Lue keskustelun säännöt.
Kun suomalainen hissimatkalle uskaltautui
22.07.2016 |
Tuletuletule jo hissi ennenkuin joku muukin tunkee samaan kyytiin.
Jes, ah, kerkesinpäs. Ja kymppiin kiitos.
Plim.
Voi he*vetti. Joku tulee. Kesken matkan, näytti jo niin lupaavalta. Eikö se tajua että tämä on varattu? Aaargh.
Hei.
Hei? HEI?? Mitä hemmettiä. Miksi se tervehtii? Oliko täällä sittenkin joku muu? Tunnetaanko me? En kuule tunne sinua. EN TUNNE!
Pitäisikö mulkaista sitä? Antaa katse? Ei sittenkään, sitten se tajuaa etten ole kuuromykkä. Ahdistaa ja puna nousee poskille. Mihin päin katsoisin?
Peruutan varovaisesti peräseinään kiinni. Kauemmas en valitettavasti pääse. Seinä ei anna yhtään periksi. Se on lasia, onpa hei muuten hieno näköala täältä! Miten en ole huomannut vaikka kuusi vuotta olen ajellut ylös alas täällä? Ja tuolla lentää lokki! LOKKI! Ehkä röyhkeä tunkeilija lakkaa olemasta kun käännän selkäni.
Ei mutta tuossa seinässähän on lounasruokalan lista! Mitäs hyvää siellä tänään onkaan? Olen kyllä juuri tulossa sieltä höyryävä rasia kädessäni mutta suvussamme on varhaista dementiaa. Tai saatoinhan tulla katumapäälle. Tai voisinhan hyvin olla hakemassa työkaverille ja nyt mietin keskittyneenä otsa rypyssä että mitä hakisin itselle. Työkaverilla saattaisi olla käsi poikki, niin tai jalka.
Joko ollaan perillä? Puuh, onneksi. Tunkeilija on yhä lihaa ja verta. Joudunko poistumaan hänen ohitseen? Vai esitänkö että olen menossa tunkeilijan kanssa samaan kerrokseen ja sitten vähin äänin palaan takaisin?
Siinäkin on riskinsä.
Kommentit (26)
Minulle työpaikan hissi ei aiheuta mitään ahdistusta. Hymyilen, terveilen, harrastan small talkia. Kuten muutenkin töissä, työroolissa olen puhelias ja muista kiinnostunut. Vapaalla erakko, joka ei kestä juuri mitään ihmiskontaktia. Kotona tekee hissimatkat tiukkaa. Nytkin olisi pakko poistua kotoa. Onneksi talo on hiljainen näin loma-aikana. Toki kuuntelen korva ovessa, ettei rapussa vain liiku ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puuh, huuh, äh, oih! Huutomerkki! Huh, pahus!
Olet varmaankin tavoitellut jutusta hersyvän hauskaa ja vähän sarkastistakin, mutta jätä nuo sarjakuvamaiset huudot ja lukemattomat huutomerkit vähemmälle. Kysymysmerkitkin itse asiassa karsisin vähemmälle, vaikka kertoja kysymysten muodossa ajatteleekin. Pelkkä piste riittäisi.
Huolittele ja tiivistä tekstiä ja poista siitä häijyys. Vähemmän on enemmän, vähäeleisyys on tehokkaampaa, kun haluat naurattaa tai kirjoittaa vaikkapa kolumnin.
Lukija nauttii enemmän, kun kirjoittaja oikeasti rakastaa hahmojaan, jokaista omalla tavallaan. Liian ilkeästä tekstistä tulee tympeä olo.
Millainen ihminen alkaa besserwisseröimään jotain tällaista juttua. Tunnen myötähäpeää puolestasi.
Arvaan, että joku kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssin opettaja tai muu pöytälaatikkokirjailija.
No luuleeko muka joku, että siellä hississä on tarkoitus tutustua aina muihin hissimatkustajiin? Viis omasta henkilökohtaisesta tilasta, hississä kuuluu seistä mahdollisimman lähellä muita, hymyillä ja koskettaa? On aika yrittää ymmärtää, että me Suomessa emme ole mitenkään erikoisia ihmisiä sen vuoksi, että ei huvita joka käänteessä jutustella vieraiden kanssa. Täällä voitaisiin paljon paremmin, jos ei aina tarvitsisi huolehtia siitä, että mitähän nuo muut musta oikein ajattelee, kun mä vaan oon tämmönen tossukka, ettei mua huvita ottaa kontaktia muihin hississä olijoihin. Eiköhän se ole aivan normaalia ihmiselle haluta mahdollisimman äkkiä pois ahtaasta suljetusta tilasta. Ja kyllä, on siellä oleminen vittumaisempaa jos siellä on muita, eikä tämän pitäisi olla minkäänlainen ongelma kenellekään.
MOT
Kunhan testasin, kun ap sydämistyi niin kauheasti, yhdellä modella on sellainen tyyli itse asiassa. Hänellä menee tunteisiin ja syyttää siitä muita. Parempaa päivänjatkoa.