Suunnitellun sektion jälkeen lyhyt jälkihoito mahdollinen?

Miksi terve vauva mensi teholle?

Jos sektio tehdään aamulla, et todennäköisesti vielä illalla kävele, ainakin minulla puudutteen teho kesti kutakuinkin klo 19.00 asti eli yli 10 tuntia. Seuraavana päivänä olisin ollut ihan kotiutuskuntoinen, toinen huoneen sektioäiti ei ilman apua päässyt ylös sängystä, joten on todella yksilöllistä, miten toipuu.

Miksi sinulla on kiire kotiin? Etkö voi olla 2 yötä sairaalassa ja kotiutua normaaliaikaan?

Vauvan saa kyllä vierihoitoon.

Ja ei ole mahdollista samana iltana päästä kotiin. Sua ei oo taidettu ennen sektioida?

Mulla kaks sektiota takana ja vaikka ne kokemuksina ovat olleet helpompia ja parempia kuin alatiesynnytykset niin en kyllä olisi samana päivänä kotiin lähtenyt.

2 yötä olin sairaalassa. On pitkälti asennekysymys ja suunnitellussa sektiossa on helpompi ottaa ryhdikäs asenne kuin näillä joille sektio tullut järkytyksenä tai yllätyksenä ja makaavat uhreina ja kipeinä sängyssä vaan. Itse nousin sängystä ensimmäisenä iltana vaikka pyörrytti, kipulääkettä otin toki reippaasti aina. Paraneminen ei lähde sillä että marisee kipujaan. Kotona vointi koheni heti koska sairaala on minulle todella epämukava ympäristö. Jouduin olemaan aika määrätietoinen sen kanssa että pääsin kotiin, olisivat halunneet pitää vielä yhden yön. Olin hyvävointinen kuten vauvakin.

Miksi sinulla on niin kiire kotiin? Eikö ole ohan sama onko sairaalassa yhden vai kaksi yötä? Itse olin sairaalassa yli kaksi kuukautta ennen sektiota ja viikon sektion jälkeen.

Sanoisin, että samana päivänä eivät päästä missään nimessä kotiin, ja tuskin siinä tilassa haluaisitkaan. Itse olin suunnitellun sektion jälkeen kolme yötä sairaalassa vaikka kaikki meni loistavasti ja kävelinkin jo leikkauspäivänä. Olisivat varmaan päästäneet toisen yön jälkeen jos olisin vaatinut. Mulle sanottiin, että myös vauvan painon kehitys vaikuttaa siihen, voiko kotiin lähteä. Meillä paino kääntyi nousuun juuri kolmannen yön jälkeen.

Niin ja vauvan tosiaan sai jo leikkaussalissa syliin!

Ei ole ennen tehty sektiota, enhän minä muuten kyselisikään :D Siksi kysyin myös tuosta vauvan vierihoidosta. Mutta, en viihdy sairaalassa ollenkaan, esikoisenkin kanssa oli ihan hirveä sairaala aika ja itkin sen koko ajan sitä, kun jouduin olemaan sairaalassa ja odotin vain koko  ajan, että milloin pääsen kotiin. En anhdistu missään muualla kuin sairaalassa noin paljon. Siksi on kiire kotiin ja minulle on todellakin väliä sillä, että olenko yhden vai kaksi yötä siellä.

Jostakin vanhasta ketjusta luin, että joku oli päässyt sektion jälkeen samana iltana kotiin, tiedä sitten pääsikö oikeasti vai mitä. Esikoisen synnytys meni pahasti pieleen, siksi tahdon sektion. Kuitenkin esikoisen synnytyksen jälkeen olin samana iltana pystyssä, vaikka syntyi vasta 4 iltapäivästä, joten asenteessa ei pitäisi olla ongelmaa uhriutumisen tmv suhteen.

En vain siedä yhtään sairaalassa oloa, se on kamalin paikka jonka tiedän, en tiedä mistä tämä juontaa juurensa, mutta uskoisin että on suhtkoht vaarallistakin minulle olla siellä, koska verenpaineeni ovat aina sairaalassa mitattuna olleet väh. 145/115, kotona ovat esimerkilliset. Joten en varmaankaan vain kuvittele "kammoani", ennen kuin siitä joku tulee sanomaan. :)

Ap

Minulla kaksi sektiota molemmat tehty n. Puolenyön aikaan ja seuraavana iltapäivänä katetri poistettu ja olen ollut jalkeilla.

En siis todellakaan ole uhriutunut minnekkään sänkyyn, mutta onhan se maha aivan törkeän kipeä. (Viilto pystyssä, en tiedä onko sillä merkitystä). Sängystä nouseminen kestää jo kauan.

Ekalla kerralla sairaalassa meni 9 vrk mutta se johtui siitä, ettei vauva päässyt aikaisemmin pois. Tokalla kerralla vauvalla ei ollut mitään hätää ja päästiin pois kahden yön jälkeen. Plus se se puolikas yö kun vauva syntyi.

Olisivat vielä yhde yön pitäneet mutta itse niin kovasti halusin kotiin että päästivät.

Kuinka pitkä aika siitä onkaan kun lööpit huusi naisesta joka kuoli sektion jälkeen?

Kyse ei ole "asenteesta ja kivun sietämisestä", vaan sektio on todella iso leikkaus. Kotiin pääsee just silloin kun lääkäri toteaa että se on ok.

Mulla ei ole kokemusta sektioista, mutta kaksi todella helppoa synnytystä on takana. Olisin voinut niiden jälkeen juosta vaikka maratonin. Lapsetkin ovat olleet terveitä.

Silti olen aina ollut sairaalassa pari-kolme yötä. Käsitykseni mukaan kysymys ei ole vain äidin voinnista, vaan vauvoja halutaan tarkkailla jokunen päivä, että nähdään kuinka imetys, ruoansulatus, ym. käynnistyy. Varmaan käytännöt vaihtelevat eri sairaaloissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika siitä onkaan kun lööpit huusi naisesta joka kuoli sektion jälkeen?

Kyse ei ole "asenteesta ja kivun sietämisestä", vaan sektio on todella iso leikkaus. Kotiin pääsee just silloin kun lääkäri toteaa että se on ok.

Huomaa: se oli selkeä hoitovirhe. Sektiopotilaan oireita ei otettu todesta. Samalla tavalla on kuollut alatiesynnyttäneitä siihen, että kohtu on revennyt, mutta sitä ei huomaa kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pitkä aika siitä onkaan kun lööpit huusi naisesta joka kuoli sektion jälkeen?

Kyse ei ole "asenteesta ja kivun sietämisestä", vaan sektio on todella iso leikkaus. Kotiin pääsee just silloin kun lääkäri toteaa että se on ok.

Huomaa: se oli selkeä hoitovirhe. Sektiopotilaan oireita ei otettu todesta. Samalla tavalla on kuollut alatiesynnyttäneitä siihen, että kohtu on revennyt, mutta sitä ei huomaa kukaan.

Just sitä tarkoitin. Jos potilas on jo kotona, ei komplikaatioita ainakaan kukaan huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Silti olen aina ollut sairaalassa pari-kolme yötä. Käsitykseni mukaan kysymys ei ole vain äidin voinnista, vaan vauvoja halutaan tarkkailla jokunen päivä, että nähdään kuinka imetys, ruoansulatus, ym. käynnistyy. Varmaan käytännöt vaihtelevat eri sairaaloissa.

Ymmärrän pointin periaatteessa kyllä, mutta eipä niitä vastasyntyneitä siellä sairaalassa pahemmin tarkkailla, kenenkään muun kuin vanhempien toimesta siis. Lääkärintarkastukseen voi hyvin tulla kotoakin, jos asuu samalla paikkakunnalla.

Itsekin vihasin tuota synnytyksen jälkeistä sairaalahoitoa, mutta kyllä siellä ihan tarkoituksella ollaan seurailemassa vauvan ja äidin vointia. Pari päivää on aika kohtuullinen aika kuitenkin. En kyllä tiedä ketään, joka olisi päässyt sektion jälkeen noin nopeasti pois. Pikemminkin sektion jälkeen ovat olleet todella kipeitä ja palautuminen on kestänyt kauan verrattuna hyvin sujuneeseen alasynnytykseen. Jos todella stressaannut noin paljon sairaalasta, niin kerro nyt ihmeessä siellä tilanteestasi niin eiköhän jotain apua löydy ja pystyt rentoutumaan, olisihan se jo tärkeää vauvan hoitamisen takia.

Onnistuneen alatiesynnytyksen jälkeen pääsee Helsingissä 1,5 vuorokaudessa kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silti olen aina ollut sairaalassa pari-kolme yötä. Käsitykseni mukaan kysymys ei ole vain äidin voinnista, vaan vauvoja halutaan tarkkailla jokunen päivä, että nähdään kuinka imetys, ruoansulatus, ym. käynnistyy. Varmaan käytännöt vaihtelevat eri sairaaloissa.

Ymmärrän pointin periaatteessa kyllä, mutta eipä niitä vastasyntyneitä siellä sairaalassa pahemmin tarkkailla, kenenkään muun kuin vanhempien toimesta siis. Lääkärintarkastukseen voi hyvin tulla kotoakin, jos asuu samalla paikkakunnalla.

Kyllä ainakin Taysissa hoitajat ramppasivat ties montako kertaa päivässä katsomassa vauvaa ja äitiä vaikka ihan normaaleja tapauksia oltiinkin. Itselle jäi ainakin ihan positiivinen mielikuva siitä, että vointiamme tarkkailtiin.

Mulle tehtiin suunniteltu sektio maanantaina, olin niin sanotusti kolmantena suunnitellussa leikkausjonossa. Aamulla piti olla jo seiskan aikaan sairaalassa, mutta leikkaussaliin pääsi sitten, kun se sairaalan aikatauluille sopi. Kaikki kiireelliset menee edelle ja pääset saliin vasta sitten, kun siellä on vapaata. Lapsi syntyi klo 12 aikaan. Pääsin heräämöstä vuodeosastolle joskus neljän aikaan iltapäivällä. En pystynyt liikkumaan yhtään, siis varpaita pystyin heiluttelee. Seuraavana aamuna kivut oli älyttömän kovat mahassa, vaikka sain maksimimäärän kipulääkkeitä kokoajan. Tiistai-iltana mut "pakotettiin" pystyyn, mutta pääsin ylös kauhealla tuskalla ja kivulla, pystyin seisoo minuutin ja hoitajat sanoivat, että tämä riittää ja pääsin työllä ja tuskalla taas makaamaan. Keskiviikkona joskus päivällä pääsin jalkeille taas työllä ja tuskalla, pystyin hieman kävellä. Silloin vasta virtsakatetri otettiin pois ja oli pakko alkaa käymään pissalla aina sit vessassa kauhealla tuskalla. Torstaina iltapäivällä pääsin sairaalasta. 

Toinen lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla, olin aivan yhtä kipeä sen jälkeen, siis nimenomaan se vatsa on niin kipeä, etten toista yhtä pahaa kipua ole koskaan kokenu. Toisen vauvan kanssa jouduin olee heräämössä 6 tuntia. Ja yhtä monta päivää olin sen toisen kanssa sairaalassa.

Eikä mun asenteessa ollu mitään vikaa. Vatsa oli vaan aivan törkeän kipeä sen leikkauksen jälkeen, että liikkuminen oli aluksi mahdotonta ja sitten kun pystyi liikkumaan, se sattui niin pirusti. Kun makasi paikoillaan, missään ei tuntunu kipua.

Eli sä et voi tietää, kuinka kipeä mahasi on ja kuinka sidottuna olet vuoteeseen, vaikka kuinka asenteesi olisi kohdillaan.

Älkää käsittäkö väärin tuota asenne juttua. En tarkoittanut sitä, että tottakai pääsee jalkeille heti nyt kun asenne on kohdallaan. Tarkoitin sitä, että tietenkin se hidastaa parantumista jos uhriutuu, mutta jos asenne on hyvä, ei ole niin huono tilanne, kuin ehkä toisella asenteella olisi. Tottakai se on tapauskohtaista ja tulee olemaan kipeä, mutta huono asenne varmasti vain pahentaa tilannetta. Tehdäänkö muuten suunniteltu sektio nukutuksessa, kun jotkut sanovat että tehdään ja jotkut taas että ei?

Ap

Ainakaan Helsingin Naistenklinikalla ei tehty suunniteltua nukutuksessa. Puudutuksessa. Enkä saanu mitään rauhoittavaa, vaikka olin paniikissa ja pyysin.

En usko, että voi mitenkään päästä nopeammin kotiin kuin parin päivän jälkeen. Mulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota. Molempien jälkeen paranin todella nopeasti. Toisen sektion jälkeen hoitohenkilökunta äimisteli nopeaa toipumistani, mutta en silti pääsyt kotiin vasta kuin 2,5 päivän jälkeen. Ja silloinkin kyseltiin moneen kertaan, että oletko ihan varma ja jospa olisit vielä kolmannen yön.

Minulle tehtiin suunniteltu sektio keskiviikkona ja pääsin kotiin perjantai aamupäivällä. Vauva tosin jäi suunnitellusti vastasyntyneiden teho-osastolle. Kuntoni oli kotiutuessa hyvä, kävelin reippaasti ja pääsin aika omatoimisesti ylös mm. sängystä. Tottakai vatsa oli kipeä ja arka. Aika yksilöllistä miten sektiosta toipuu, mutta en olisi kyllä ollut valmis lähtemään kotiin samana päivänä kuin sektio tehtiin. Ensimmäisenä yönä kipupumppu oli kovassa käytössä.