Lue keskustelun säännöt.
Urpot "lahjoittajat" hyväntekeväisyyskirppiksillä
13.07.2016 |
Oon tässä nyt pidempään ihmetellyt, mitä liikkuu - vai liikkuuko mitään - sellaisten ihmisten päässä, jotka kantavat suoranaista roskaa hyväntekeväisyyskirppiksille. Vanhoja vhs-nauhoja (jopa vuokraversioita!), Valittujen palojen kirjavalioita, iänikuisia mikrokeittokirjoja ja toisaalta atk-käyttöoppaita, nuhjaantuneita alusvaatteita, itsetehtyjä tauluja ja ala-asteikäisten lasten tekemiä savitöitä. Lasten pureskelemia kuvakirjoja ja täyteenväritettyjä värityskirjoja....
Joskus tuntuu, että mä en kestä näitä "anteliaita lahjoittajia"!
Kommentit (47)
Olen itsekin ollut lahjoituskirpputorilla töissä ja ihan selkeästi jotkut ihmiset pitävät niitä ilmaisina kaatopaikkoina. Lahjoituslaariin on helppo tyrkätä varaston siivuksessa syntynyt roska sen sijaan että maksaisi jäteaseman käsittelymaksun. Törkeää ja halveksuttavaa toimintaa, mutta joillain ihmisillä ei ole mitään tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VHS-nauhat eivät Tukesin mukaan sovellu askartelumateriaaliksi niiden sisältämän myrkyn tähden.
Itseän kummastuttavat lukemattomat pienet matkamuistotilpehöörit. Miksi ostaisin X maan matkamuiston edes kymmenellä sentillä vaikka en ole käynyt ko. maassa. Väristyksiä aiheuttavat myös venäläiset puna-mustat puuesineet.
Yritin kerran viedä muuton yhteydessä lavallista tavaraa tällaiselle kirpparille ja pyysin henkilökuntaan kuuluvaa kahta naista vilkaisemaan mitä haluavat myytäväksi ottaa sillä en halunnut jättää heille sellaista mitä eivät saa myytyä. Heiltä tuli kuitenkin tyly "ei meillä ole aikaa sinun roskiasi käydä läpi jätä tänne tai vie pois" joten vein kaatopaikalle.
Vierailija kirjoitti:
Joo nuo tietosanakirjasarjat! Eikö ihmiset tajua että kukaan ei enää halua sellaisia ja kaikki vain haluavat eroon niistä? Vanhat ihmiset toki maksaneet omaisuuden niistä 70-luvulla mutta ei se muuta sitä asiaa että nyt ne on pelkkää jätettä.
Ymmärrän hyvin, että kirppareille ei kannata tietosanakirjasarjoja tarjota, mutta kotona kyllä etsin niistä edelleenkin vastauksia, ei kaikki tieto vanhene muutamassa vuodessa. Tieto on niissä tarkistettua, eikä kenenkään musta tuntuu -luuloa kuten toisinaan netissä ja yllättävän usein myös nopeammin ja helpommin löydettävissä. Käyttäkää tietosanakirjojanne!
Lapsuuden perheeni oli kolmilapsinen (isot ikäerot). Kaikki saimme omat tietosanakirjat ja ne mukaamme kotoa muuttaessa, eikä kukaan meistä halua luopua omistaan, vaan ovat käytössä.
Muuten varoituksen sana jos lapsen ohjaa tietosanakirjojen ääreen, ovat nimittäin niin mielenkiintoisia, että siinä jäävät tietokonepelit, kaverit ja ulkoilu toiseksi!
Kun on tarpeeksi kauan hoettu, että toisen romu voi olla toisen aarre, niin roskiin heittämisestä on tullut vaikeaa. Tai siis jos ihmisen on ollut muutenkin vaikea luopua asioista (koska ne ovat aikoinaan maksaneet x markkaa) niin on helpotus ajatella, että jollain olisi vielä tällekin käyttöä.
Toisaalta jotkut "roskat" ovat löytöjä!
Radion katkennut teleskooppiantenni on toiminut hyvin koiraa koulutettaessa. Se mahtuu taskuun ja sillä on hyvä piirtää maahan viiva, jota koira ei saa ylittää ennen lupaa ja sillä on hyvä osoittaa suuntaa. Vuotavasta akvaariosta sai sopivan pikkukasvihuoneen taimille.
Ihana pikkuvikainen elektroniikka taas ei kelpaa kenellekään, koska se on vaarallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun on tarpeeksi kauan hoettu, että toisen romu voi olla toisen aarre, niin roskiin heittämisestä on tullut vaikeaa. Tai siis jos ihmisen on ollut muutenkin vaikea luopua asioista (koska ne ovat aikoinaan maksaneet x markkaa) niin on helpotus ajatella, että jollain olisi vielä tällekin käyttöä.
Toisaalta jotkut "roskat" ovat löytöjä!
Radion katkennut teleskooppiantenni on toiminut hyvin koiraa koulutettaessa. Se mahtuu taskuun ja sillä on hyvä piirtää maahan viiva, jota koira ei saa ylittää ennen lupaa ja sillä on hyvä osoittaa suuntaa. Vuotavasta akvaariosta sai sopivan pikkukasvihuoneen taimille.
Ihana pikkuvikainen elektroniikka taas ei kelpaa kenellekään, koska se on vaarallista.
No näin on, montaa - rikkinäistäkin - asiaa voi käyttää moneen. Todennäköisesti nämä arkipäivän keksinnöt kumpuavat kuitenkin niistä omista rikkoontuneista tavaroista ja niiden uusiokäytöstä. Eli älkää nyt hyvät palstanlukijat ajatelko, että tuolle risalle tavaralle joku muu keksii hyvän käytön, vienpä sen kirpparille! Katkennutta harjanvarttakin voi käyttää moneen arkipuuhaan kotona, mutta aniharva sellaisen kirpparilta kävisi itselleen ostamassa!
Kyllä astiat tekee kauppansa, ainakin täällä meillä päin. Syksyllä kun opiskelijat saapuvat ammattikoulun asuntolaan, paikkakunnan kirppiksiltä lähtee kaikki mahdollisimman halvat astiat eikä haittaa vaikka ovat miten eriparia ja -kokoa. Asuntolassa kun ei yleensä ole yhtään astioita, ellei edellisen vuoden oppilailta ole jotain jäänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja entäs nää postikorttipinot! Keräilijät ostaisivat varmasti mieluusti vanhoja (yli 60 v.) postikortteja, aihekeräilijät taas oman aiheensa kortteja (ykkösenä varmaan kirkkoaiheiset), niin käytettyinä kuin uusinakin. Käytetyt muualta maailmalta lähetetyt kortit taas kiinnostavat postimerkkeilijöitä. Mutta mitä kortteja ihmiset vievät kirpparille?
Käyttämättömät kortit on lähes poikkeuksetta näitä lähes joka kotiin toimitettavia invalidiliiton joulu- ja pääsiäiskortteja - eihän niistä kukaan halua maksaa mitään. Tai sitten muita ilmaisia mainoskortteja, vaalimainoksia yms.
Ja käytetyt kortit on sitten uudehkoja joulukortteja, massapostimerkeillä. Kenen kuvittelette niistä haluavan jotain maksaa?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä astiat tekee kauppansa, ainakin täällä meillä päin. Syksyllä kun opiskelijat saapuvat ammattikoulun asuntolaan, paikkakunnan kirppiksiltä lähtee kaikki mahdollisimman halvat astiat eikä haittaa vaikka ovat miten eriparia ja -kokoa. Asuntolassa kun ei yleensä ole yhtään astioita, ellei edellisen vuoden oppilailta ole jotain jäänyt.
Tottakai astiat, siis lautaset, lasit kuin kattilatkin tekevät kauppaansa, etenkin opiskelijapaikkakunnilla. Täällä onkin kirjoiteltu siitä, että ne halpasarjojen kahvikuppisetit eivät tee kauppaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole palkattu työntekijä, vaan näitä vapaaehtoisia. Joskus kun ihmiset tuo tavaraa, näkee heti päältä, että koko lasti on käyttökelvotonta roskaa. Jätesäkeissä voi olla sekaisin esim. irtonaisia väriliituja, vaatteita, paperiroskaa, kynttilänpätkiä, johdonpätkiä yms. Kuitenkin asiakkaalle on pakko hymyillä ja kiitellä "lahjoituksesta". Jätekulut on kuitenkin aika kovia näillä kirppareilla, joten suoranainen roskakin pitää yrittää sitten esim. silputa, ettei pieni jäteastia täyty. Tai viedä oman kodin roskikseen.
Kirjoista esim. kaikki dekkarit ja osa harrastekirjoista tekee muuten kyllä hyvin kauppaansa. Mutta ei kukaan osta vaikkapa vanhoja oppikirjoja, joita ihmiset erittäin mielellään lahjoittavat...
Tämähän on laitonta profilointia. HYI teitä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo nuo tietosanakirjasarjat! Eikö ihmiset tajua että kukaan ei enää halua sellaisia ja kaikki vain haluavat eroon niistä? Vanhat ihmiset toki maksaneet omaisuuden niistä 70-luvulla mutta ei se muuta sitä asiaa että nyt ne on pelkkää jätettä.
Ymmärrän hyvin, että kirppareille ei kannata tietosanakirjasarjoja tarjota, mutta kotona kyllä etsin niistä edelleenkin vastauksia, ei kaikki tieto vanhene muutamassa vuodessa. Tieto on niissä tarkistettua, eikä kenenkään musta tuntuu -luuloa kuten toisinaan netissä ja yllättävän usein myös nopeammin ja helpommin löydettävissä. Käyttäkää tietosanakirjojanne!
Lapsuuden perheeni oli kolmilapsinen (isot ikäerot). Kaikki saimme omat tietosanakirjat ja ne mukaamme kotoa muuttaessa, eikä kukaan meistä halua luopua omistaan, vaan ovat käytössä.
Muuten varoituksen sana jos lapsen ohjaa tietosanakirjojen ääreen, ovat nimittäin niin mielenkiintoisia, että siinä jäävät tietokonepelit, kaverit ja ulkoilu toiseksi!
Joo. Aivan varmasti. Tietosanakirja, tuo maailman jännitävin asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole palkattu työntekijä, vaan näitä vapaaehtoisia. Joskus kun ihmiset tuo tavaraa, näkee heti päältä, että koko lasti on käyttökelvotonta roskaa. Jätesäkeissä voi olla sekaisin esim. irtonaisia väriliituja, vaatteita, paperiroskaa, kynttilänpätkiä, johdonpätkiä yms. Kuitenkin asiakkaalle on pakko hymyillä ja kiitellä "lahjoituksesta". Jätekulut on kuitenkin aika kovia näillä kirppareilla, joten suoranainen roskakin pitää yrittää sitten esim. silputa, ettei pieni jäteastia täyty. Tai viedä oman kodin roskikseen.
Kirjoista esim. kaikki dekkarit ja osa harrastekirjoista tekee muuten kyllä hyvin kauppaansa. Mutta ei kukaan osta vaikkapa vanhoja oppikirjoja, joita ihmiset erittäin mielellään lahjoittavat...
Tämähän on laitonta profilointia. HYI teitä :(
Tässä siis tarkoitetaan sitä, että heti päällimmäisistä tavaroista näkee, että lasti taitaa olla kokonaisuudessaan roskaa. Tavaranlahjoittajien ulkonäöstä tai vaatetuksesta ei muuten todellakaan voi millään lailla päätellä, minkä tasoista tavaraa he ovat tuomassa. Pahoittelen epäselvää ilmaisuani. t. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo nuo tietosanakirjasarjat! Eikö ihmiset tajua että kukaan ei enää halua sellaisia ja kaikki vain haluavat eroon niistä? Vanhat ihmiset toki maksaneet omaisuuden niistä 70-luvulla mutta ei se muuta sitä asiaa että nyt ne on pelkkää jätettä.
Ymmärrän hyvin, että kirppareille ei kannata tietosanakirjasarjoja tarjota, mutta kotona kyllä etsin niistä edelleenkin vastauksia, ei kaikki tieto vanhene muutamassa vuodessa. Tieto on niissä tarkistettua, eikä kenenkään musta tuntuu -luuloa kuten toisinaan netissä ja yllättävän usein myös nopeammin ja helpommin löydettävissä. Käyttäkää tietosanakirjojanne!
Lapsuuden perheeni oli kolmilapsinen (isot ikäerot). Kaikki saimme omat tietosanakirjat ja ne mukaamme kotoa muuttaessa, eikä kukaan meistä halua luopua omistaan, vaan ovat käytössä.
Muuten varoituksen sana jos lapsen ohjaa tietosanakirjojen ääreen, ovat nimittäin niin mielenkiintoisia, että siinä jäävät tietokonepelit, kaverit ja ulkoilu toiseksi!
Joo. Aivan varmasti. Tietosanakirja, tuo maailman jännitävin asia.
Tietosanakirjat on oikeasti viihdyttäviä ja hauskoja, silloin kun ei satu muuta tekemistä mieleen. En silti kantaisi yhtäkään uutta tietosanakirjaa kotiini, enkä sen puoleen veisi yhtäkään vanhaa kirpparille tai kirjaston kierrätyshyllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummissaan katsoivat brittiläiset merimiehetkin laivastovierailulla. Keräsivät leluja Baltian orpokodeille vietäväksi, ja suomalaiset roudasivat autuas hymy naamallaan vanhoja rikkinäisiä tavaroitaan.
Noloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo nuo tietosanakirjasarjat! Eikö ihmiset tajua että kukaan ei enää halua sellaisia ja kaikki vain haluavat eroon niistä? Vanhat ihmiset toki maksaneet omaisuuden niistä 70-luvulla mutta ei se muuta sitä asiaa että nyt ne on pelkkää jätettä.
Ymmärrän hyvin, että kirppareille ei kannata tietosanakirjasarjoja tarjota, mutta kotona kyllä etsin niistä edelleenkin vastauksia, ei kaikki tieto vanhene muutamassa vuodessa. Tieto on niissä tarkistettua, eikä kenenkään musta tuntuu -luuloa kuten toisinaan netissä ja yllättävän usein myös nopeammin ja helpommin löydettävissä. Käyttäkää tietosanakirjojanne!
Lapsuuden perheeni oli kolmilapsinen (isot ikäerot). Kaikki saimme omat tietosanakirjat ja ne mukaamme kotoa muuttaessa, eikä kukaan meistä halua luopua omistaan, vaan ovat käytössä.
Muuten varoituksen sana jos lapsen ohjaa tietosanakirjojen ääreen, ovat nimittäin niin mielenkiintoisia, että siinä jäävät tietokonepelit, kaverit ja ulkoilu toiseksi!
Joo. Aivan varmasti. Tietosanakirja, tuo maailman jännitävin asia.
Tietosanakirjat on oikeasti viihdyttäviä ja hauskoja, silloin kun ei satu muuta tekemistä mieleen. En silti kantaisi yhtäkään uutta tietosanakirjaa kotiini, enkä sen puoleen veisi yhtäkään vanhaa kirpparille tai kirjaston kierrätyshyllyyn.
Kyllä kaikki tietävät millaisia tietosanakirjat ovat. Hauskoja ne eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole palkattu työntekijä, vaan näitä vapaaehtoisia. Joskus kun ihmiset tuo tavaraa, näkee heti päältä, että koko lasti on käyttökelvotonta roskaa. Jätesäkeissä voi olla sekaisin esim. irtonaisia väriliituja, vaatteita, paperiroskaa, kynttilänpätkiä, johdonpätkiä yms. Kuitenkin asiakkaalle on pakko hymyillä ja kiitellä "lahjoituksesta". Jätekulut on kuitenkin aika kovia näillä kirppareilla, joten suoranainen roskakin pitää yrittää sitten esim. silputa, ettei pieni jäteastia täyty. Tai viedä oman kodin roskikseen.
Kirjoista esim. kaikki dekkarit ja osa harrastekirjoista tekee muuten kyllä hyvin kauppaansa. Mutta ei kukaan osta vaikkapa vanhoja oppikirjoja, joita ihmiset erittäin mielellään lahjoittavat...
Ohejistakaa lahjoittajia etukäteen, älkää myöskään ottako vastaan roskaa.
"Kiitos etukäteen kaikille lahjoittajille. Viime vuonna myyntipöytämme tuotta xx euroa, jolla hankimme xx - sitä ja tätä."
Jotta emme joutuisi kuluttamaan tarpeeseen tulevia lahjoitusvaroja jätemaksuihin, pyydämme lahjoittajia tarkistamaan, että myytäväksi tuotu tavara on hyväkuntoista ja myyntikelpoista. Emme voi ottaa vastaan esim. rikkinäisiä tai kuluneita tavaroita tai vaatteita, elektroniikka (tuo kannattaa laittaa yleisohjeeksi, ei sieltä tule kumminkaan kuin risaa lahjoituksena) ja vanhoja oppikirjoja. "
Tuonlistan jälkeenkin niitä korvattomia kuppeja tulee, mutta ehkä ohjeistus edes vähän vähentäisi roskan tuomista.
Meillä oli lähikirjastossa mielestäni toimiva kirjalaatikko, johon saattoi tuoda vanhoja kirjoja ja ottaa vaihdossa jotain mukaansa. Sekin piti lopettaa, koska tollot kantoivat sinne jotain ikivanhoja ensyklopedioita tai muuta kuraa, mitä kukaan ei koskaan tarvitse.
Itse lakkasin viemästä lukemiani kirjoja oman kirjasto vaihtohyllyyn, kun huomasin että sen kolusi päivittäin läpi tyyppi joka laittoi kaiken suoraan myyntiin omalle kirpputoripöydälle. Se kiva idea siitä, että tuodaan ja viedään kirjoja kiertoon vain hyvän mielen takia vähän kärsii :/
Kirpputoreista on mennyt maku, koska typerykset käyttävät niitä kaatopaikkoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole palkattu työntekijä, vaan näitä vapaaehtoisia. Joskus kun ihmiset tuo tavaraa, näkee heti päältä, että koko lasti on käyttökelvotonta roskaa. Jätesäkeissä voi olla sekaisin esim. irtonaisia väriliituja, vaatteita, paperiroskaa, kynttilänpätkiä, johdonpätkiä yms. Kuitenkin asiakkaalle on pakko hymyillä ja kiitellä "lahjoituksesta". Jätekulut on kuitenkin aika kovia näillä kirppareilla, joten suoranainen roskakin pitää yrittää sitten esim. silputa, ettei pieni jäteastia täyty. Tai viedä oman kodin roskikseen.
Kirjoista esim. kaikki dekkarit ja osa harrastekirjoista tekee muuten kyllä hyvin kauppaansa. Mutta ei kukaan osta vaikkapa vanhoja oppikirjoja, joita ihmiset erittäin mielellään lahjoittavat...
Ohejistakaa lahjoittajia etukäteen, älkää myöskään ottako vastaan roskaa.
"Kiitos etukäteen kaikille lahjoittajille. Viime vuonna myyntipöytämme tuotta xx euroa, jolla hankimme xx - sitä ja tätä."
Jotta emme joutuisi kuluttamaan tarpeeseen tulevia lahjoitusvaroja jätemaksuihin, pyydämme lahjoittajia tarkistamaan, että myytäväksi tuotu tavara on hyväkuntoista ja myyntikelpoista. Emme voi ottaa vastaan esim. rikkinäisiä tai kuluneita tavaroita tai vaatteita, elektroniikka (tuo kannattaa laittaa yleisohjeeksi, ei sieltä tule kumminkaan kuin risaa lahjoituksena) ja vanhoja oppikirjoja. "
Tuonlistan jälkeenkin niitä korvattomia kuppeja tulee, mutta ehkä ohjeistus edes vähän vähentäisi roskan tuomista.
Meillä oli lähikirjastossa mielestäni toimiva kirjalaatikko, johon saattoi tuoda vanhoja kirjoja ja ottaa vaihdossa jotain mukaansa. Sekin piti lopettaa, koska tollot kantoivat sinne jotain ikivanhoja ensyklopedioita tai muuta kuraa, mitä kukaan ei koskaan tarvitse.
Itse lakkasin viemästä lukemiani kirjoja oman kirjasto vaihtohyllyyn, kun huomasin että sen kolusi päivittäin läpi tyyppi joka laittoi kaiken suoraan myyntiin omalle kirpputoripöydälle. Se kiva idea siitä, että tuodaan ja viedään kirjoja kiertoon vain hyvän mielen takia vähän kärsii :/
Sama juttu kunnan kierrätyskeskuksessa: jobbarit, nämä jotka ottivat ilmaiseksi ja sitten myivät (puoli)ammattimaisesti torilla tai kirpparilla. Onkohan tuota vieläkin? Jos mahdollista, tuollainen pitää estää, ottakoot korkeintaan sitten niistä mitkä ovat menossa roskiin.
Muuten, kyllä meidän lapset ennen saattoivat uppoutua tietosanakirjoihin, kummasti siinä ajantaju katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole palkattu työntekijä, vaan näitä vapaaehtoisia. Joskus kun ihmiset tuo tavaraa, näkee heti päältä, että koko lasti on käyttökelvotonta roskaa. Jätesäkeissä voi olla sekaisin esim. irtonaisia väriliituja, vaatteita, paperiroskaa, kynttilänpätkiä, johdonpätkiä yms. Kuitenkin asiakkaalle on pakko hymyillä ja kiitellä "lahjoituksesta". Jätekulut on kuitenkin aika kovia näillä kirppareilla, joten suoranainen roskakin pitää yrittää sitten esim. silputa, ettei pieni jäteastia täyty. Tai viedä oman kodin roskikseen.
Kirjoista esim. kaikki dekkarit ja osa harrastekirjoista tekee muuten kyllä hyvin kauppaansa. Mutta ei kukaan osta vaikkapa vanhoja oppikirjoja, joita ihmiset erittäin mielellään lahjoittavat...
Ohejistakaa lahjoittajia etukäteen, älkää myöskään ottako vastaan roskaa.
"Kiitos etukäteen kaikille lahjoittajille. Viime vuonna myyntipöytämme tuotta xx euroa, jolla hankimme xx - sitä ja tätä."
Jotta emme joutuisi kuluttamaan tarpeeseen tulevia lahjoitusvaroja jätemaksuihin, pyydämme lahjoittajia tarkistamaan, että myytäväksi tuotu tavara on hyväkuntoista ja myyntikelpoista. Emme voi ottaa vastaan esim. rikkinäisiä tai kuluneita tavaroita tai vaatteita, elektroniikka (tuo kannattaa laittaa yleisohjeeksi, ei sieltä tule kumminkaan kuin risaa lahjoituksena) ja vanhoja oppikirjoja. "
Tuonlistan jälkeenkin niitä korvattomia kuppeja tulee, mutta ehkä ohjeistus edes vähän vähentäisi roskan tuomista.
Meillä oli lähikirjastossa mielestäni toimiva kirjalaatikko, johon saattoi tuoda vanhoja kirjoja ja ottaa vaihdossa jotain mukaansa. Sekin piti lopettaa, koska tollot kantoivat sinne jotain ikivanhoja ensyklopedioita tai muuta kuraa, mitä kukaan ei koskaan tarvitse.
Itse lakkasin viemästä lukemiani kirjoja oman kirjasto vaihtohyllyyn, kun huomasin että sen kolusi päivittäin läpi tyyppi joka laittoi kaiken suoraan myyntiin omalle kirpputoripöydälle. Se kiva idea siitä, että tuodaan ja viedään kirjoja kiertoon vain hyvän mielen takia vähän kärsii :/
Tuohon olen törmännyt juu. Trokarit käy kiertämässä kirpparit ja vetävät ne arvokkaat tavarat sieltä välistä. Rahvaalle jää vaan lastulevysotkaa ja naarmuuntunutta ikean astiastoa. Ärsyttää. Siis pitääkö köyhän olla kiitollinen siitä että on edes jotain?
Olen itse oppinut kantapään kautta jotain tavarasta ja sen haalimisesta. Nykyään olen keskittynyt tavaran rakastamiseen. Astiasto on 70-luvun arabiaa, jota olen perinnöksi saanut ja sitä täydennän sitä mukaa mitä löydän. Ärsyttää sekin, että myynnissä on "naarmuttunut, pieni lohkeama reunassa, mutta ihan käyttökelpoinen" - ja hinta on kuitenkin ihan kohtuullinen.
Kun tavara on loppuunkäytetty (tämä on siis ihannetapaus), siitä on hyvä luopua. Se on palvellut aikansa, tehnyt tehtävänsä eikä kenelläkään muulla ole sille käyttöä.
Jos haluaa kuvia kannattaa leikata aikakauslehtiä. Askartelumateriaaksi kirjoista sopivat parhaiten pelkkää tekstiä sisältävät opukset. (Juu, olen töissä lasten kanssa.)