Kysy mitä vain ihmiseltä, joka ei pidä lapsista

Vierailija kirjoitti:

Minäkään en pidä lapsista. Samoista syistä. En pitäisi aikuisistakaan ihmisistä jotka käyttäytyisivät samoin kuin lapset. Ymmärrän toki miksi lapset ovat sellaisia kuin ovat mutta en vain jaksa heitä yhtään. Mulla oli itsellä kurja lapsuus enkä saanut osakseni lämpöä empatiaa tai rakkautta mutta en tiedä liittyykö se tähän. En pidä ihmisistä kauheasti ylipäätään mutta aikuiset ei sentään itke ja huuda ja metelöi julkisilla paikoilla samoissa määrin kuin lapset. Eli oikeastaan voisi sanoa etten pidä lasten heidän iälleen kuuluvasta normaalista käyttäytymisestä, riippumatta lapsesta itsestään.

Ja monet lapsethan on aika empatiakyvyttömiä itsekin ja vaikka hymyilen kun joku lapsi sanoo jotain typerää ja loukkaavaa esim itselleni niin oikeasti ajattelen että onpa siinä kauhea kusipää. Mutta en tiedä onko tämä outoa vai ihan normaalia.

Sinä vaikutat hyvin rajoittuneelta ja mustavalkoiselta ihmiseltä ap.

Ainakaan omat lapseni (10. ja 7v.) eivät ole millään tavalla vajaaälyisiä tai tyhmiä. Oikeastaan luonnehtisin heitä äkykkäiksi, luoviksi ja innovatiivisiksi. Tietävät ja osaavat paljon enemmän kuin monet aikuiset. Osaavat keskustella mm. lukuisista eläin- eliö- ja kasvilajeista, planeetoista, maailman (ja maailmojen) synnystä, eri uskonnoista ja niiden merkityksestä, ruokavaliosta ja sen merkityksestä terveyteen/sairastumiseen ym. Lisäksi 10v. on mielettömän taiteellinen ja 7v. oppii nopeasti uutta, kuten matemaattisia tehtäviä ja englantia.

ootko tavannut ikinä sellaista lasta josta ajattelit että "hei täähän on ihan ok lapsi, ei herätä negatiivisia tunteita" ja jos oot niin minkälainen kyseinen lapsi oli?

Huoh. Meillä on täällä taas kerran julkkis kyselytunteineen.

Oletko urheilullinen ja iloinen ekstrovertti?

En ole koskaan tavannut velaa, joka olisi.

Minä en myöskään pidä lapsista, vaikka minulla heitä kolme onkin. Vanhin jo aikuinen, nuoremmat teini-ikäisiä. Heidän kanssaan voi keskustella, pyyhkivät itse pehvansa eivätkä melua ja kilju järjettömästi. Juuri tämä sotkeminen, huutaminen ja "tyhmät" kysymykset ärsyttävät pikkulapsissa. Olen lapsille kuitenkin aina ystävällinen, kartan vain tilanteita joissa pieniä lapsia on.

Itsekään en ole riehumisen, kova-äänisyyden ja ylivilkkauden fani, mutta silti aina kun käyn tuttuni luona ja hällä on 3v lapsi niin se on oikeastaan aika kivaa seurata ja osallistua niihin leikkeihin. Ei ne lapset mitään tyhmiä ole, vaikka nyt Ranskan tilanteesta eivät osaisikaan keskustella :) Mutta kun huuto ja raivoaminen alkaa, en osaa tehdä mitään. En itsekään lapsena juurikaan raivonnut, olin kuulemma tosi kiltti, eikä minulla ole sisaruksia, joiden kanssa olisin paininut. 

Miksi näet kaikki lapset samanlaisina (meluisina, vähä-älyisinä jne.)? Eivätkö sinusta lapset ole myös yksilöitä?

Miksi sinusta on oikein arvioida lapsia samoin kriteerein kuin aikuisia?

Olet itsekin ollut lapsi ja itkenyt vaikkapa jossain tilanteessa, jossa joku on katsonut paheksuen. Miksi sinun lapsuuden käyttäytymisesi lapsena oli ok, mutta sama käytös lapsille, jotka käyttäytyvät oman ikäisensä mukaisesti, ei taas mielestäsi nyt ole?

Vierailija kirjoitti:

En pidä ihmisistä kauheasti ylipäätään mutta aikuiset ei sentään itke ja huuda ja metelöi julkisilla paikoilla samoissa määrin kuin lapset.

HAHAHAHAHAA! HAHAHAHAHAA! Päivän vitsi!

Viikonloppuiltaisin ei muita useissa paikoissa näykkään, kun kännissä örveltäviä, huutavia ja jopa toistensa kanssa tappelevia aikuisia, joista osalle syntyy vakavat vammat ja osa kuoleekin. Lapset eivät ikinä käyttäydy noin.

Jokainen älykäs ymmärtää, että kaikkia lapsia ei voi niputtaa tuolla lailla. He ovat yksilöitä ja eroja löytyy yhtä paljon kuin aikuisissakin, niin luonteessa, käytöksessä, tavoissa kuin ulkonäössäkin.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen älykäs ymmärtää, että kaikkia lapsia ei voi niputtaa tuolla lailla. He ovat yksilöitä ja eroja löytyy yhtä paljon kuin aikuisissakin, niin luonteessa, käytöksessä, tavoissa kuin ulkonäössäkin.

Nelivuotiaiden välillä ei todellakaan ole yhtä paljon eroja kuin 40-vuotiaiden välillä.

Onko läheisilläsi lapsia? Sisaruksillasi, ystävilläsi? Jos on niin oletko ilmoittanut heille ettet pidä heidän lapsistaan? Vai salaatko tämän ja käyttäydyt läheistesi lapsia kohtaan pidättyväisen agressiivisesti.

Haluavatko läheisesi joilla lapsia sinua kotiinsa? Minä en nimittäin missään tapauksessa hyväksyisi kotiimme ( kyllä, tämä on myös lastemme koti. Heilläkin on aivan yhtäläinen ihmisarvo kuin kellä tahansa) sellaista tyyppiä joka ei pidä lapsistamme. Olisi ihan hirveä ajatuskin pakottaa lapset olemasn kotonaan sellaisessa tilanteessa. He joutuisivat kohtelemaan tälläistä ihmistä kunnioittavasti ja olemaan ystävällisiä ja kohteliaita yms.

Toivottavasti te jotka ette pidä lapsista kertoisitte tämän suoraan läheisillenne jotta he voivat päättää haluavatko olla teidän kaltaisienne ihmisten kanssa tekemisissä.

Tulipahan mieleen, ovatko mielestäsi myös ihmiset, jotka yleensä eivät käyttäydy sovinnaisesti tai ennalta-arvattavasti, ärsyttäviä?

Itse olen tekemisissä työni puolesta kehitysvammaisten aikuisten kanssa ja heillä on aivan oma logiikkansa toiminnassaan. Toki minuakin voi välillä inhimillisesti ärsyttää heidän toimintansa, mutta toisaalta on myös hauska yrittää päästä jyvälle heidän logiikastaan. Sitten voi tietysti kysyä, miksi kaiken pitäisi mennä, kuten "normaalien" aikuisten maailmassa, mitä hyvää siinä on tai mitä huonoa?

Täällä on ihan hyviä kysymyksiä vailla vastauksia!