Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiyteen tympääntyminen
14.07.2016 |
Lapseni ovat syntyneet 2009, 2011 ja 2014. Lasten syntymien välissä olen ollut töissä lyhyen aikaa, alle vuoden yhteensä. Mitään vakituista työsuhdetta mulla ei ole, ei siis mitään mihin voisi palata. Miehellä on hyväpalkkainen työ eikä taloudellista syytä ole mun työelämään paluulle. Mutta...
Nyt on alkanut tuntumaan siltä, että seinät kaatuu päälle. Arki on sitä samaa rutiinia; teet aamupalaa, ulkoilet lasten kanssa, annat välipalaa, leikit, teet lounaan, leikit, siivoat, laitat pyykkiä. 4v ja 6v sisarukset riitelevät, 2v on haastava uhmaikäinen. Odotan kuin kuuta nousevaa että mies palaisi töistä ja saisin jutella aikuisten asioita ja päästäisiin vaikka kyläilemään jonnekin. Joskus päivisin käyn ystävällä lasten kanssa mutta töissä ne yleensä ovat päivisin. Nyt mulla on pisteenä iin päälle huonosti toimiva varapuhelin niin etten voi edes soitella päivisin kotiäitikaverille.
Ahdistaa nämä samat rutiinit, aikuisseuran puute, näköalattomuus kun ei ole työtä eikä työn tuomaa mukavaa antia elämään. Kaipaan työporukkaa ja työtehtäviä ja mulle kelpaa työ kuin työ kunhan pääsisin pois kotoa.
Miehelle kotiäitiyteni sopii hyvin eikä hän kannusta hakemaan töitä. Voisin ihan hyvin työskennellä vaikka puhelinmyyjänä mutta siinä ei kuulemma tienaa mitään (minulle se palkka ei ole lainkaan se pääasia siinä).
Olen väsynyt, ahdistunut, kiukkuinen. Itkin viimeksi tänään. Koen olevani huono äiti kun en enää haluaisi olla kotona lasteni kanssa ja salaa pelkään miehenkin ajattelevan niin minusta. Tyytymättömyys elämääni kuitenkin vaikuttaa myös avioliittoonme ja varmasti lapsiinkin.
Voi kun saisin pian töitä.
Kommentit (20)
Vierailija kirjoitti:
Millainen koulutuksesi on? Mene työkkäriin puhumaan, niillä on erikoiskursseja/systeemejä pitkään työelämästä palaaville. Miehen sisko pääsi tuollaisen kurssin ja harjottelun kautta töihin (kotona 10 v), on nyt hyvässä paikassa ja tykkää. Jos nyt kyllästyttää mitä teet loppuelämän kotona?
Apua, en ole koskaan ajatellut että voisin olla loppuelämäni vain kotona. Minulle sopisi hyvin jokin kurssi työvoimatoimiston kautta, mutta ellei siitä ole varmuutta työllistyä menee "turhaan" kahden lapsen tarhamaksut, matkakulut yms. ilman että tienaan lainkaan. Sitä omaa rahaa kyllä jo kaipaisi kun on saanut vain kotihoidontukea... Mulla on yo-tutkinto, joitain yliopiston kursseja suoritettuna, sosiaalialan amk-tutkinto lopputyötä vaille valmis. Ne keskeytyivät kun lasten saannin takia kun voimavarani eivät riittäneetkään siihen että olisin saattanut ne loppuun lapsen/lasten kanssa. Lisäksi mulla on 2.asteen ammattitutkinto vuodelta 2001 enkä ole sitä työtä tehnyt vuoden 2002 jälkeen. Toiselta alalta on työkokemusta mutta ei tutkintoa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kyllä pyrkiä johonkin "omaan juttuun". Työ toisi kivaa vastapainoa kotiasioille. Se olisi harrastusta parempi kun siitä sentään saa palkkaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen koulutuksesi on? Mene työkkäriin puhumaan, niillä on erikoiskursseja/systeemejä pitkään työelämästä palaaville. Miehen sisko pääsi tuollaisen kurssin ja harjottelun kautta töihin (kotona 10 v), on nyt hyvässä paikassa ja tykkää. Jos nyt kyllästyttää mitä teet loppuelämän kotona?
Apua, en ole koskaan ajatellut että voisin olla loppuelämäni vain kotona. Minulle sopisi hyvin jokin kurssi työvoimatoimiston kautta, mutta ellei siitä ole varmuutta työllistyä menee "turhaan" kahden lapsen tarhamaksut, matkakulut yms. ilman että tienaan lainkaan. Sitä omaa rahaa kyllä jo kaipaisi kun on saanut vain kotihoidontukea... Mulla on yo-tutkinto, joitain yliopiston kursseja suoritettuna, sosiaalialan amk-tutkinto lopputyötä vaille valmis. Ne keskeytyivät kun lasten saannin takia kun voimavarani eivät riittäneetkään siihen että olisin saattanut ne loppuun lapsen/lasten kanssa. Lisäksi mulla on 2.asteen ammattitutkinto vuodelta 2001 enkä ole sitä työtä tehnyt vuoden 2002 jälkeen. Toiselta alalta on työkokemusta mutta ei tutkintoa. Ap
No ota yhteyttä johonkin sosiaalialan amkkiin, tsekkaa onnaisko sen lopputyön tekeminen, saisit tutkinnon. Sitä lopputyötä pystyisit tekemään kotona/kirjastossa viikonloppuisin ja iltaisin, isi voisi katsoa lapsia. Ilman muuta kannattaa hommata joku tutkinto taskuun, pelkillä yo-papereilla olet heittopussi loppuikäsi.
Opiskelemaan tutkinnot loppuun ja töihin? Tai haet viikonlopputöitä. Itse teen lauantaisin ja se kyllä antaa mukavan lisän arkeen.
Lisäksi osallistutaan aktiivisesti lasten kanssa kerhoihin, käydään kirjastossa, leikkipuistoissa ym jolloin saan itsekin aikuisseuraa. Pidetään yksi tai kaksi kotipäivää viikossa. Meiltä on matkaa keskustaan, mutta maksaa kyllä vaivan lähteä. Enkä kyllä juurikaan leiki lasteni kanssa. Mulla on suunnilleen samanikäinen kokoonpano kuin sinulla ja leikkivät keskenään ja kavereiden kanssa.
No, arki muuttuu ainakin vähän kun vanhimmainen menee nyt syksyllä kouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista! Suoritan tuon tutkinnon loppuun niin on paremmat mahdollisuudet työmarkkinoilla. Ja otin yhteyttä työvoimatoimistoon, ilmoittauduin työnhakijaksi. Sanoin että myös osa-aikainen tai projektiluontoinen työ käy.
En tiedä miten nopeasti voin saada töitä mutta jotenkin helpottaa ajatus että siihen on mahdollisuus. Löysin ihan hyviä vaihtoehtoja mol.fi:sta ja kirjoitan hakemuksia kun mies tulee töistä niin saan panostaa niihin. Ja syksyksi otan avoimesta yliopistosta kursseja niin saan vähän sisältöä elämään.
Vierailija kirjoitti:
No, arki muuttuu ainakin vähän kun vanhimmainen menee nyt syksyllä kouluun.
Syksyllä tosiaan alkaa vanhimmalla koulu ja keskimmäinen käy kerhossa pari kertaa viikossa. Tämä kesä on jotenkin nyt ollut tosi raskas... Huono omatunto näistä ajatuksista mutta jotain muutosta minä kaipaan elämääni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, arki muuttuu ainakin vähän kun vanhimmainen menee nyt syksyllä kouluun.
Syksyllä tosiaan alkaa vanhimmalla koulu ja keskimmäinen käy kerhossa pari kertaa viikossa. Tämä kesä on jotenkin nyt ollut tosi raskas... Huono omatunto näistä ajatuksista mutta jotain muutosta minä kaipaan elämääni. Ap
Älä pode huonoa omatuntoa. Jokainen äiti tarvitsee omaa aikaa ja ennen kaikkea jotain omaa missä kehittyä ja toteuttaa itseään. Ei kukaan voi elää vain "äityttä".
Arvaappa paljon aikoinaan meni kotivaimoilla mielialalääkkeittä. Valiumi keksittiin kotiäitejä varten! Ja perussuomalainenkin kotiemäntä teki töitä äitiyden ohella, sillä silloin toden totta kodinhoito kävi työstä. Eihän nykuaikana näin, kun maidon saa kaupasta ja pyykit pestyä koneessa. Hulluksi sitä nykyaikana tulee, jos keskittyy vain ja ainoastaan olemaan äiti.
Toisille sopii kotona oleminen. Ne äidit jotka haluais olla vaan kotona ei saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin se näkyy olevan että sitä mitä on siihen ei olla tyytyväisiä. Voi kun aikanaa olisi ollut mahdollista jäädä lasten kanssa kotiin. Mutta eipä. 9kk ikäisenä ne piti repiä kesken yöunien ja kantaa kylmään autoon ja hoitoon. (autoissa ei silloin ollu sisälämmittimiä) Kotityöt tehtiin yöllä kun illalla antoi aikaa lapsille kun muuten ei ollut heidän kansaan aikaa olla.
Miten monesti itkin kun ei saanut jäädä edes sairasta lastaan hoitamaan. Piti lähteä töihin aamulla. Hankkija joku tuttu tai kodinhoitaja hoitamaan sairasta lasta.
Ap, sinuna hakisin lapsille päivähoitopaikkaa NYT. Tutkinnon loppuunsuorittaminen sujuu paljon helpommin täysiaikaisena opiskelijana. Lapsesi ovat sitä paitsi aika hyvässä iässä menemään päivähoitoon, nuorinkin jo parivuotias kaiketi?
Suurin syy hakea heti päivähoitopaikkaa on niiden saatavuus. Oikeasti, sinun on vaikea saada kahdelle lapselle (vanhin menee kouluun tänä syksynä?) paikkaa samasta päiväkodista kesken hoitovuoden, paikan saa helpoiten nyt elokuussa, "ison jaon" aikaan eli kun lapsia poistuu päiväkodeista kouluun.
Haku olisi ollut järkevä tehdä jo toukokuussa, mutta pane hakemus vireille nyt, vaikkapa syyskuun alusta alkaen.
Ja tosiaan sovit AMK:n opinto-ohjaajan kanssa heti elokuun alussa siitä, miten alat tehdä tutkintoa valmiiksi. Onnistunee ehkä jo syksyn kuluessa?
Tsemppiä, älä jää kotiin, kun olet noin ryytynyt siihen. Sinänsä kannatan lasten kotihoitoa lämpimästi, ja olin itsekin kahden lapseni kanssa kotona aika pitkään, mutta sinulla on noita kotiäitivuosia jo aika paljon, ja se alkaa vaikuttaa työllistymiseesi. Puhumattakaan henkisestä hyvinvoinnistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kuvittelin että olisin lapsen kanssa sen suositellun 3-vuotta kotona, mutta ei kyllä pää kestä enää yhtään enempää. Lapsi on kohta 2-vuotias ja aloittaa syksyllä osa-aikaisesti hoidossa ja minä jatkan opintojani. Ai että, en malta odottaa! Olen tässä hoitovapaankin aikana suorittanut vähän opintoja että olisi edes jotakin muuta elämää kuin lapsen hoito, niin ihana ja rakas kun tämä touhukas taapero onkin. Uskonpa että osaan nauttia lapsenkin seurasta paremmin kun on päivässä sen muutaman tunnin ihan omissa menoissa.
Ap missäpäin asut? Mulla täysin samat tuntemukset. Jokainen päivä samaa rataa kesät talvet. Mullakaan ei taloudellista tarvetta mennä töihin, eikä edes työpaikkaa, mutta kaipaisin edes jotakin "puuhastelua" kodin ulkopuolella. Mulla lapset 2009, 2014 ja 2015.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pon ihan kypsä kun vauva on 7kk:D en vaan ole yhtään kotiäitityyppiä. Menisin töihin, mut taloudellisesti olis kova isku, jäis vähemmän ku nyt. Onneks kohta pääsen raas töihin ja vaavi innosta sekaisin olevan mummon huomaan päiviksi. On meitä erilaisia, mun pahin painajainen on et olisin vaik 6 vuotta kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen koulutuksesi on? Mene työkkäriin puhumaan, niillä on erikoiskursseja/systeemejä pitkään työelämästä palaaville. Miehen sisko pääsi tuollaisen kurssin ja harjottelun kautta töihin (kotona 10 v), on nyt hyvässä paikassa ja tykkää. Jos nyt kyllästyttää mitä teet loppuelämän kotona?
Apua, en ole koskaan ajatellut että voisin olla loppuelämäni vain kotona. Minulle sopisi hyvin jokin kurssi työvoimatoimiston kautta, mutta ellei siitä ole varmuutta työllistyä menee "turhaan" kahden lapsen tarhamaksut, matkakulut yms. ilman että tienaan lainkaan. Sitä omaa rahaa kyllä jo kaipaisi kun on saanut vain kotihoidontukea... Mulla on yo-tutkinto, joitain yliopiston kursseja suoritettuna, sosiaalialan amk-tutkinto lopputyötä vaille valmis. Ne keskeytyivät kun lasten saannin takia kun voimavarani eivät riittäneetkään siihen että olisin saattanut ne loppuun lapsen/lasten kanssa. Lisäksi mulla on 2.asteen ammattitutkinto vuodelta 2001 enkä ole sitä työtä tehnyt vuoden 2002 jälkeen. Toiselta alalta on työkokemusta mutta ei tutkintoa. Ap
En nyt jaksanut lukea kaikkia viestejä. En voinut olla huomaamatta, että kirjoitit, että haluaisit omaa rahaa, kun olet ollut kotihoidontuella noin kauan. Siis oletko tosissasi? Mikä ihme voi saada naisen uhrautumaan ja kituuttamaan näin, kun mies samalla tienaa rahaa itseänsä varten? Huh huh. Meillä on aina rahat tulleet yhteiselle tilille, ja jos rahat eivät olisi yhteisiä, niin ehdottomasti olisin sopinut miehen kanssa sopivasta korvauksesta seitsemän vuoden kotona viettämisestä.Eli käytännössä - puolet miehen palkasta minulle.
Täällä myös yksi tympääntynyt. Lapsi nyt 1,5v, palasin heti äitiysloman jälkeen töihin. Vuoden alussa jäin kotiin miehen aloittaessa koulun ja olen nyt sitä mieltä että tämä on aikamoista kuraa. Lapsi itsessään on ihana, mutta juuri kuvailtu "aamupala, ulos, lounas, ulos, päivällinen ja nukkumaan" -rumba on puuduttavaa, varsinkin nyt kesällä kun äiti-lapsikerhot ovat lomalla... Vielä pitäisi vuodenvaihteeseen saakka "jaksaa" kunnes palaan töihin ja lapsi aloittaa osa-aikahoidon.
Vierailija kirjoitti:
Ap missäpäin asut? Mulla täysin samat tuntemukset. Jokainen päivä samaa rataa kesät talvet. Mullakaan ei taloudellista tarvetta mennä töihin, eikä edes työpaikkaa, mutta kaipaisin edes jotakin "puuhastelua" kodin ulkopuolella. Mulla lapset 2009, 2014 ja 2015.
Turussa asun, oletko missään lähimaillakaan? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap missäpäin asut? Mulla täysin samat tuntemukset. Jokainen päivä samaa rataa kesät talvet. Mullakaan ei taloudellista tarvetta mennä töihin, eikä edes työpaikkaa, mutta kaipaisin edes jotakin "puuhastelua" kodin ulkopuolella. Mulla lapset 2009, 2014 ja 2015.
Turussa asun, oletko missään lähimaillakaan? Ap
Turun seudulla myös :D pelottavaa, koska mulla varsinkin tänään TÄSMÄLLEEN samat ajatukset kuin sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen koulutuksesi on? Mene työkkäriin puhumaan, niillä on erikoiskursseja/systeemejä pitkään työelämästä palaaville. Miehen sisko pääsi tuollaisen kurssin ja harjottelun kautta töihin (kotona 10 v), on nyt hyvässä paikassa ja tykkää. Jos nyt kyllästyttää mitä teet loppuelämän kotona?
Apua, en ole koskaan ajatellut että voisin olla loppuelämäni vain kotona. Minulle sopisi hyvin jokin kurssi työvoimatoimiston kautta, mutta ellei siitä ole varmuutta työllistyä menee "turhaan" kahden lapsen tarhamaksut, matkakulut yms. ilman että tienaan lainkaan. Sitä omaa rahaa kyllä jo kaipaisi kun on saanut vain kotihoidontukea... Mulla on yo-tutkinto, joitain yliopiston kursseja suoritettuna, sosiaalialan amk-tutkinto lopputyötä vaille valmis. Ne keskeytyivät kun lasten saannin takia kun voimavarani eivät riittäneetkään siihen että olisin saattanut ne loppuun lapsen/lasten kanssa. Lisäksi mulla on 2.asteen ammattitutkinto vuodelta 2001 enkä ole sitä työtä tehnyt vuoden 2002 jälkeen. Toiselta alalta on työkokemusta mutta ei tutkintoa. Ap
En nyt jaksanut lukea kaikkia viestejä. En voinut olla huomaamatta, että kirjoitit, että haluaisit omaa rahaa, kun olet ollut kotihoidontuella noin kauan. Siis oletko tosissasi? Mikä ihme voi saada naisen uhrautumaan ja kituuttamaan näin, kun mies samalla tienaa rahaa itseänsä varten? Huh huh. Meillä on aina rahat tulleet yhteiselle tilille, ja jos rahat eivät olisi yhteisiä, niin ehdottomasti olisin sopinut miehen kanssa sopivasta korvauksesta seitsemän vuoden kotona viettämisestä.Eli käytännössä - puolet miehen palkasta minulle.
Taisin muotoilla tuon vähän huonosti, tarkoitin itse tienattua rahaa työtä tekemällä. Kotihoidontuki ei oikein ole sellaista, sitä tarkoitin "omalla". Meillä on yhteiset rahat. Ap
Millainen koulutuksesi on? Mene työkkäriin puhumaan, niillä on erikoiskursseja/systeemejä pitkään työelämästä palaaville. Miehen sisko pääsi tuollaisen kurssin ja harjottelun kautta töihin (kotona 10 v), on nyt hyvässä paikassa ja tykkää. Jos nyt kyllästyttää mitä teet loppuelämän kotona?