Onko isyyden tunnustaminen ollut ennen kovinkin vaikeaa?

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Se ilmeisesti riippui suhteen pituudesta. Omien lasten isyyden tunnustaminen oli myös 90-luvulla, mutta se oli läpihuutojuttu. Olimme olleet vuosia yhdessä ja yhteinen asuntokin oli ostettu. Virkalija sanoi, että ei taida olla epäselvää, mutta haluaako isä isyystestin. Ei tehty, kun mies ei halunnut.

Yksi tutuntuttu tuli raskaaksi yhden illan jutusta ja silloin oli kysytty asentokin.

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Ihan yksinkertainen lyhyt rasti ruutuun ja nimet alle tyyli. Avopareja oli tuolloin hyvin paljon, prinsessahäät ei olleet vielä muotia. Muutama asiallinen kysymys ja se oli siinä.

Vierailija kirjoitti:

Se ilmeisesti riippui suhteen pituudesta. Omien lasten isyyden tunnustaminen oli myös 90-luvulla, mutta se oli läpihuutojuttu. Olimme olleet vuosia yhdessä ja yhteinen asuntokin oli ostettu. Virkalija sanoi, että ei taida olla epäselvää, mutta haluaako isä isyystestin. Ei tehty, kun mies ei halunnut.

Yksi tutuntuttu tuli raskaaksi yhden illan jutusta ja silloin oli kysytty asentokin.

Mitähän merkitystä sillä asennolla mahtoi olla.

Joku asennon tms. yksityiskohdan kysyminen varmaan liittyy mahdollisiin myöhempiin oikeusriitoihin. Tai siis kun nyt annat kaikenlaisia yksityiskohtia ja vakuutat ne oikeiksi niin myöhemmin on vaikeampi enää perua puheitaan, että ei muka olekaan isä ja nainen huijasi tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

On valtion taloudellinen etu, että isyyden tunnustaminen on helppoa.

Tunnustamiseen vaadittiin, että vakuutimme olleemme seksuaalisessa kanssakäymisessä hedelmöittymisen aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

Jos oli naimisissa ennen lapsen syntymää ei mitään isyyden tunnustamisia tehty silloin. Ei edes 60-luvulla, jolloin moni morsian oli tukevasti raskaana vihkipäivänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

Miks naimisissa olevilta on tarvittu isyyden todistus? Vai ettekö olleet keskenänne naimisissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

Jos olitte naimisissa lapsen syntymähetkellä, mitää tunnustamista ei ole kyllä tarvittu...

Voin kertoa kokemuksen viime vuodelta, jos jotain sattuu kiinnostamaan. Monesti kuulen joko helppoja keissejä tai sitten juurikin sellaisia, että hyvä kun eivät asentoa kysyneet -juttuja. :D

Oma kokemus vielä tuoreessa muistissa. Kysytyt kysymykset oli tällaisia:

Kauanko olette seurustelleet?

Oltiin seurusteltu 4v.

Kauanko olette olleet avoliitossa? Eli siis asuttu samassa taloudessa.

Tähän oli vastaus n. 2 vuotta, jonka jälkeen valvoja kysyi, että missä kuussa vuonna x mies oli muuttanut minun luokse. Ei meinattu kumpikaan ihan tarkkaan muistaa, milloin oli virallisesti kirjoilla tässä asunnossani, mutta meni se sinne suuntaan ainakin.

Sitten kysyttiin, että milloin raskaus tuli ilmi, sen muistin päivälleen. Mieheltä kysyttiin vielä sen jälkeen jotenkin hassusti muotoillen, että milloin minä kerroin raskaudesta hänelle. Mies mietti hetken, kun ei oikein tajuttu silloin tarkalleen kysymystä, kun se oli tosi oudosti muotoiltu, mutta vastasi sitten, että heti kerroin ja niinhän se todellisuudessa olikin. Sitten multa kysyttiin vielä, että onko mahdollista, että lapsen isä voisi olla joku muu, vastasin ei ja isältä kysyttiin vielä, että haluaako tämä dna testin, vastasi ei.

:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

Jos oli naimisissa ennen lapsen syntymää ei mitään isyyden tunnustamisia tehty silloin. Ei edes 60-luvulla, jolloin moni morsian oli tukevasti raskaana vihkipäivänään.

Jännä homma että me käytiin tunnustamassa vaikka naimisissa oltiin.

Meillä joutui mies tunnustamaan kaksi lastamme 90-luvulla, ei oltu vielä naimisissa. Asiallinen lastenvalvoja ja toisella kerralla kun menimme, niin katsoi hetken meitä, ja muisti pari vuotta aikaisemmalta reissulta, ja totesi, että "samako tarina?" Jep jep. Mitään sen ihmeellisempiä kuulusteluja ei ollut. Kaveri oli samalla asialla miehensä kanssa, eri kunta, niin joutuivat kaivamaan kalenterit esiin hedelmöittymispäivän määrittämiseksi. Meillä pikkukunta ja mukava lastenvalvoja. Kolmas lapsi syntyi avioliittoon. Mutta avioliitossa on isyysolettama (mieheni on lapsen isä), onhan näitä aisankannattajamiehiä Suomikin täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

Jos oli naimisissa ennen lapsen syntymää ei mitään isyyden tunnustamisia tehty silloin. Ei edes 60-luvulla, jolloin moni morsian oli tukevasti raskaana vihkipäivänään.

Jännä homma että me käytiin tunnustamassa vaikka naimisissa oltiin.

No, on kyllä ollut jännä, missähän näin on ollut? Olisi siinä ollut lastenvalvojilla ruuhkaa, jos avioliitossakin syntyneistä olisi pitänyt tehdä isyyden tunnustaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olit naimisissa isän kanssa ja asutte yhdessä siittohetkellä niin ei ollut kauhean hankalaa. Kysyttiin kyllä useita asioita. Jos ette olleet naimisissa tai asuneet yhdessä siittohetkellä niin sitten oli kunnon kuulustelut

Höpö höpö :)

Kyllä se nyt näin vain meni. Itse olin naimisissa ja asuttu yhdessä n. 6kk ennen kun lapsi sai alkunsa ja oli aika helppo todistaa isyys. Kysyivät joitain asioita ja sillä selvä. Kaveri taas joka raskautui poikaystävälleen eivätkä asuneet yhdessä joutuivat kunnon ristikuulusteluun. Kaverin mies sanoi että meinasi itselläkin alkaa arveluttamaan oma isyys kun sellaisen kuulustelun laittoivat pystyyn.

Jos oli naimisissa ennen lapsen syntymää ei mitään isyyden tunnustamisia tehty silloin. Ei edes 60-luvulla, jolloin moni morsian oli tukevasti raskaana vihkipäivänään.

Jännä homma että me käytiin tunnustamassa vaikka naimisissa oltiin.

Lain mukaanhan lapsi on aviomiehen vaikka kuka sanoisi ja todistaisi mitä. Ei sitä tarvi tunnustaa kun laissa oletetaan että aviomies on aina naisen lapsen isä juridisesti vaikka ei olisi biologisesti.

Esikoinen syntyi 1994 ja kyllä siinä kyseltiin mun mielestä vähän liikaa asioita. En tiedä onko sitten tapauskohtaista kuinka paljon kyseltiin, meiltä kysyttiin varmaan senkin takia kun oli ikäeroa paljon ja minä oli suht nuori.

V-91 kyseltiin mm. koska seurustelu oli alkanut. Niin kuin se todistaisi mitään tai kuuluisi kellekään...systeemi tuli ruotsista 70-luvun lopulla. Kun synnyin -72, avoliitossa eläneet vanhemmat pääsivät isäni allekirjoituksella.

Alun alkaen-ainakin Ruotsissa- kysyttiin jopa, oliko huoneessa muita ihmisiä samalla hetkellä...ainahan ihminen tietää mistä kerrasta tärppäsi. Vai?Ilmeisesti sinkuilla oli vain satunnaista, kännistä tai muuten irstasta seksiä?

Meidän esikoinen syntyi, kun olimme olleet yhdessä 4,5 vuotta. Avoliitossakin n 4 vuotta. Isyydentunnustamisessa kerroimme yhdessäolovuodet johon lastenvalvoja totesi että "no tehän olettekin olleet niin pitkään yhdessä, ettei tässä liene epäselvää, vai miltä teistä itsestä tuntuu..." Minä sanoin että minun puolesta ei tarvitse dna-testejä mutta jos mies haluaa niin tietysti tehdään. Ei halunnut.

Mutta kyllä pisti mietityttämään kuinka tarkkaan olisi kysellyt, jos olisimme olleet yhdessä todella lyhyen aikaa. Olisiko silloin tosiaankin kysytty ensimmäisen seksikerran päivämäärät asentoineen?

Tosin sekin on sellainen asia että niihin kysymyksiinhän ei tarvitse vastata. Jos siis lastenvalvoja alkaa kysymään milloin seksielämänne alkoi. Vaikka kuinka perustelisi sillä että hänen täytyy varmistua siitä että mies todella on lapsen isä. Tuskin yksikään mies lähtee isyyttä tunnustamaan, jos ei ole varma isyydestään. Jos taas on epäilys isyydestä, niin eiköhän tämä osaa sanoa että haluaa testit. Ja vielä sekin että eiköhän jokainen täyspäinen ihminen tiedä että raskaus kestää noin 9kk, kuka lähtee isyyttä tunnustamaan jos lapsi syntyy 2kk ensi tapaamisen jälkeen. =)

Vierailija kirjoitti:

Kuulin sivusta, kun yksi 90-luvulla isäksi tullut sanoi jotenkin, että hyvä kun ei asentoa kysytty.

Minulle on samaa kertonut yksi 90-luvulla äidiksi tullut. Tapaus oli ihan selvä ja vanhemmat kyllä tiesivät, kuka isä on, mutta melkoinen kuulustelu silti, lapsesta ja isyytensä tunnustajasta piti ottaa verikoe.