Voiko ihminen "muuttua" aseksuaaliksi?

Onko kellään muulla ollut vastaavanlaista? Tuleeko se kyky ihastua vielä joskus takaisin? Kun hämmentävintä tässä on se, että nyt tuntuu siltä, että ei haittaisi vaikka olisi koko loppuelämän ilman kumppania. Eikä siis kyseessä ole mikään viha kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan. Ei vaan jostain syystä enää kiinnosta.

Ei voi. Ihmisen seksuaalisuus ei muutu ikinä.

Kaikki on mahdollista. Ehkä kuitenkin on kyse siitä, ettet ole tavannut sinulle sopivaa ihmistä.

voi härregyyd näitä termejä ja diagnooseja. anteeksi kärkkäyteni. sinulla ei nyt tee mieli seksiä. turha miettiä oletko sairastunut tai muuttunut jonkun lokeron alaiseksi olennoksi. juuri luin eräältä kansainväliseltä palstalta vähän samankaltaisen kysymyksen; poltin humalassa tupakan, olenko nyt tupakoitsija?

rauhaa vain! :)

Jos sulla on hormonitasapaino jotenkin notkahtanut.

Ehkä mielesi alkaa pikku hiljaa oppia pois siitä ulkoa päin ehdollistetusta roolista joka velvoittaa kaikki kynnelle kykenevät sekstaamaan ja parisuhteilemaan kuin viimeistä päivää, vaikka kaikki tiedämme että se ei ole ihmisen ydin. Nauti uudesta vapaudestasi. Olet seksuaalisempi kuin koskaan, ja siksi sinun ei tarvitse epätoivoisesti yrittää lunastaa paikkaasi ihmissuhteilemalla. Kunpa useammat tajuaisivat tämän.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Ihmisen seksuaalisuus ei muutu ikinä.

Höpöhöpö. Muuntuu ja muuttuu koko ajan. Kiinnostumattomuus intiimeistä suhteista voi kestää jonkun aikaa, se voi kestää pitkään tai vaikka loppuelämän. Yksilöllistä. Tärkeintä on minusta, ettei ulkopuolisten odotusten ja paineiden takia pakota itseään mihinkään, mitä ei oikeasti halua.

Meidän akasta ainakin tuli aseksuaali, olisi ennemmin alkanut vaikka lesboksi tai bi:ksi.

Olet vuosia aiempaa vanhempi. Kun säännöllisen seksin lopettaa, on se entistä vaikeampaa aloittaa uudelleen kun ei ole enää ihan nuori (eli yli 30). Halu ja kyky katoaa, miehillä varsinkin se on joko pystyy tai sitten ei. Ei ole ns. harmaata aluetta.

Aaaijaijai Cuccuzjambo Aajaajaa-JE, JE-E!

You'we been Cuccuzjambonised!

Ei vaide. Olet vain -syystä tai toisesta- kieltänyt asian mielessäsi, siis seksuaalisen halun tuntemisen toista ihmistä kohtaan ja siirtänyt sen aivoissasi käyttämättömien juttujen varastoon.

En tiedä, mutta minusta on luonnollista, että ihmisen -niinkuin minkä hyvänsä muun olion- seksuaalinen halukkuus ja kiinnostus vaihtelee eriaikoina. Esimerkiksi itse olen nyt sinkkuna ja on monia päiviä, jolloin seksi ei edes käväise mielessäni.- Toki joku voi selittää tätä sillä, että olen aika hyvä hukkaamaan itseni mm.  tekemällä keskittymista edellyttävää työtä, jossa täytyy osata erottaa olennainen epäolennaisesta ja seksin "ajattelemisesta" saattaisi seurata ikäviä. Tai vaihtoehtoisesti tekemällä niin intensiivisen treenin, että päähäni ei yksinkertiaesti mahdu mukaan seksin ajateleminen. Mutta kaikki ei kuitenkaan ole näin yksinkertaita sillä joinain päivinä ja tai hetkinä sitä syyhyää niin vimmatusti, että tekisi melkeinpä mieli halia läheisen puiston puita, jotta vain tuntisi jonkun lähelläni.      

Ei.

Ellet syö antipsykootteja.

Vierailija kirjoitti:

Sen jälkeen kun edellinen suhteeni (useita vuosia kestänyt tavallinen heterosuhde, seksiä oli ja nautin siitä) päättyi reilu vuosi sitten, en ole ollut edes vähän kiinnostunut yhdestäkään ihmisestä seurustelu- tai seksimielessä. Ei vaan kiinnosta. Eikä edellisestä suhteesta siis jäänyt mitään traumoja, enkä jäänyt riipaisevasti kaipaamaan exääni tjtn. Ennen tuota suhdetta saattoi ainakin joku näyttelijä sytyttää, vaikkei oikeassa elämässä keneenkään olisi törmännytkään. Nyt nekään ei kiinnosta. Ei minkäänlaista haaveilua, himoa tai kiinnostusta ketään kohtaan. Paluu otsikon kysymykseen.

Jaa-a. Se nähtäneen sitten 100 vuotiaana, jos ei enää seiso.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Ihmisen seksuaalisuus ei muutu ikinä.

Jos lähtee siitä perusoletuksesta että ihmisen seksuaalisuus ei ole mitään aineetonta höttöä vaan tiettyyn malliin järjestyneitä hermoratoja aivoissa, niin mikäpä ettei seksuaalisuus voisi muuttua (tai voitaisiin muuttaa) mihin suuntaan hyvänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi. Ihmisen seksuaalisuus ei muutu ikinä.

Höpöhöpö. Muuntuu ja muuttuu koko ajan. Kiinnostumattomuus intiimeistä suhteista voi kestää jonkun aikaa, se voi kestää pitkään tai vaikka loppuelämän. Yksilöllistä. Tärkeintä on minusta, ettei ulkopuolisten odotusten ja paineiden takia pakota itseään mihinkään, mitä ei oikeasti halua.

Ei mulla ole muuttunut. Odotellaan sitä kun 100 tulee mittariin tosiaan.

Sinkkumies

Olen 40v nainen. Olen seurustellut monta kertaa, seksi ei koskaan ole tuntunut hyvältä. Inhosin sitä. Sitä nuorena tuli harrastettua sen takia, kun se" kuului" suhteeseen. Ihan mukavaa oli muuten olla poikakaverien kanssa, mutta seksi ja sen ajatteleminenkin inhotti. Viimeisimmän suhteen loputtua, 10 vuotta sitten, en ole kertaakaan kaivannut seksiä. En ole ollut suhteessa miehiin (enkä naisiin) , sen jälkeen ja oloni on ollut parempi kuin koskaan. En koe tarvetta itsetyydytykseenkään, seksuaalisuutta ei vain elämässäni ole. Olen onnellinen näin. Toivon kaikille hyvää ja ymmärtäkäämme toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään muulla ollut vastaavanlaista? Tuleeko se kyky ihastua vielä joskus takaisin? Kun hämmentävintä tässä on se, että nyt tuntuu siltä, että ei haittaisi vaikka olisi koko loppuelämän ilman kumppania. Eikä siis kyseessä ole mikään viha kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia kohtaan. Ei vaan jostain syystä enää kiinnosta.

Mulla on vähän samanlainen tilanne. Edellinen parisuhteeni (ja ainoa ns. vakava sellainen) päättyi vuonna 2005. Eron jälkeen oli muutama yhden yön juttu, mutta viimeisimmästä sellaisestakin taitaa olla jo lähemmäs 10 vuotta. Seksi exän kanssa oli ihan ok, mutta ei maata järisyttävää. En ole koskaan saanut ns. emätinorgasmia. Kiihotun kyllä ja sillä hetkellä haluan seksiä, mutta jos tilanne johtaa yhdyntään, alkaa se hyvin nopeasti tuntua samantekevältä.

En ole ollut keneenkään ihastunut eroni jälkeen, eikä minulla ole oikeastaan minkäänlaista mielenkiintoa miehiä kohtaan. Jossain vaiheessa ajattelin, että josko naiset olisikin enemmän mun juttu, mutta kun rupesin kuvittelemaan itseni nuolemaan jonkun pimpsaa, totesin, että ei, ei ole mun juttu todellakaan. Varsinaisesti aseseksuaaliksi en mielestäni voi itseäni kutsua, koska kiihotun seksuaalisesti esim. katosessani pornoa ja joskus todella harvoin saatan masturboida. Ehkä minulla on vaan todella todella alhainen libido.

Ehkäpä olet demiseksuaali? Itseni luokittelisin tuohon kategoriaan.

Miksi ihmiset miettivät tällaisia lokeroita? Jos sinua ei paneta, mutta olo on muuten hyvä, niin so what? Nauti siitä, että voit keskittyä muihin asioihin. Jossain vaiheessa todennäköisesti alkaa tehdä mieli seksiä, mutta jos ei, niin nautit silti elämästäsi. Ei se seksi mikään itsetarkoitus elämässä ole.

Kyllä, ihmisen seksuaalisuus muuttuu ihan läpi elämän. Ihminen kasvaa, ajatusmaailmat ja tilanteet muuttuu, kokemukset muuttavat ihmistä, saattaa olla tiedostamattomia juttuja taustalla vaikuttamassa. Ei siinä ole mitään ihmeellistä että seksi ei enää kiinnosta tai alkaakin sitten kiinnostaa, tai että homoa alkaa kiinnostaa vastakkainen sukupuoli tai heteroa oma sukupuoli. Tilanteet ja hetket muuttuu, joskus voi käydä myös niin että rakastuukin siihen toiseen sukupuoleen josta ei arvellut pitävänsä, muttei koskaan kiinnostu muista saman sukupuolen edustajista. Ei kannata lokeroida itseään liian tiukasti vaan antaa tunteiden mennä ja tulla.