Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä kaveruutta?
Mietiskellen
21.07.2016 |
Onko todella pelkkää kaveruutta, jos eksän kanssa viestitellään yömyöhään ja pyydetään toinen toista tulemaan luokseen? Tapellaan (sanallisesti), ollaan hetki puhumatta (joitain päiviä), ja sovitaan. Puhutaan kaveruudesta, mutta meininki on vähän erikoista (?) kaveruudeksi.
Olimme siis vuosia täysin puhumatta toisillemme, kunnes eksä ujuttautui takaisin elämääni. Jossain vaiheessa toivottelimme jo hyvät loppuelämät, mutta silti sovimme kaiken ja nyt olemme väleissä.
Eksä kertoi uudessa kohtaamisessamme, että olin hänelle kaikki kaikessa meidän aikanamme.
Niin ja hän on varattu, mutta ei kauheasti naisestaan hiisku. Eksä on käyttänyt paljon sanavalintoja "pystytkö kaveruuteen?" ja "mitä sinä haluat?" Tietenkään en vedä jokaisesta sanamuodosta päätelmiä suuntaan tai toiseen. Tämä kaikki vain tuntuu niin oudolta. Ei meidän eromme ollut edes fiksu, se oli monen sattuman summa ja olimme tosi nuoria. Voin rehellisesti sanoa, että se ero on ainoa laatuaan, johon ei todellakaan ollut hyvää syytä, toisin kuin muissa eroissani. Nyt pari miestä olisi kiinnostuneita, mutta en voi lähteä deittailemaan, jos en ole satavarma "meistä"...
Kertokaa nyt viisaat, onko tämä oikeasti kaverillista touhua?
Kommentit (116)
No ei kuulosta kaveruudelta jos pitää miettiä mitä toinen haluaa.
Mitä olet vastannut noihin kysymyksiin?
Voi olla että mies vain hakee itsetuntoboostia siitä että haluaisit hänet takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siinä jotain enemmän kuin kaveruutta, tällainen fiilis tuli mulle.
Mutta se voi johtu ihan vaan vanhoista ajoista ja että suuri ensimmäinen rakkaus on jättänyt pysyvät muistot ja jäljet teihin molempiin. Ei välttämättä ole silti enää paluuta vanhaan.
Vaikuttaa, että molemmat ehkä kuitenkin mietitte mielenne sopukoissa sitäkin vaihtoehtoa, että jos teistä vielä uudestaan voisi tulla jotain?
Vastasin jotain epämääräistä tyyliin, että katsotaan nyt, miten asiat lähtevät sujumaan, tuohon kaveruus-asiaan liittyen. Toisen kysymyksen hieman tyhmästi ohitin, vaikka mieleni olisi tehnyt sanoa "meidät." En vain halua ottaa riskiä, että eksä saa tietää tunteeni, mutta ei haluakaan minua. Olen liian ylpeä p*ska, tiedetään.
Vierailija kirjoitti:
On siinä jotain enemmän kuin kaveruutta, tällainen fiilis tuli mulle.
Mutta se voi johtu ihan vaan vanhoista ajoista ja että suuri ensimmäinen rakkaus on jättänyt pysyvät muistot ja jäljet teihin molempiin. Ei välttämättä ole silti enää paluuta vanhaan.
Vaikuttaa, että molemmat ehkä kuitenkin mietitte mielenne sopukoissa sitäkin vaihtoehtoa, että jos teistä vielä uudestaan voisi tulla jotain?
Siltä minustakin tuntuu :/ En vain tiedä, mitä ihmettä tässä tekisi. Kumpikaan ei taida uskaltaa sanoa mitään sataprosenttisen rehellisesti, ja ne kaksi ihan kiinnostavaa miestäkin "odottelevat." En halua joutua tilanteeseen, jossa jonkun sydän särkyy omien sählinkieni takia :(
Välillä viestittely ei ole niin tiivistä (muistan eksän "katoilut" ennen suhdettammekin, mutta silti häntä kiinnosti) ja sitten kun viestittelemme, niin hetkessä luisumme vihjaileviin juttuihin. Minusta on tullut varovainen sanojeni kanssa, en uskalla möläytellä ihan mitä tahansa, etten tietämättäni pilaa jotain. Ajatuksenakin se on hölmö, mutta kun ei sitä koskaan tiedä, mikä sana ratkaisee kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On varmasti enemmän kuin kaveruutta. Pysy eksässä kiinni niin pitkään kuin mahdollista. "Kiinnostavia miehiä" on 13 tusinassa, mutta eksän tunnet parhaiten. Varma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saan asiaan selvyyden kysymättä?
Tuo meininki kuulostaa niin tutulta, että kysäisempä minkä ikäinen mies kyseessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On varmasti enemmän kuin kaveruutta. Pysy eksässä kiinni niin pitkään kuin mahdollista. "Kiinnostavia miehiä" on 13 tusinassa, mutta eksän tunnet parhaiten. Varma valinta.
Niinhän se on... Minulla on erikoista arvostusta eksää kohtaan, vaikka meidän historiamme ei ole pelkkää hattaraunelmaa. Katkeruus on oikeastaan melkein poissa, enkä halua puhua menneistä. En halua piikitellä tai muuta vastaavaa. Tämä on vieras tunne, mutta todella hyvä tunne.
Vierailija kirjoitti:
Tuo meininki kuulostaa niin tutulta, että kysäisempä minkä ikäinen mies kyseessä?
En voi paljastaa, valitan :S Miten niin tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo meininki kuulostaa niin tutulta, että kysäisempä minkä ikäinen mies kyseessä?
En voi paljastaa, valitan :S Miten niin tutulta?
Sano jokin tuntomerkki... Onko alle 30v?Tiedän yhden miehen myös, joka käyttäytyy samalla tavalla. Ehkä ei kuitenkaan sama ole, mutta eihän sitä tiedä mitä haaremia kokoon kerää. :D
On alle 30-v. Ja toinen tuntomerkki olkoon Uusimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"hän on varattu"
Ja viestittelee minulle.
Ok, sitten ei ole sama onneksi. Tämäkin mies varattu ja kova ehdottelemaan. Myöskin seilaa edes takaisin, ei tunnu pystyvän unohtamaan minua, vaikka hän on ihan onnellisesti naimisissa. :D
Itse en nyt näe tuossa mitään ongelmaa kyllä... Sinuna juttelisin vain hänelle ja ajan kanssa se selviää onko vain kaveruutta vai hakeeko jotain täydennystä elämäänsä. Oletteko nähneet nyt ollenkaan tai puhelimessa puhuneet? Siinä selviää yleensä ihan hyvin mitä toinen miettii.
Tämä 46-vuotias neuvoo sulle, että mene elämässä eteenpäin ja jätä exä taaksesi.
Puhun omasta kokemuksesta. Itse erosin pitkästä liitosta muutamia vuosia sitten ja kokeilimme jopa kaksi kertaa exän kanssa yhteenpaluuta -tuloksetta. Tiedän, että olisi tuttua ja turvallista "valita" se tuttu ex, mutta se ei välttämättä kanna pitkälle.
Hieman jo ihmettelinkin, että voisiko hän olla niin mulkku nykyään. Onneksi ei :)
Olemme nyt viestitelleet ja puhuneet kerran puhelimessa. Haluaisin tavata, mutta takaraivossa häiritsee se nainen. Ja ärsyttää... Mutta ulkonäöltään nainen ei kyllä päihitä minua, se on varma... Jotain hyvää edes, heh.
Vierailija kirjoitti:
Tämä 46-vuotias neuvoo sulle, että mene elämässä eteenpäin ja jätä exä taaksesi.
Puhun omasta kokemuksesta. Itse erosin pitkästä liitosta muutamia vuosia sitten ja kokeilimme jopa kaksi kertaa exän kanssa yhteenpaluuta -tuloksetta. Tiedän, että olisi tuttua ja turvallista "valita" se tuttu ex, mutta se ei välttämättä kanna pitkälle.
Tiedän, että se pätee eroissa, joihin on kunnollinen syy. Meidän eromme ei ollut sellainen :/ Meillä oli ihanan rauhallista ja tasaista oloa, aivan erilaista kuin aiempien kanssa.
En kysy suoraan, koska en rehellisesti sanoen enää usko eksän vilpittömyyteen tässä asiassa, enkä halua paljastaa omia fiiliksiäni kaiken tämän jälkeen. Olen itse(kin) vetänyt vähän kaverillista roolia, vaikka aina se flirtti puskee sieltä esiin ennemmin tai myöhemmin. Minun on todella vaikeaa kuvitella flirttailevani jonkun oikeasti KAVERIN kanssa, mutta toisaalta ei minulla ole mieskavereita.