Lue keskustelun säännöt.
Eron fyysiset oireet? Kauanko kestää toipua?
22.07.2016 |
Minkälaiset fyysiset oireet parisuhteen päättymisen jälkeen ovat normaaleja ja kauanko niiden on normaalia kestää? Miten muut ovat oireilleet?
Mies jätti minut vähän vajaa kuukausi sitten. Sinänsä asia tuli yllätyksenä ja shokkina, vaikka suhteemme oli ollut enemmänkin kaverimeiningillä viimeisimmät ajat. Yhdessä olimme olleet vain reilut puoli vuotta, vaikka sutinaa oli ollut kauemminkin, ei siis mikään järin pitkä parisuhde. Mutta silti sattuu niin törkeän paljon.
Rinnassa tuntuu koko ajan sellainen suuri ahdistusmöykky, voin pahoin eikä oikein tee mieli syödä mitään, voisin vain maata sängyssä/sohvalla, mikään ei huvita ja olo on muutenkin väsynyt. Pahimpia ovat aamut ja illat, jos päivällä on tekemistä tai olen töissä niin olo on ihan hyvä ja asiat näyttävät valoisilta. Yksin ollessani vajoan tahtomattani taas erokuplaan, jossa koen etten voi olla enää onnellinen ja että tuo mies oli se oikea yms.
Tiedän, että erosta toipuminen on yksilöllistä, mutta kuinka kauan tämä tällainen ahdistus ja kipu ehkä jatkuu? Selviytymistarinoita kuulen myös mielelläni!
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Mä olen 38 ja kyllä mullakin otti helvetin koville erot puolen vuoden ja vuoden suhteista. Muutamia kuukausia oli se pahin aika. Nyt on puoli vuotta edellisestä erosta ja kyllä vieläkin välillä tippa tulee linssiin.
Kyllä se vielä joskus iloksi muuttuu, ehkä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Ei pahalla mutta on eri asia erota 24-vuotiaana puolen vuoden suhteesta kuin nelikymppisenä 20 vuoden suhteesta jossa lapset, talo ym yhteinen omaisuus.
Ero lapsettomasta suhteesta vaan ON helpompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme seurustelleet 1,5vuotta ja homma toimi kaikin puolin, olimme umpirakastuneita - tai niin ainakin luulin. Sitten mies sai unelmiensa työpaikan kaukaa ulkomailta. Ensin ajatuksena oli että lähtisin mukaan, sillä oma elämä oli hyvässä saumassa, mutta yhtäkkiä mies vihelsi pelin poikki. Jäin aivan h.moilasena itkemään perään. Myöhemmin sain selville vielä että miehellä oli heti uusia naisia kierroksessa, eikä hän edes vaikuttanut yhtään kaipaavan perääni.
Vuoden päivät tuota kipua ja ahdistusta rinnassa. Rakastin häntä ja rakastan edelleen, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja hionut tunteilta terävän kulman pois. Nyt erosta on neljä vuotta ja voin sanoa olevani yhteisestä ajastamme kiitollinen ja muistot meistä saavat minut vain onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Nuoret voi ottaa siksi raskaammin kun on vasta vähemmän kokemusta siitä, miten selviää erosta. Ensimmäinen vaikea ero on tavallaan pahin koska kaikki tulee ekaa kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Ei pahalla mutta on eri asia erota 24-vuotiaana puolen vuoden suhteesta kuin nelikymppisenä 20 vuoden suhteesta jossa lapset, talo ym yhteinen omaisuus.
Ero lapsettomasta suhteesta vaan ON helpompi.
Niinhän sitä voisi luulla.
Olen 40. Selvinnyt aiemmista eroista, pisin 13 vuotta.
Yli 2 vuotta sitten oli lyhyt suhde josta en ole päässyt yli. Lähes joka päivä sattuu ja rakastan.
Elämä on kummallista joskus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Ei pahalla mutta on eri asia erota 24-vuotiaana puolen vuoden suhteesta kuin nelikymppisenä 20 vuoden suhteesta jossa lapset, talo ym yhteinen omaisuus.
Ero lapsettomasta suhteesta vaan ON helpompi.
Niinhän sitä voisi luulla.
Olen 40. Selvinnyt aiemmista eroista, pisin 13 vuotta.
Yli 2 vuotta sitten oli lyhyt suhde josta en ole päässyt yli. Lähes joka päivä sattuu ja rakastan.Elämä on kummallista joskus
Fyysisiä oireita ei enää ole, ap.n alkuperäinen kysymys. Muita kuin se ajottainen ahdistus rinnassa ja itkut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Ei pahalla mutta on eri asia erota 24-vuotiaana puolen vuoden suhteesta kuin nelikymppisenä 20 vuoden suhteesta jossa lapset, talo ym yhteinen omaisuus.
Ero lapsettomasta suhteesta vaan ON helpompi.
En pahalla otakaan. Tietysti ymmärrän, että lapsien ja talon ym. kanssa eroaminen on todennäköisesti paljon raskaampaa.
Itse lähinnä pelkään näitä fyysisiä oireita, pelkään lähinnä että tässä sekoaa ja joutuu pöpilään. Kävin juuri vaa'allakin, kaksi kiloa tippunut ihan huomaamatta. Kai sekin on eron jälkeen normaalia, että painoa lähtee?
AP
No mä olin 35, kun erosin 15 vuoden suhteesta, kun mies, josta "kukaan ei olisi koskaan uskonut" jätti minut täysin puskista toisen naisen vuoksi. Paria viikkoa aiemmin oli vielä kertonut rakastavansa.
Shokkivaihe kesti noin puolisen vuotta. Ruoka ei maistunut, elin pitkälti tupakalla, alkoholilla ja pyhällä hengellä. Kipu tuntui fyysisenä tuskana, oli vaikeaa hengittää ja sydämeen sattui kirjaimellisesti. Sitten tuli täysi stoppi ja suunnanmuutos:Otin itseäni niskasta kiinni. Lopetin tupakoinnin ja alkoholinkäytön, aloin syödä terveellisesti ja muutin toiselle paikkakunnalle. Alkoi hirveä vihavaihe, josta vähitellen liuettiin normaaliin elämään.
Lapsia ei luojan kiitos ole, ja lemmikkien asiat saatiin sovittua, joten ei tarvitse nähdä eksää tai uutta horoaan ikinä.
Erosta on nyt 3 vuotta, minulla on uusi mies ja elämä hymyilee, mutta kyllä vieläkin sattuu kun asiaa ajattelen. Jonkinlainen viattomuus katosi lopullisesti, kun paras ystäväni ja rakastettuni voi pettää minut noin, enkä edes aavistanut mitään. Kuinka paska tyyppi mun täytyy olla jos minua voi kohdella noin ihminen, joka minut parhaiten tunsi maailmassa?
Kuten huomaat, henkisessä työstämisessä on vielä tekemistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paskapuhetta, että ero tuntuu jotenkin erilaiselta ikävuosista riippumatta. Yksilöllistä ihan jokaiselle olkoon sitten 21v, 49v tai 84v.
Mulla erosta puoltoista vuotta. Välillä tulee katkeruus olotiloja, seksi -ja läheisyysunia, mutta eniten yllätti se tunne, että toinen on aivan vieras. Tällä hetkellä kun ajattelen henkilö niin tuntuu etten häntä olis tuntenutkaan. Oltiin yhdessä 12 vuotta.
Muuten ihan sinkkuuden muut harmit mielessä eli missä tulis vastaan se uusi rakkaus ja sen tuoma läheisyys.
Laastarisuhde on yleisin tapa päästä ahdistuksesta. Tietenki parempi, jos se kohde tietää kanssa, kun kaikki ei ala kuuntelemaan sitä valitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Ei pahalla mutta on eri asia erota 24-vuotiaana puolen vuoden suhteesta kuin nelikymppisenä 20 vuoden suhteesta jossa lapset, talo ym yhteinen omaisuus.
Ero lapsettomasta suhteesta vaan ON helpompi.
Niinhän sitä voisi luulla.
Olen 40. Selvinnyt aiemmista eroista, pisin 13 vuotta.
Yli 2 vuotta sitten oli lyhyt suhde josta en ole päässyt yli. Lähes joka päivä sattuu ja rakastan.Elämä on kummallista joskus
Tuo kahden vuoden takainen taisi olla suhde varattuun, vieläkö itse olet naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Laastarisuhde on yleisin tapa päästä ahdistuksesta. Tietenki parempi, jos se kohde tietää kanssa, kun kaikki ei ala kuuntelemaan sitä valitusta.
Niin että vaan hauskanpitoa ja tunteetonta seksiä jonkun "ihan kivan" kanssa?
En tiedä mutta koska tää ripuli loppuu? Ap jos tuntuu ahdistavan liikaa niin kannattaa perehtyä erilaisiin ahdistushäiriöihin.
Pitää varmaan se laastarisuhde sitten hankkia.. Äh, jotenkin tuntuu ettei tästä elosta mitään tule. Tein juuri kakkua ystävälleni lahjaksi, siinä missä ennen tein kaiken ulkomuistista ja ripeästi, niin nyt jokainen vaihe piti katsoa ohjeesta ja jokainen vaihe vaati ponnisteluja todella paljon. En koskaan osannut kuvitellakaan, kuinka lamaannuttavaa tällainen voi olla. Ymmärränpähän muita paremmin taas.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oot niin nuori
Kyllä, 24 vuotta on vasta lasissa, mutta mikä merkitys sillä on? Vai kokevatko nuoret eron raskaammin kuin hieman vanhemmat? En kettuile vaan ihan oikeasti kysyn.
AP
Ei pahalla mutta on eri asia erota 24-vuotiaana puolen vuoden suhteesta kuin nelikymppisenä 20 vuoden suhteesta jossa lapset, talo ym yhteinen omaisuus.
Ero lapsettomasta suhteesta vaan ON helpompi.
Niinhän sitä voisi luulla.
Olen 40. Selvinnyt aiemmista eroista, pisin 13 vuotta.
Yli 2 vuotta sitten oli lyhyt suhde josta en ole päässyt yli. Lähes joka päivä sattuu ja rakastan.Elämä on kummallista joskus
Tuo kahden vuoden takainen taisi olla suhde varattuun, vieläkö itse olet naimisissa?
Omituinen päätelmä, mistä tuollaisen teit?
En ollut naimisissa/varattu muuten eikä ollut toinenkaan osapuoli.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mutta koska tää ripuli loppuu? Ap jos tuntuu ahdistavan liikaa niin kannattaa perehtyä erilaisiin ahdistushäiriöihin.
Ohis, mut kun mä tulin petetyksi ja kärsin sen takia unettomuudesta, ripulista ja jatkuvista vatsanväänteistä (siis vähän kuin perhosia ikävällä tavalla vatsassa), lääkäri määräsi rauhoittavia, imodiumia ja NÄRÄSTYSlääkettä. Ripuliin kannattaa tosiaan käyttää hakea sitä imodiumia, mut ei ihan joka päivä kannata sitä ottaa ettei mene paikat kokonaan tukkoon.
Pahimmassa tapauksessa sulla menee loppuelämä ja et ole vieläkään kunnossa tuosta edes kuolinvuoteellasi vanhuksena. Tai sitten voit olla Ok jo ensi viikolla kuin taikaiskusta. Mistä näitä tietää.