Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mulla on ihan sellanen olo että naapurini haluaa muutakin kuin kahviseuraa..

Vierailija
28.02.2006 |

Me ollaan muutettu vuoden vaihteessa rivitalo asuntoon. Me saimme todella lämpimän vastaanoton tänne muuttaessamme. Kaikki asukkaat ovat joko lapsiperheitä tai sellaiseksi lähiaikoina haluvia. Lapset tykkäävät asua täällä todella paljon. Meillä on siis 2 lasta. esikoinen on 6 vuotias ja kuopus 2 vuotias. Suurimman osan asukkaiden kanssa tutustuttiin ihan leikki kentällä. Kuten tämän meidän naapurin kanssa. Kyseessä on yksinhuoltaja isä jolla on 3 lasta. vanhin käy koulua ja nuorimmat ovat isän kanssa kotona.

Aluksi tämä isä vaikutti todella mukavalta ja rennolta ja kyllä hän sitä vieläkin on, mutta... Tulimme ja tulemme kyllä vieläkin, hyvin juttuun. Hän kutsui minut ja lapseni heille kahville. Suostuin. En nähnyt siinä mitään outoa.

Mutta nyt olemme viettäneet aikaa aika paljon yhdessä koska meillä on sama päivä rytmi. eli ulkoillaan lasten kanssa samaan aikaan, ruoka-ajat on samaan aikaan ja päiväunet myös. Ja tämän isän jutut ovat alkaneet kuulostamaan aika lailla isku yrityksiltä. Miehelleni en ole kertonut mitään, vielä, koska hekin tulevat toimeen keskenään. En haluaisi aloittaa mitään riitoja, jollen olekkaan oikeassa.

Mutta aluksi ne oli ihan sellaisia ystävällisiä kommentteja, että osaan kasvattaa lapseni hyvin. On hyvä että on rajat ja rakkautta. ja sitä rataa. Kunnes hän on ruvennut kehumaan ulkonäköäni ja hän ihailee kun olen niin nuori ja nuorekas äiti. olen 24 vuotias. Ja kahville kun mennään niille niin koko ajan tulee sellaisia pieniä vihjailuja. Kun hän kaatoi kahvia kuppiin, niin sanoi sä juot maidolla, kyllä mä tiän. Mä tiän susta paljon. Tosta mulle tuli ihan kylmät väreet.

Olen hälle kyllä sanonut että eletään mieheni kanssa onnellista perhe elämää ja hän tietää että olemme ensi kesänä menossa naimisiin.

Ulkona leikkikentällä hän istuu ihan minuun kiinni vaikka tilaa olisi. Ja aina hän hymyilee. Kyllä iloinen saa olla ja hymyillä mutta ei kattois aina suoraan silmiin. Tulee niin vaivautunut olo.

Paljon muutakin hän on tehnyt ja sanonut, mutta en niitä jaksa kirjoittaa, tulisi tooooodella pitkä teksti.

Itse en ole antanut mitään aihetta hänelle, että olisin mitenkään muuten kiinostunut kuin ystävänä.

Miten ihmeessä saisin selville olenko oikeassa vai vainoharhainen pölhö? Kysyä en kehtaa suoraan. Sen verran ujo olen, etten halua sitä tehdä. En tiedä saiko tästä tekstistä nyt sellaisen kuvan yritin, mutta mitä mieltä te olette? MIelipiteitä ja vinkkejä tilanteen ratkaisuun haluaisin kipeästi.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

musta tuntuu vaan siltä, että mies on yksinäinen ja seuran puutteessa. ystävällinen ja sä oot sitten vetäny väärät johtopäätökset. älä ajattele tuota ihmista miehenä, vaan ystävän, jolloin et niin suurennuslasilla jokaista sanaa ja tekoa katso. en usko että sillä mitään sen kummempia taka-ajatuksia on. eriasia sitten tietenkin jos alkaa lähentelemään fyysisesti niin sitten sanot asiasta. mutta istuminen vierekkäin ei ihan sitä oo. tietty jos alkaa hipelöimään tai muuta vastaavaa. ota rauhallisesti.

Vierailija
2/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos et tosiaan ole kiinnostunut miehestä muuten kuin tuttavana, niin unohda mietteet siitä, että hän olisi kiinnostunut sinusta. Älä ajattele koko asiaa, ja käyttäydy kylmän asiallisesti miehen läsnäollessa. Älä turhia kehuskele häntä, älä imartele äläkä yritä olla erikoisen hauska. Noin saat asian " katoamaan" .

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja kaikki muut tuntemani ihmiset kyllä osaavat keskustella asioista toista koko ajan kyttäämättä suoraan silmiin.

Ja tota jus pelkään, että olen todellakin vainoharhainen. Mutta lisätään vielä ettei hänen juttunsa ole aina vain puhetta. Erään pulkkamäki reissun jälkeen kun valitin että olin tyhmä kun unohdin villasukat, varpaat jäässä, hän tarjoitui niitä hieromaan lämpimiksi. enenkuin ehdin edes reakoiga makasin sovalla kintut hänen sylissään. Eipä ollut kiva olo ollenkaan....



AP

Vierailija
4/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

JOS sulle tulee vaivautunut olo, ei homma olle oikeassa kuosissa. Ihan sama mitä nuo aiemmat sano. Samalla laillahan pedofiilitkit pääsee lasten kanssa kerta kerralta pidemälle. Pikkuhiljaa sitä yksityisyyden rajaa hivuttamalla.



Älä enää mene hänen luo kahville, äläkä kutsu häntä kahville. Toinen vaihtoehto on, että sanot suoraan, ettet tykkää siitä että sua kehuu ja tunkee liian lähelle.

Vierailija
5/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

keskustelet miehesi kanssa asiasta. Jos hän on miehellesikin yhtä ystävällinen, että oikein jalkoja hierotaan, niin ei hätää, sitten hän on vain ystävällinen:D Vähän kyllä haiskahtaa.

Vierailija
6/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ensinnäkin, mä kyllä katson aina keskustelukumppania silmiin, tai vaikka jos edes kuuntelen toista.. mutta siis tää juttu:

Vierailija:


unohdin villasukat, varpaat jäässä, hän tarjoitui niitä hieromaan lämpimiksi. enenkuin ehdin edes reakoiga makasin sovalla kintut hänen sylissään.

AP

Ei millään pahalla, mutta taidat nyt itse kuitenkin hakeutua näihin tilanteisiin. Huono selitys tuo että " et ehtinyt reagoida" jne. oisit vaan lähteny lapsesi kanssa omaan kotiisi, lämmittelemään omia varpaitasi, ilman tuota miestä..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niinkuin aikaisemmin sanoin olen ujo, en enää siinä vaiheessa kehannu sanoo mitään. EN TODELLAKAAN KEHANNU!

Ja sanoin vaan sen jutun ihan keskustelu mielessä. En vihjaillut yhtikäs mitään hieronnasta. Jalkani olivat todellakin kylmät.

mä arvasin että joku alkaa " syytteleen" mua että olen ite aiheuttanut, mutta kun en ole.

AP

Vierailija
8/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jalkani eivät TODELLAKAAN olleet paljaana!



AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Niinkuin aikaisemmin sanoin olen ujo, en enää siinä vaiheessa kehannu sanoo mitään. EN TODELLAKAAN KEHANNU!

Ja sanoin vaan sen jutun ihan keskustelu mielessä. En vihjaillut yhtikäs mitään hieronnasta. Jalkani olivat todellakin kylmät.

mä arvasin että joku alkaa " syytteleen" mua että olen ite aiheuttanut, mutta kun en ole.

AP

Sehän on uhrin syy, kun ei pidä puoliaan. Kaikista ihmisistä ei vaan ole sanomaan suoraan ja tiukasti niinkuin asiat on.

Minua yritettiin viimetalvena työpaikkakiusata. Kesti pitkään ennenkuin itsekin sen kiusaukseksi tulkitsin. Oli vaan aina niin hankalaa ja vaikea olo töissä. Otin sitten härkää sarvista ja tein selväksi, että koen tulleeni työpaikkakiusatuksi. Siihen loppui kiusaaminen ja tämä talvi on mennyt tosi hyvin. ( Eräs työkaveri kuitenkin oli sitä mieltä että MINUSTA VAIN TUNTUU SILTÄ) Asiahan on niin, että jos siltä tuntuu, niin silloin ei asiat ole kunnossa.

Sait neuvon vetääntyä. TOSI hyvä neuvo. ÄLÄ enää ala millekään sen naapurinmiehen kanssa. Pysy kaukana. Muuta vaikka niitä päivärytmejä.

Vierailija
10/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli pidä vähän etäisyyttä tähän naapuriin. Voihan olla että se on ihastumassa suhun ja silloin vasta tuleekin tilanteesta hankalampi.

Jos naapurin käytös häiritsee sinua, se on todennäköisesti jo mennyt " ystävyyttä" pidemmälle, ainakin miehen osalta.



Onko mahdollista että kaveeraisit jonkun toisen äidin kanssa? Vaikka mies olisikin siinä mukana niin ei pääsisi syntymään näitä kahdenkesken tilanteita.



Voisitko vielä enempi puheissasi korostaa kuinka onnellinen olet oman miehesi kanssa? Silleen hienovaraisesti.



ÄLÄ mene kahville tai kutsu häntä kotiisi. Se voi antaa vääriä signaaleja.



Tylsä tilanne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen jo tehnytkin niin että kaveraan enemmän muiden äitien kanssa. Olin kyllä aikaisemminkin tehnyt niin, mutta nyt paljon enemmän.

Aika moni ehotti että ottaisin etäisyyttä. Kovasti yritän, mutta aina se naapuri on jotenkin samoissa kuvioissa kun minä. En siis tietenkään tarkoita ja halua että minun takiani hänen täytyisi eristäytyä muista naapureista. En vain ole ollut enää niin aktiivinen hänen jutuilleen.

Ja koskaan emme ole kahdestaan olleet pihalla lasten kanssa, sillä samalla pihalla asuu paljon lapsiperheitä. Hän vaan aina tuppautuu minun lähelleni.

Ajattelin kyllä kysyä muilta äideiltä että miten tämä isä on aikaisemmin käyttäytynyt muiden seurassa. Mutta onko järkevää kysyä toisen seläntakana tällästä?



AP

Vierailija
12/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kahville ja sohvalle istuskelemaan? Eikö olisi parempi ettet olisi hänen kanssaan sisätiloissa, vaan ainoastaan ulkona pihalla?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullakin on (mies)ystävä niiltä ajoilta kun olin koti-äitinä, mutta tosiaankin vaan ystävä. Hän oli koti-isänä ja oltiin samassa puistossa aina samaan aikaan, tykkäsin jutella hänen kanssaan kun hän osasi puhua muustakin kuin vaatteista ja lasten touhuista. Mieheni oli alkuun mustasukkainen, mutta on tullut järkiinsä, kun on itsekin tutustunut tähän mieheen. Käy meillä kahvilla ja tuo tyttönsä meille leikkimään, jutellaan kaikenlaista ja välillä vaimokin mukana, kivoja ihmisiä.



Sä et ole vainoharhainen, ap. Tuo ei ole normaalia.

Vierailija
14/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

jonnekkin muualle, tai kutsu kavereita kylään! Etkä enää mene ukon luo kahville. Tuota rataa kun homma menee, niin on kohta naapuri/parisuhteet sekaisin. Te olette juuri sellainen varoittava esimerkki siitä, ettei pitäisi ruveta naapurien kanssa kaveraamaan. Menee puurot ja vellit sekaisin!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

d

Vierailija
16/16 |
28.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies on ehkä ihastumassa ja se on ihan normaalia kahden sukupuolen välistä toimintaa. Ei ihastumisen kohdetta voi aina itse valita, vai mitä.



Eriasia on miten ap tähän suhtautuu ja asian hoitaa.



Hyvä jos olet jo jättänyt kahvittelut ym kahdenkeskiset jutut pois. Puistossa et voi paljon sille että istuu viereesi tms. Voithan tietusti yrittää aina vähän vetäytyä, istua jonkun toisen viereen niin ettei mies mahdu siihen yms.



Ehkä ei kannata niin kauheasti asiaa pohtiakaan ellei mies pääse tekemään jotain näkyvämpää aloitetta.



Puhu miehestäsi ja siitä kuinka ihana hän on ja kuinka onnellinen olet kun menette naimisiin yms. Fiksu mies osaa tästä jo ottaa onkeensa ja jättää sinut rauhaan iskuyrityksiltään.



Toisaalta tästähän voisi olla vaikka imarreltu. Tosin sillä edellytyksella että mies on ihan mukava ja normaali.



En suosittele puhumaan asiasta puistossa enempää muille. Se aiheuttaa van tylsiä juoruja ja ne voi kantautua myös tämän miehen korviin. Tosi noloa, jos on kuitenkin ihan viatomasti ihastunut sinuun.