Miten elää elämä ilman rakautta?

Läheiset ihmissuhteet ovat tärkeitä :)

Perhe ja ystävät parisuhteella tai ilman.

Mielekäs tekeminen :) Harrastukset, elämän sisältö.

Luulisi kuitenkin, että nyt kun ihmisillä on mahdollisuus tutustua suureen määrään ihmisiä, niin syntyisi entistä enemmän onnellisia pareja. Aikaisemmin ihmiset valitsivat parin kotikylästään. Tuskin siinä aina lempi roihusi. Ehkä ihmisten kannattaisi ottaa nykytilanne ihanana haasteena ja mahdollisuutena. Voi löytää parin, jonka kanssa elämä solahtaa yhteiseen onnelliseen uomaan monessa asiassa. Itse haaveilen miehestä, jonka kanssa voisin jakaa itselleni tärkeitä harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. 

Uskon, että avain puolison löytymiseen on avoimuus ja rohkeus. Pitää sietää epävarmuutta, hankalia tunteita. Antaa toisen jäädä tai lähteä. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani ensimmäisenä tuli mieleeni, että asetat kumppanillesi aivan hirveän suuret vaatimukset. Hänen ja vain hänen pitäisi poistaa elämästäsi Suomen synkkyys, pimeys ja masentavaisuus. Hänen ja vain hänen pitäisi auttaa sinua jaksamaan elämääsi. Hänen ja vain hänen pitäisi rakentaa elämä ja tulevaisuus kanssasi. Melko suuri taakka ihan kenelle tahansa. 

Mitäpä, jos kuitenkin alkaisit rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ihan itse? Jonkun naisenkin olisi helpompi tulla kumppaniksesi, jos häneltä ei vaadittaisi niin paljon kuin mitä nyt - todennäköisesti tiedostamattasi - vaikutat vaativan.

Ja missähän ihmeen utopialandiassa sinä mahdat elää? Mikään avauksessa ei viitannut muuhun kuin niihin tarpeisiin joita tavallisella ihmisellä on tässä elämässä.

Selviän sinnillä ja sillä että elän jakson kerrallaan. Jos alan ajatella että elän loppuelämän yksin, masennun. Nyt ajattelen että tämä kesänä ei siis ole ketään, tuskin syksylläkään, mutta ensi vuotta ajattelen vasta ensi vuonna.

Ei siinä ole mitään väärää että ihminen toivoo puolisoa ja on huolestunut kun toive ei näytä lainkaan toteutuvan. Tietenkin muutakin hyvää kannattaa elämästä etsiä, mutta ei se täysin korvaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani ensimmäisenä tuli mieleeni, että asetat kumppanillesi aivan hirveän suuret vaatimukset. Hänen ja vain hänen pitäisi poistaa elämästäsi Suomen synkkyys, pimeys ja masentavaisuus. Hänen ja vain hänen pitäisi auttaa sinua jaksamaan elämääsi. Hänen ja vain hänen pitäisi rakentaa elämä ja tulevaisuus kanssasi. Melko suuri taakka ihan kenelle tahansa. 

Mitäpä, jos kuitenkin alkaisit rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ihan itse? Jonkun naisenkin olisi helpompi tulla kumppaniksesi, jos häneltä ei vaadittaisi niin paljon kuin mitä nyt - todennäköisesti tiedostamattasi - vaikutat vaativan.

Ja missähän ihmeen utopialandiassa sinä mahdat elää? Mikään avauksessa ei viitannut muuhun kuin niihin tarpeisiin joita tavallisella ihmisellä on tässä elämässä.

Tavallinen ihminen kykenee kyllä elämään Suomen olosuhteissa sekä rakentamaan ja elämään omaa elämäänsä ilman kumppaniakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen luettuani ensimmäisenä tuli mieleeni, että asetat kumppanillesi aivan hirveän suuret vaatimukset. Hänen ja vain hänen pitäisi poistaa elämästäsi Suomen synkkyys, pimeys ja masentavaisuus. Hänen ja vain hänen pitäisi auttaa sinua jaksamaan elämääsi. Hänen ja vain hänen pitäisi rakentaa elämä ja tulevaisuus kanssasi. Melko suuri taakka ihan kenelle tahansa. 

Mitäpä, jos kuitenkin alkaisit rakentaa omaa elämääsi ja tulevaisuuttasi ihan itse? Jonkun naisenkin olisi helpompi tulla kumppaniksesi, jos häneltä ei vaadittaisi niin paljon kuin mitä nyt - todennäköisesti tiedostamattasi - vaikutat vaativan.

Ja missähän ihmeen utopialandiassa sinä mahdat elää? Mikään avauksessa ei viitannut muuhun kuin niihin tarpeisiin joita tavallisella ihmisellä on tässä elämässä.

Tavallinen ihminen kykenee kyllä elämään Suomen olosuhteissa sekä rakentamaan ja elämään omaa elämäänsä ilman kumppaniakin.

Kykenee, mutta voi tehdä kipeää.

Olen kerran seurustellut miehen kanssa, joka vaikutti aloittajan kaltaiselta. Suhde hänen kanssaan oli kuin hoivaisi täysi-ikäistä vastasyntynyttä. Asioilla oli merkitystä vain silloin, jos hän saattoi jakaa tai tehdä ne minun kanssani. Hän oli hyvin riippuvainen minusta ja tekikin sen varsin selväksi sen jälkeen, kun kuherrusvaihe oli ohi. Jos olin ystävieni kanssa jossain tai tapaamassa sukulaisiani, mies odotti passiivisena kotona ja soitteli monta kertaa perään kysyäkseen, koska oikein tulen kotiin. Koskaan hän ei käynyt missään ilman minua ja lopulta halusi, että minäkään en enää käy. Erittäin henkisesti tukahduttava suhde. Kun erosimme, mies uhkaili ja kiristi itsemurhalla, väitti, että hänen elämänsä on ilman minua täysin merkityksetöntä eikä millään ole mitään väliä, jos en ole hänen kanssaan.