Ahdistaa alaikäisyys

Olen siis nuori, alaikäinen tyttö ja jostain syystä kaikki siihen liittyvä surettaa minua. Se, että jollain muulla on oikeus päättää asioistani, on ahdistavaa. En viihdy lapsena, on ihmisiä jotka vihaavat minua vain sen takia että olen lapsi. Välini vanhempiini ovat huonot, en luota heihin ja huomaan salailevani asioita.

Kaikki odotukset ja säännöt ikääni liittyen tuntuvat painostavilta ja ahdistavilta.
"Ei tuon ikäisen kannata vielä seurustella."
"Ei tuon ikäinen voi päättää tuosta."
"Ei tuon ikäinen voi tehdä asiaa X, hänen täytyy tehdä asiaa Y."

Suurin osa kielloista ja säännöistä ja ikärajoista on tehty suojelemaan meitä, mutta en osaa enää ajatella niin. Oloni on ahdistunut. Haluaisin vain kerätä tavarani ja muuttaa Pohjoisnavalle. Yksin.