi järkevää ottaa ja painottaa lukiossa. Vanhemmat kustantaa lukion. Onnuoria jotka tietää mitä haluavat mutta kaikki ei tiedä.

Täysi-ikäisen, omillaan asuvan opiskelijan asiat ovat hänen omalla vastuullaan ja valinnassaan. Jos hän tarvitsee apua ja sitä pyytää, sitä tietysti annetaan silloinkin. 

Nuoria on niin erilaisia. Osa voi olla hyvinkin määrätietoinen elämänsä suunnasta jo 16-vuotiaana, niin suotakoon hänen tehdä päätöksensä itsenäisesti. Osa on vielä 18-vuotiaanakin ihan pihalla. Eli autettakoon ja neuvottakoon heitä tarpeen mukaan. Nuoren omia toiveita ei kuitenkaan mielestäni pidä koskaan jyrätä ainakaan sillä perusteella, että vanhemmat kyllä tietävät mikä on hänelle parasta. Kantapään kautta saatu oppi on oppia sekin. Vanhemmat ei ole ennustajia.

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäisen, joka elättää itse itsensä. Minusta vanhempien asiana ei ole ostaa uutta läppäriä 18v ikäiselle, jos tämä on ilmoittanut, että koulunkäynti ei kuulu vanhemmille pätkääkään. Asia selvä, ei kuulu, en osta sitä yo-kokeessa tarvittavaa vempainta.

Ihan ohiksena, mutta tiesitkö, että yo-kokeeseen riittää käytännössä melkein mikä tahansa viidenkympin tekohengitetty kirpparikone? 

Minä toivon että vuorovaikutus lasteni kanssa säilyy aina ja kertovat asioistaan, mm. koulutuksiin hakeutumisista yms.

Ovat saaneet itse päättää mitä opiskelevat. Itse ovat valinneet lukiokurssinsa mielenkiintojensa mukaan. Jokainen saa päättää omasta elämästään ja tulevaisuuden suunnitelmistaan. 

Kasvatuksella pitää yrittää saada lapsuusaikaan luotua sellainen pohja että lapseensa ja hänen valintoihinsa voi luottaa.

äiti ja opettaja