Kasvatusongelmia miehen kanssa. Eli eri linjoilla

Te olette aikuisia ihmisiä, ja mielestäni teillä on vanhempina velvollisuus kyetä selvittämään kasvatukselliset ongelmat ilman sen ihmeellisempiä mökötyksiä. Sinä ja miehesi olette aikuisia ihmisiä, ja yhteinen linja on löydyttävä.

Pitää lapselle huutamista ihan normaalina vuorovaikutuksena ja kommunikointikeinona. Ja sitten itse loukkaantuu siitä, kun sinä sanot hänelle, että pidä suusi kiinni.



Kyllä nyt aikuisen miehen pitäisi tuon verran kestää, jos hän itse olettaa, että kätevin tapa saada KAKSIvuotias toimimaan jollain tavalla on huutaminen.

Perhekahvilassa olen useampaankin kertaan ollut kuulemassa alueemme viisasta neuvolapsykologia Katja Rantalaa (vastaili ainakin aikoinaan myös Kaksplussassa lukijoiden kysymyksiin). Hän on sanonut näin:



Lapsen on saatava purkaa paha mielensä, ja se ettei tehdä hänen tahtonsa mukaan. Jos lapsi ei saa valittaa vaan käsketään olemaan hiljaa, se on ALISTAMISTA.



Eli kyllä meidän vanhempien pitäisi jaksaa jonkin verran ainakin lapsen tyytymätöntä kitinää kuunnella!

kyllä saa huutaa, mutta aikuisille (tai ainakaan hänelle itselleen) ei?



Olen samaa mieltä siitä, että todella epäloogista käytöstä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kaksivuotias vasta opettelee elämää täällä maailmassa ja ei vielä osaa kovin monia keinoja ilmaista innostustaan ja halua tehdä jotain. Siksi kitinä/huuto tulee lapselta niin helposti. Ja ilmeisesti mieheltäsikin, hänellä taitaa olla aikamoinen kehityshaaste itsellään edessään, jos siis tuo ei ollut poikkeustilanne vaan tyypillinen toimintatapa.

Tämä aiheuttaa meillä jo niin paljon ristiriitoja ja pahaa oloa että mietin eroa. Mieheni ei kerta kaikkiaan ole kasvanut aikuiseksi. Ja tänään tuntuu, että en taida jäädä sitä odottelemaan. Ero vaan tuntuu pahalta lapsen puolesta - itse olen avioerolapsi, mutta vasta teini-iässä, joten lapseltani puuttuisi ns. normaali perhe-elämä kokonaan (tai liekö se sitä nytkään :(

esim ruokailut, tietokoneen käyttö, nukkumaanmenoajat.



Rasittavaa joka ikinen päivä riidellä ja kiistellä samoista asioista, kumpikaan ei anna periksi.



En olisi ikinä voinut kuvitella että on näin hankalaa, luulin että olisimme olleet samoilla linjoilla, ei lasta suunnitellessa tosiaan tullut mieleen keskustella kasvatusasioita näin tarkkaan etukäteen. Ja toisaalta nämä arkipäivän pienet kysymykset on kuitenkin tärkeitä ja ne toistuvat sitten erimielisyyksineen KOKO AJAN UUDELLEEN. Tulen kohta hulluksi!

kun sitä tarvittiin asentamiseen. Kyllä tuon ikäinen jo tajuaa, tai pitäisi tajuta, että nyt asennetaan digiboksia.

tuohon. Mutta toisaalta jos miehesi ei suostu edes keskustelemaan asiasta (eikä ehkä muistakaan vaikeista asioista/ongelmista?) niin onkohan perheellänne kovin kaunista tulevaisuutta kuitenkaan?



Että parisuhde voisi kestää ja perhe-elämä olla mukavaa, pitäisi erimielisyyksistä kyllä pystyä keskustelemaan. Tietty riitoja tulee myös, mutta että aina ei päädyttäisi vihaiseen tai loukkaantuneeseen tilanteeseen, kun puhutaan muustakin kuin säästä tai mukavista asioista.



Lapselle on tärkeintä turvallinen ja tasapainoinen koti, ei se, kuinka monta aikuista ja mitä sukupuolta aikuiset ovat.

Itse elin liitossa, jossa mies töistä tultuaan istui tietokoneensa ääressä iltamyöhään. Perjantaisin ja lauantaisin teki sitä kera kaljan aamuyöhön asti ja tietysti sitten nukkui päivät. Sanoisin, että ainakin omille lapsilleni on paljon terveempää se, että pääsevät elämään kanssani tavallista elämää ja isäänsä tapaavat silloin kun tapaavat ja ne hetket eivät heidän kasvatukseensa paljon vaikuta.

(niinkun minäkin joskus tietty teen..) kun taas itse yritän ensin loppuun asti mahd rauhallisesti! muuten aivan sama tilanne paitsi että meillä se olen minä joka mököttää! =D

Mielestäni teille voisi olla apua sellaisesta parisuhdekurssista, jossa kehitetään vuorovaikutustaitoja. Kataja ry:llä taitaa olla sellainen kurssi. Katsopa täältä Väestöliiton sivuilta:

http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/etsi_parisuhdepalveluja/pa…

ja vaikeita asioita, suhteenne tulevaisuus ei näytä kovin positiiviselta. Siis vaikka katsoisitkin nyt sormiesi läpi tätä lapselle huutamista tai keksisit jonkin kiertotien ratkaista asian, tulevaisuudessa tulee IHAN VARMASTI joku kriisi, josta ette selviä muuten kuin puimalla asia oikeasti läpi tai eroamalla. Kannattaako odottaa siihen asti?



Ap, haluaako mies kehittyä ja kehittää suhdettanne? Minkälaisia kriisejä/ongelmia teillä on ollut aiemmin ja miten ne ratkesivat?

Jos hän reagoi noin 2-vuotiaan kanssa, niin kuinka sitten isomman lapsen kanssa? Pakkohan hänen on tajuta, ettei 2-vuotias vielä tahallaan ärsyttääkseen kitise, vaan käyttäytyy niin kuin lapset käyttäytyvät. Entäs kun 13-vuotias tekee kaiken mahdollisen ärsyttääkseen ja uhmatakseen isäänsä? Huuto tehoaa silloin todennäköisesti vielä vähemmän, ehkä sitten otetaan nyrkit käyttöön (ellei jo paljon aikaisemmin).



Sori, voi olla että vedän vastaukseni yli, mutta miehesi kuulostaa niin isältäni. 2-vuotiaan kanssa hän oli parhaimmillaan, siitä sitten vaan alamäkeä...