Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaani saa itkun partaalle :(
01.07.2008 |
Miten voikaan tyttö sanallisesti äitiään enää satuttaa :( Tänään toivoi, että äiti jäisi auton alle... Aina kun kiellän jostain asiasta tai tyttö ei saa tahtoaan perille niin "nälviminen" alkaa. Tuohon ei auta jäähyily eikä mikään! Alan olla loppu ylenpalttisen temperamettisen tyttäremme kanssa. Meillä on 3 lasta ja 2 isompaa ovat kouluikäisiä poikia. KOSKAAN ei ole heidän kanssaan ollut tällaista. Mielestäni tyttö saa huomiota yllin kyllin, jopa liikaakin. Jopa isoveljet ovat välillä alakynnessä pikkusiskonsa kanssa. Mutta minua kohtaan tuo ivailu, kiukkuilu ja kaiken maailman tempaukset yleensä kohdistetaan. Tyttö on osapäivähoidossa tällä hetkellä ja kohta alkaa kesäloma. Oikein pelkään jo etukäteen kahdenkeskisiä hetkiämme, kun isä on työssä edelleen ja pojilla omat menonsa... Myös kaverisuhteissa tyttö on mahdoton: hän ei tunnu kelpuuttavan kuin muutaman kaverin ja muille vain nakkelee niskojaan. Mutta eipä me juuri muita tavata vapaa-aikana kun asutaan taajaman ulkopuolella. Hoidossa tyttö käyttäytyy ihan maltillisesti, mutta temperamenttia sielläkin löytyy. Voi kanssasisaret, please, kertokaa miten helpottaisin yhteiseloamme? Kauhulla ajattelen tulevaa murkkuikää näin haastavan lapsen kanssa....
Kommentit (9)
Juuri muuta en osaa sanoa, ja tietenkin lohduttaa että meitä muitakin on. Meidän 4-vuotias kysyi eräänä kauniina aamuna, kun oli pitkään seisonut vieressäni tuijottelemassa, että eikö joku muu voisi olla meidän äiti joku joka on kauniimpi kuin sä...!!!!!! Lasten suusta kuulee totuuden...niinpä! Muutenkin on kovin terävä puheissaan jo nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään suuttui taas ja äiti oli tyhmä ja tyttö vaihtaisi äidin heti toiseen... Että ottaa välillä itsetunnon päälle, mutta tiedän olleeni yhtä pippurinen lapsena... Joten murkkuikää odotellessa, heh heh ;-D
vaan tyytyväinen. Että uskaltaa purkaa kiukkuaan. Toki sanon aina vastaan että noin ei saa sanoa jne. Mutta salaa olen tyytyväinen, että lapsi uskaltaa olla kiukkuinen. Ylellisyys jota mulle itselle ei lapsena sallittu. Muita ihmisiä kohtaan käyttäytyy kyllä tosi hyvin.
Lainaapa Keijo Tahkokallion kirjoja! Uskon että voit nähdä asiat toisella tavalla.
Mun lapsi sanoo vähän väliä kuinka rakastaa mua, ja sitten taas tunnin päästä karjutaan nuppi punaisena että mä äiti tönäisen sut järveen!
ovat usein myös lahjakkaita ja menestyvät koulussa hyvin :) Monesti älykkäitä. Myös älykkään lapsen turhautuminen näkyy kiukunpuuskina ja sanallisina tölväisyinä. Onko teidän "turkinpippurinne" erityisen lahjakkaita jossakin ja ovatko oppineet kenties asioita aeimmin (esim. lukemaan)?
t. ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meidän 4-v. on kyllä verbaalisesti ja myöskin motorisesti ollut kehityksessä monia ikätovereitaan edellä. Useat ovat tytön iän kuultuaan luullet tätä vanhemmaksi.
Voi ei, sori mutta alkoi naurattamaan ihan tosissaan nuo teidän kirjoitukset, kun mulla on vähän päälle 1-v turkinpippuri täällä kotona, ja "kauhulla" odotan, mitä sen suusta parin vuoden päästä tulee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1-vuotiaan pippurin kanssa on vielä helppoa, mutta vuoden päästä se alkaa... se sanallinen taisto, huoh!
nyt jo kyllä 7-vuotias, mutta eipä se meno ole juuri muuksi muuttunut, raivokohtaukset vaan voimistuneet... en ota hänen mielenilmauksiaan henkilökohtaisesti, vaan yritän ajatella, että kurjaa se on sillä lapsellakin, kun joutuu tuollaisen tunnekuohun valtaan eikä tiedä miten siitä pääsisi... Mulla on kolme muutakin lasta (yksi poika ja kaksi muuta tyttöä) ja eivät ole läheskään samaa maata, onneksi. Yritän pitää tätä kiukkupussiani extra hyvänä aina silloin tällöin. No, häntä ei kukaan tässä elämässä tule pitämään ovimattona, se on varma se! :-)