Suomessa on tehty vain yksi kokopitkä elokuva miesten välisestä rakkaudesta, tiedättekö mistä se johtuu?

Yksi kuuluisa homoseksuaali juuri valitti tästä, homokulttuurista on tullut niin hyväksyttyä ja se on tylsää, ei kuulemma pysty nauttimaan enää seksistäkään kun siinä ei ole mitään kielletyn hedelmän tai tabun tuntua. Kuvailee homokulttuuria samanmielisten hymistelijöiden klubiksi, jossa kaikki taputtelevat hyväksyen selkään, heteroiden ylistäessä vieressä kuinka upeata ja mahtavaa on olla homoseksuaali.

Eli asiat voi nähdä myös noin jos on homo ja hän ei halua myöskään homoja elämään jotain tylsää keskiluokkaista elämää lainoineen, pari lasta ja koiraa. Mikään ei kammota häntä yhtä paljon kuin se, että homoista tulee samanlaisia tylsimyksiä kuin heteropariskunnista.

Muuten ihan kiva elokuva, mutta miksi tähänkin on pitänyt tunkea joku ähly?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi suomalainen "homoelokuva" mut varmaan vain mua varten ei sellasia tehdä :D

Meinaatko "homoelokuvalla" suoraa pornoa vaiko elokuvaa missä on juonikin? Ohjaaja ja käsikirjoittaja Mikko Mäkelällä on valmisteilla sellainen juonellinen.

Okei, kumpaa edellämainituista Mäkelä on tekemässä?

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaako tämä Philadelphia (Tom Hanks) -elokuvaa? Sitähän on myös kehuttu, mutta minusta siinä oli ärsyttävää säälin kerjäystä. HIV on tavallinen homoilla, oli varsinkin 80-90-luvuilla, mutta niin on myös keuhkosyöpä tupakoitsijoilla... (vrt. HIV-positiiviset lapset Afrikassa, jotka ovat syyttömiä sairauteensa)

Lisään tähän viestiini sen verran, että olen perehtynyt HIV-aiheeseen ja on jännä miten nykyään on unohdettu, kuin kova isku HIV-epidemia oli homoyhteisössä. Wikipediasta voi katsoa listaa HIV-positiivisista julkkiksista: suurin osa homoja (kun väestöstä homoja noin 1%). 

Eihän se tietenkään ole kivaa saada HIV, oli sitten hetero tai homo, mutta jos se on itse aiheutettua, niin ei ehkä kiinnostaa käyttää tuntikausia johonkin leffaan tai kirjaan, jossa agendana on herättää myötätuntoa HIV-homoa kohtaan. Leffoissa ja sarjoissahan homot esitetään yleensä hyviksinä, kun taas heterot voivat olla sekä pahiksia että hyviksiä. Tämä on sitä poliittista korrektiutta, minkä takia valtaväestö ei lämpene homohahmoille. Eihän Charlie Sheenistakaan tehdä mitään nyyhkyelokuvaa, jossa Charlie esitetään viattomana uhrina.

Ketään ei kiinnosta jos joku löytää itsensä. Kaikkein vähiten jos löytäjä on homo.

Sellaiset elokuvat kiinnostavat, joissa on jotakin kosketuspintaa omaan elämään tai edes omaan  unelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi kuuluisa homoseksuaali juuri valitti tästä, homokulttuurista on tullut niin hyväksyttyä ja se on tylsää, ei kuulemma pysty nauttimaan enää seksistäkään kun siinä ei ole mitään kielletyn hedelmän tai tabun tuntua. Kuvailee homokulttuuria samanmielisten hymistelijöiden klubiksi, jossa kaikki taputtelevat hyväksyen selkään, heteroiden ylistäessä vieressä kuinka upeata ja mahtavaa on olla homoseksuaali.

Eli asiat voi nähdä myös noin jos on homo ja hän ei halua myöskään homoja elämään jotain tylsää keskiluokkaista elämää lainoineen, pari lasta ja koiraa. Mikään ei kammota häntä yhtä paljon kuin se, että homoista tulee samanlaisia tylsimyksiä kuin heteropariskunnista.

Kuka?

En ole kyseisen genren tuntija mutta eikö homosuhteita ole nykyään melkein joka leffassa tai sarjassa? Esim.lestadiolaislesbojen suhde (en muista elokuvan nimeä) ja dokumentti lesbosaamelaisesta, jota oma yhteisö vieroksui? Myös Saision Betoniyö kirjana ja elokuvaba on homoutta kuvaava, kuten melkeinpä kaikki tekemänsä kirjat. Entä elokuva tai sarja, Minttu Mustakallio ja toinen nainen, oliko Haanpää, loivat suhteen eläinlääkäriasemalla? Kiintiöhomo tai lesbo on siis valtavirtaa. Virkistävää olisi nähdä elokuva onnellisesta tasapainoisesta heterosuhteesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaako tämä Philadelphia (Tom Hanks) -elokuvaa? Sitähän on myös kehuttu, mutta minusta siinä oli ärsyttävää säälin kerjäystä. HIV on tavallinen homoilla, oli varsinkin 80-90-luvuilla, mutta niin on myös keuhkosyöpä tupakoitsijoilla... (vrt. HIV-positiiviset lapset Afrikassa, jotka ovat syyttömiä sairauteensa)

Lisään tähän viestiini sen verran, että olen perehtynyt HIV-aiheeseen ja on jännä miten nykyään on unohdettu, kuin kova isku HIV-epidemia oli homoyhteisössä. Wikipediasta voi katsoa listaa HIV-positiivisista julkkiksista: suurin osa homoja (kun väestöstä homoja noin 1%). 

Eihän se tietenkään ole kivaa saada HIV, oli sitten hetero tai homo, mutta jos se on itse aiheutettua, niin ei ehkä kiinnostaa käyttää tuntikausia johonkin leffaan tai kirjaan, jossa agendana on herättää myötätuntoa HIV-homoa kohtaan. Leffoissa ja sarjoissahan homot esitetään yleensä hyviksinä, kun taas heterot voivat olla sekä pahiksia että hyviksiä. Tämä on sitä poliittista korrektiutta, minkä takia valtaväestö ei lämpene homohahmoille. Eihän Charlie Sheenistakaan tehdä mitään nyyhkyelokuvaa, jossa Charlie esitetään viattomana uhrina.

Hanks esitti roolinsa hyvin ja vereslihalla. Ei se tee aiheesta nyyhkyä ja itseaiheutettua, koska 80-luvulla tietous oli paljon huonompaa hivistä ja jokainen elää elämäänsä siinä ympäristössä. Queenin Mercuryä ylistetään ja ihaillaan edelleen eikä vittuilla siitä, että muhinoi lukuisten miesten kanssa ja sai lopulta hivin riskipeliä pelaamalla. Tietoinen vaarallinen elämä oli hänen valintansa mutta moni muu ei ymmärtänyt, miten vaarallinen tauti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi kuuluisa homoseksuaali juuri valitti tästä, homokulttuurista on tullut niin hyväksyttyä ja se on tylsää, ei kuulemma pysty nauttimaan enää seksistäkään kun siinä ei ole mitään kielletyn hedelmän tai tabun tuntua. Kuvailee homokulttuuria samanmielisten hymistelijöiden klubiksi, jossa kaikki taputtelevat hyväksyen selkään, heteroiden ylistäessä vieressä kuinka upeata ja mahtavaa on olla homoseksuaali.

Eli asiat voi nähdä myös noin jos on homo ja hän ei halua myöskään homoja elämään jotain tylsää keskiluokkaista elämää lainoineen, pari lasta ja koiraa. Mikään ei kammota häntä yhtä paljon kuin se, että homoista tulee samanlaisia tylsimyksiä kuin heteropariskunnista.

Kuka?

Vierailija kirjoitti:

Virkistävää olisi nähdä elokuva onnellisesta tasapainoisesta heterosuhteesta!

No onhan sellaisiakin! Esim. fifty shades of gray!

Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin on kasvutarina joka kertoo niiden poikien/miesten lapsuudesta parikymppiseksi. Homoudesta 70-80-luvulla jolloin se luokiteltiin sairaudeksi. Kukaan ei osannut odottaa sellaista pahaa sairautta kuin AIDS. Kondomi oli raskauden ehkäisyä varten joten eihän homot sitä tarvinneet. Nykyään ollaan tai ainakin pitäisi olla jo viisaampia. Olisi luullut Charlie Sheeninkin jo tietävän...