Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies ei ehkä olekaan minun tyyppinen
13.07.2016 |
Ollaan tapailtu yli puoli vuotta ja luulin olevani rakastunut tähän mieheen, mutta nyt on jostain syystä alkanut vähän kyllästyttämään. Erosin loppuvuodesta pitkästä suhteesta ja alkuvuodesta aloimme tapailemaan. Kaikki on ollut aivan ihanaa ja mies kertoi ensin rakastavansa minua ja vähän sen jälkeen totesin myös itse rakastavani häntä. Tuosta on nyt muutama viikko ja nyt olen jostain syystä jo kyllästynyt (?!) häneen. En oikein itsekään ymmärrä näitä sekavia tuntemuksia. Mies on aivan täydellinen kaikin puolin, mutta tuntuu että joku juttu ei nyt oikein natsaa.. Tuntuu että mies yrittää koko ajan aivan liikaa tehdä vaikutuksen edelleen, eikä ole aivan rento seurassani. Haluaisin nauttia täysillä joka hetkestä ja olla sellaisen ihmisen kanssa, joka saa koko ajan hyvälle tuulelle, mutta tämän kanssa häiritsee vähän tämä yliyrittäminen ja hänen tarve koko ajan miellyttää minua. En oikein viitsisi lopettaakaan tapailua, kun ei ole mitään varsinaista syytä, mutta jotain silti puuttuu.. Miten toimisitte?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Prinsessaharhat. Katsotko toisella silmällä uusintoina juuri nyt tulevaa Sinkkuelämää-sarjaa?
No en katso. ☺️ -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä mies menemään, hän ansaitsee parempaa.
Sanoisin hei hei ja kävisin perjantaina baarista uuden.
Voisit kokeilla puhua hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko olla, niin että sinulla alkaa ensi huuma kadota... Onko miehellä ollut pitkää parisuhdetta? - Oli vastaus kyllä tai ei, niin mies on nyt puun ja kuoren välissä. - Jos hän yritttää niin kuin nyt ilm. liikaa - Niin ei hyvä. (Miten jaksaa ja viitsiikin moista) - Jollei yritä, niin mitäs sitten? No takuulla tulkitaan, että ei mies voi olla kiinnostunut, kun ei enempää yritä. Mikä neuvoksi? - No, ehkä kannattaisi ajan selvittää oletteko sopivia toisillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla puhua hänen kanssaan?
En oikein tiedä miten puhuisin asiasta, kun hän selkeästi yrittää parhaansa ja on aivan rakastunut. Ehkä seurailen vielä tilannetta ja jos tämmöiset tunteet jatkuvat niin lopetan tapailun. Ollaan puhuttu seurustelustakin, mutta nyt ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä. -ap
Täällä myös. Mä mietin tällä hetkellä vähiten kusipäistä tapaa lopettaa suhde. Mun poikaystävä myös yrittää ihan liikaa ja koko ajan pahoittelee omaa olemassaoloaan ja sitä ettei oo yhtä pitkä/komea/korkeasti koulutettu ku mun ex. Ei mua kiinnosta, jos tahtoisin exäni kaltaisen olisin yhä hänen kanssaan. En vaan jaksa hänen alemmuuskompleksiaan ja olla koko ajan pönkittämässä itsetuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla puhua hänen kanssaan?
En oikein tiedä miten puhuisin asiasta, kun hän selkeästi yrittää parhaansa ja on aivan rakastunut. Ehkä seurailen vielä tilannetta ja jos tämmöiset tunteet jatkuvat niin lopetan tapailun. Ollaan puhuttu seurustelustakin, mutta nyt ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä. -ap
jätät miehen ja tulet sitten parin irtopanon jälkeen tänne valittamaan, että "Kukaan" ei halua kanssasi suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Päästä mies menemään, hän ansaitsee parempaa.
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta tapailtu, rakastetaan, mutta ei seurustella. Jotenkin outoa minusta, vai olenko vaan vanhanaikainen?
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta tapailtu, rakastetaan, mutta ei seurustella. Jotenkin outoa minusta, vai olenko vaan vanhanaikainen?
Mitä outoa tuossa on nykypäivänä? Ei kaikki halua heti sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluat, että toisesta tulee koko ajan hyvä olo? Sehän on kuin mansikkakakkua joka päivä. Sulla on kyltymätön tyydytyksenkaipuu ja toisella ehtymätön miellyttämisentarve. Olette luodut toisillenne. Pakotatte toisenne näkemään, että reseptinne onneen on väärennetty.
Olen tavannut elämäni miehen. Se tuottaa mulle viikoittain tosi kurjan olon. Mutta justiin oikealla tavalla, joka kasvattaa ja lopulta rentouttaa. Minä teen saman hänelle. Kun tuntuu hyvältä, niin se tosiaan tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisit kokeilla puhua hänen kanssaan?
En oikein tiedä miten puhuisin asiasta, kun hän selkeästi yrittää parhaansa ja on aivan rakastunut. Ehkä seurailen vielä tilannetta ja jos tämmöiset tunteet jatkuvat niin lopetan tapailun. Ollaan puhuttu seurustelustakin, mutta nyt ahdistaa jo pelkkä ajatuskin siitä. -ap
Nyt ei taas vanha ymmärrä. Olette vasta "puhuneet seurustelustakin" vaikka olette jo sanoneet rakastavanne toisianne. Mitä ihmettä??
Itselläni ei tulisi mieleenkään puhua rakastamisesta muutaman kuukauden tuntemisella, mutta siinä vaiheessa jos ja kun rakkaudesta puhutaan niin en kyllä erillistä seurustelupuhumista enää kaipaisi. Eiköhän se ole itsestäänselvää, että jos rakastetaan ja se sanotaan ääneen, niin ollaan parisuhteessa ja halutaan yhteistä tulevaisuutta.
Puolen vuoden seurustelu... eikun siis tapailu on mitä ilmeisimmin osoittanut sinulle, että tuo ei ole se mies, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi. Jos tunne on vahva, niin reiluinta on kertoa asia myös hänelle. Seuraavassa suhteessa kannattaa miettiä niiden rakkaustunnustusten ajankohtaa; alkuihastus voi tuntua kyllä elämää suuremmalta rakkaudeltakin, mutta todellinen rakastaminen selviää vasta kun ihastumisvaihe on ohi ja suhteessa tulee arki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta tapailtu, rakastetaan, mutta ei seurustella. Jotenkin outoa minusta, vai olenko vaan vanhanaikainen?
Mitä outoa tuossa on nykypäivänä? Ei kaikki halua heti sitoutua.
Rakastetaan, mutta ei haluta sitoutua?
En tiennyt, että rakastetun kanssa ei haluta sitoutua. Minulle se onkin niitä ensimmäisiä pyrkimyksiä rakastumisen jälkeen. Tuo sitoutuminen.
T: Vanhanaikainen? Mies.
Vierailija kirjoitti:
haluat, että toisesta tulee koko ajan hyvä olo? Sehän on kuin mansikkakakkua joka päivä. Sulla on kyltymätön tyydytyksenkaipuu ja toisella ehtymätön miellyttämisentarve. Olette luodut toisillenne. Pakotatte toisenne näkemään, että reseptinne onneen on väärennetty.
Olen tavannut elämäni miehen. Se tuottaa mulle viikoittain tosi kurjan olon. Mutta justiin oikealla tavalla, joka kasvattaa ja lopulta rentouttaa. Minä teen saman hänelle. Kun tuntuu hyvältä, niin se tosiaan tuntuu.
No mä en olisi hetkeäkään ihmisen kanssa, joka tuottaa mulle säännöllisesti kurjan olon. En pidä heitä ystäväpiirissäni ja vielä vähemmän seurustelukumppaninani. Elämä on sellaiseen itseaiheutettuun kärsimykseen liian lyhyt. Vähän kuin perheväkivallan uhrit: "Kyllähän Jarmo suuttuessaan hakkaa mut sairaalakuntoon, mutta sitten kun se on hyvällä päällä, se on tosi ihana!".
Mutta ei sen kumppanin kuulu aina ja jatkuvasti pelkkää hyvää oloa tuottaa. Sellainen on ihan epärealistinen lähtökohta. Ylipäänsä sitä hyvää oloa ei pidä odotella jonkun muun, ulkopuolisen tuottamaksi, kyllä se tasapainoinen ja hyvä olo pitää rakentaa itse, sisältä päin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös. Mä mietin tällä hetkellä vähiten kusipäistä tapaa lopettaa suhde. Mun poikaystävä myös yrittää ihan liikaa ja koko ajan pahoittelee omaa olemassaoloaan ja sitä ettei oo yhtä pitkä/komea/korkeasti koulutettu ku mun ex. Ei mua kiinnosta, jos tahtoisin exäni kaltaisen olisin yhä hänen kanssaan. En vaan jaksa hänen alemmuuskompleksiaan ja olla koko ajan pönkittämässä itsetuntoa.
Mies ajattelee, ettei kelpaa sulle ja sitten saa huomata ettei kelpaakaan. Rip miehen itsetunto
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta tapailtu, rakastetaan, mutta ei seurustella. Jotenkin outoa minusta, vai olenko vaan vanhanaikainen?
Mitä outoa tuossa on nykypäivänä? Ei kaikki halua heti sitoutua.
Rakastetaan, mutta ei haluta sitoutua?
En tiennyt, että rakastetun kanssa ei haluta sitoutua. Minulle se onkin niitä ensimmäisiä pyrkimyksiä rakastumisen jälkeen. Tuo sitoutuminen.
T: Vanhanaikainen? Mies.
Kyllä mä todella rakastan sitä miestä, mutta en ole silti valmis sitoutumaan. Voi ehkä kuulostaa kummalliselta ja kyllä tää itestäkin on vähän outoa. Tunnen voimakkaasti häntä kohtaan, mutta joku juttu ei nyt vaan natsaa. Jotenkin tuo yliyrittäminen vaan häiritsee, haluaisin että hän pystyisi olemaan mahdollisimman rento seurassani ja pystyisi nauramaan itselleen välillä. Se ehkä on just se juttu mikä tässä mättää! Ollaan todella tapailtu jo sen puoli vuotta ja kyllä mun mielestä siinä ajassa pitäisi pystyä olemaan jo täysin rentona oma itsensä. Tää mies nyt vaan yrittää liikaa olla täydellinen, eikä kestä virheitä. -ap
Prinsessaharhat. Katsotko toisella silmällä uusintoina juuri nyt tulevaa Sinkkuelämää-sarjaa?