Soitin sitten dementoituneelle isovanhemmalle
Hän on jo hoidossa, tiesin toki että on niin fyysiseltä kuin psyykkiseltä kunnoltaan jo heikkona ja vähän muissa maailmoissa. Mutta puhelu oli aivan omituinen. Hän ei kysynyt mitään, oli suurimmaksi osaksi hiljaa, sekoili vähän jotain ja sitten johdatteli puhelun loppuun ja minä hetken hiljaisuuden jälkeen sanoin moikka, odotin hetken, ei mitään.. ja suljin luurin. Ehkä pitäisi lopettaa soittelu kokonaan, sitä samaa ihmistä ei enää ole, eikä hän enää edes ilahdu minusta kuullessaan.
Kommentit (19)
No vittu ei ollut uutta, johan tässä on vuosia katseltu hidasta romahtamista. On se silti vaikea paikka.
Ei hän ole livenäkään enää se aurinkoinen ihminen joka joskus oli. Että mene sinä muualle vänkyttämään, kaikki ei ole aina niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Oliko sinulle uutta, että näin se dementia etenee, ei enää osata käyttää tai puhua puhelimeen, ja jossain vaiheessa se kasvokkain keskustelukin jää pois. Mene käymään, lue hänelle jotain, laula tai soita. näytä vanhoja valokuvia.
Minulle ohiksena oli uutta, kuulin asiasta vasta viikonloppuna. Sikäli ihme sattumus tämä aihe täällä tänään.
"Pikku hiljaa kontakti vähenee" oli lääkäri toiselle isovanhemmalle sanonut. Se pisti miettimään.
Kannattaa mennä paikan päälle, tunnistaa kasvoista paremmin.
Juu pistää miettimään ihmisyyttä ja sielua. En enää usko mihinkään sieluhömpötyksiin. En enää sen jälkeen kun vaarini menehtyi alzheimeriin ja kuihtui pois. Ihminen on vain kone ja sattui huomata ja todella tajuta se silloin. ☹️
Sun pitää rakentaa uudenlainen suhde isovanhempaasi. Kirjoitit, ettei hän enää ilahdu soitostasi. Hän ilahtuu ihan varmasti, jos menet käymään ja pidät vaikka kädestä kiinni. Toki jos asuu kauempana, sitä on vaikeampi tehdä. Oma isovanhempani sairasti dementiaa 20 v. ennen kuolemaansa. Jossain vaiheessa piti hyvästellä "se entinen isovanhempi" ja opetella uusi tapa olla siinä ihmissuhteessa. Voimia!
Sehän noilla muistisairailla monesti on, että aloitekyky vähenee ja loppuu vähitellen. Oma isovanhempani ei esimerkiksi loppuaikoina oma-aloitteisesti noussut sängystä tai pyytänyt apua nousemiseen, mutta jos joku muu ehdotti nousemista, niin hän tuntui pitävän ajatuksesta. Puhelinkeskusteluun tarvitaan aloitteellisuutta molemmilta.
Mutta ymmärrän että tuntuu tosi pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Juu pistää miettimään ihmisyyttä ja sielua. En enää usko mihinkään sieluhömpötyksiin. En enää sen jälkeen kun vaarini menehtyi alzheimeriin ja kuihtui pois. Ihminen on vain kone ja sattui huomata ja todella tajuta se silloin. ☹️
Vaihtoehdot:
- potkaiset tyhjää traagisesti, niin että itse ja muutkin yllättyvät ja ankarasti surevat
- tuijotat seinää tajuamatta oikein mistään mitään 10 vuotta, kukaan ei ylläty.
Ei hyvää päivää, kyllä joku välimuoto tähän on omalle kohdalle keksittävä.
Taitaisin minäkin käyttäytyä puhelimessa juuri noin jos joku soittaisi. Ei kai sitä osaisi enää puhua ja keksiä kysymyksiä kun ei ole aikoihin harjoitellut.
Vierailija kirjoitti:
Sehän noilla muistisairailla monesti on, että aloitekyky vähenee ja loppuu vähitellen.
Kysymys kuuluukin, johtuuko se sairaudesta vai lääkkeistä? Kyllä minun aloitekykyni saa vaikka heti nollaan lääkkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä paikan päälle, tunnistaa kasvoista paremmin.
Jep, ei tainnut tunnistaa soittajaa äänen ja nimen perusteella.
Kokeilkaa jotain muistipeliä shakkia tms
Vierailija kirjoitti:
Taitaisin minäkin käyttäytyä puhelimessa juuri noin jos joku soittaisi. Ei kai sitä osaisi enää puhua ja keksiä kysymyksiä kun ei ole aikoihin harjoitellut.
Isovanhemmalle kyllä soitetaan, ainakin minun vanhempani soittaa. Siis isovanhemman lapsi, ei molemmat. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa mennä paikan päälle, tunnistaa kasvoista paremmin.
Jep, ei tainnut tunnistaa soittajaa äänen ja nimen perusteella.
Kyllä hän sanoi nimeni, mutta ei jotenkin ollut yhtään mukana juttelussa.
Dementikolle ei kannata "suuttua" siitä, että käyttäytyminen muuttuu tai sosiaalinen kanssakäyminen vaikeutuu. Se nyt vain kuuluu siihen sairauteen. Parempi on mennä käymään. Jos soittaa, ei nimi tai ääni välttämättä sano dementikolle mitään. Siksi voikin olla vaikeaa hänelle puhua mistään, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kenen kanssa oikein puhuu.
Minä lopetin soittelut ja vierailut kun oma äitini ei enää tunnistanut minua. Onhan se julmaa hylätä vanhus laitokseen, mutta on se kuulkaa julmaa omaisellekin kun käy katsomassa "tuntematonta" ihmistä. Äitini oli vain kuori ja sisällä joku ihan muu.
Vierailija kirjoitti:
Dementikolle ei kannata "suuttua" siitä, että käyttäytyminen muuttuu tai sosiaalinen kanssakäyminen vaikeutuu. Se nyt vain kuuluu siihen sairauteen. Parempi on mennä käymään. Jos soittaa, ei nimi tai ääni välttämättä sano dementikolle mitään. Siksi voikin olla vaikeaa hänelle puhua mistään, kun ei ole mitään käsitystä siitä, kenen kanssa oikein puhuu.
En minä ole kenellekään suuttunut, olen katsonut heikkenemistä vuosikaudet. Varmaan 10 vuotta sitten dementia alkoi oireilemaan ekoja kertoja. Ap
Tämä on monille omaisille vaikea paikka. Dementian laadusta riippuen voi myös ihmisen käytös muuttua täysin. Ennen lempeä ja iloinen ihminen voi muuttua aggressiiviseksi ja väkivaltaiseksi yms. Ymmärrän surusi ap. Ehkä enää ei kannata soittaa, koska kumpikaan ette saa siitä mitään; toinen ei ymmärrä välttämättä edes sitä mikä puhelin on ja sinulle tulee vain paha mieli.
Parempi mennä käymään jos joskus pääset. Hyvänä päivänä saattaa muistaakin sinut, huonompana ei muista ollenkaan. Läheisesi kunnon mukaan voitte käydä vaikka kävelyllä, luet hänelle tai vaikka soitat lempimusiikkiaan. Lähes poikkeuksetta lempimusiikki on mieleistä ja tuo tunteita pintaan eli muistoja.
Mukava kun näin huomioit, monet on vain jätetty. Kukaan ei käy eikä soita 😐...
T. Dementiaosastolla hoitajana
Oliko sinulle uutta, että näin se dementia etenee, ei enää osata käyttää tai puhua puhelimeen, ja jossain vaiheessa se kasvokkain keskustelukin jää pois. Mene käymään, lue hänelle jotain, laula tai soita. näytä vanhoja valokuvia.