Lue keskustelun säännöt.
Koirastani tuli murtosikäinen ja en tunnista sitä enää.
11.07.2016 |
Ennen niin mahtava ja mukava koiranpentu on täysin taantunut. Se varastaa kaiken kotona, vie kenkiä, sukkia, kaukosäätimiä. Se on levoton ja riehakas. Se ei kävele enää kauniisti lenkeillä vierellä. Yritän olla johdonmukainen ja jämäkkä mutta mikään ei onnistu. En kohta jaksa tällaista enää. Tekee päivitämme perheenä ikäviä, kun koko ajan saa sitä vahtia, että mitä puuhaa. Onko ideoita, joita voisin tehdä? En aio lopettaa koiraa, kuten joku varmasti taas ehdottaa.
Kommentit (34)
Uroslabbikset voivat olla todella haastavia. Eka koirani rauhoittui vasta 2-vuotiaana. Nyt on taas labbispentu 6 vuoden tauon jälkeen. Niin kauan meni toipua edellisen koiran pentuajasta ja kaikista murkkuiluista :D Pallit kannattaa poistaa, kun koiran kasvu loppuu. Se auttoi meillä ainakin todella paljon. Ensimmäinen labbis on nykyään aivan unelmakoira ja tiedän, että seuraavastakin sellainen kasvaa, kun jaksan vaan kouluttaa ja olla kärsivällinen. Labbis ei ole mikään helppo koira ensimmäisinä vuosina ja se voi olla todella aktiivinen. Kannattaa harrastaa sen kanssa aivotyöskentelyä vaativia juttuja. Pelkät lenkittämiset eivät useinkaan riitä. Kannattaa lainata esim.kirjastosta koirakirjoja, joissa neuvotaan miten koiralle voi opettaa erilaisia temppuja. Koiraharrastuksia on nykyään vaikka millä mitalla ja labbis sopii moneen lajiin. Kannattaa tutustua erilaisiin vaihtoehtoihin ja käydä vaikka seuraamassa paikan päällä itseä kiinnostavaa lajia. Tsemppiä! Voin sanoa, että itsekin odotin ensimmäisen koiran aikuistumista kuin kuuta nousevaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
3-vuotiaaksi astiko aivan tällaista mahdotonta vai välissä helpompia kausia?
Ap
Ei ole aivan mahdotonta vaan pikkuhiljaa järkeä alkaa löytyä enemmän ja enemmän - eikä se kolme vuotta ole mikään maaginen raja jonka jälkeen kaikki kehitys loppuu. Paljon tekemistä koiralle nyt päivittäin niin sitä voi sitten hyvillä mielin vaatia kotona rauhoittumaan. Tietysti tavarat mitä ehdottomasti ei saa pureksia, tulee siirtää johonkin, mistä koira ei niitä saa.
Noutajarodut ovat kyllä usein hyvin meneviä ja jopa sähliä koko ikänsä, eli aktiivisuudesta ja koiraharrastuksista kannattaa viimeistään nyt ottaa itselleenkin elämäntapa (pitäisi olla itsestään selvää kun olet pennun jo hankkinut)...
Googlaa jääkausi, meillä se toimi.
Meijän kultainennoutaja uros oli ihan täys mulkku noin 5 vuotiaaksi asti. Sen jälkeen siitä tuli maailman ihanin koira. Ja oli aikaisempaa kokemusta koirista ja koulutimme koiran kyllä.. Tämä vaan omapäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ärrinmurrin miks ottaa koira jos ei tiiä sen kasvamisesta ja mahdollisista tulevista ongelmista kaikkea ja valmistaudu kaikkeen etukäteen. toi murrosikäjuttu on ihan yleistä tietoa koiran kasvattamisessa jonka jopa minä tiedän joka ei oo koskaa koiraa omistanutkaan.
Elämä yllättää. Murrosikäisen koiran muuttuva käytös saattaa yllättää kaikki. Ei elämään auta valmistautua koko ajan. Hyvä on kysyä apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikäläisen kaikki mäyräkoirat ovat aina haastaneet meikäläisen siihen 3-4 vuotiaaseen saakka ja vähän(paljon) sen jälkeenkin. Siksi meikäläinen pitääkin mäyräkoirista.
Katosta kliinniolevat kukkaampelit on kivoja tavaransäilytyspaikkojaa XD
Minäkin suosittelen keksimään jonkun koiran alkuperäistä käyttötarkoitusta mukailevan lajin, joka ohjaajaakin kiinnostaa, ja treenaamaan sitä. Koiraharrastusporukat ovat oman kokemukseni perusteella mainettaan tosi paljon mukavampia, ja kun koira edistyy ja itsekin oppii vaikka mitä, niin harrastus imaisee mukaansa. Teini-ikäisen labbiksen kanssa toko ei ehkä ole se ensisijainen juttu, voi mennä päiden hakkaamiseksi yhteen. Enemmän just joku rodunomainen touhu, jossa saa fysiikkaakin käyttää. Niin pysyy suhde koiraan kuitenkin mukavana, mutten sitä rupeaa herkästi inhoamaan koko elukkaa, kun se aina vaan sotkee ja rikkoo eikä mitään tee hyvin. Koira taas ihmettelee, että miten sen pitäisi olla kun aina vaan äyskitään ja sekoilee entistä enemmän.
Meillä on nyt vuotias narttukoira, ja aika helpolla ollaan päästy. Kyllähän tuokin mm. irti ollessaan lähtee täyttä neliä vastakkaiseen suuntaan, jos kutsun luokse - hyvin on oppinut, että pyydän lähelle jos nään jotain sellaista, mistä toivon koiran pysyvän erossa (esim. rusakko). Tää ennakoikin, että okei, missäs se jännä juttu on. Mulla meinaa revetä suoni päästä. Mutta ei auta kuin liinassa treenailla, ja koittaa jotenkin olla kiinnostavampi kuin muu maailma. Meillä toko ja agility sekä jälki on lajeina, nyt on vähän kesätaukoa kurssien välissä ja sen kyllä huomaa. Mun on tosi vaikea jaksaa treenata tuota riittävästi, jos ei ole joku kurssi josta on "kotiläksyjä".
Teini-ikäistä uroslabbista en ikipäivänä ottaisi oman kattoni alle, vaikka maksettais! XD Sori vaan. Ihan hirveitä elukoita kokemukseni mukaan, kovapäisiä, superaktiivisia, ahneita varastelijoita ja usein yliseksuaalisiakin. Kypsemmät herrasmieslabbikset on ihania, mutta nuo nuorison edustajat ei millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Labbis on yleisin koirarotu. Ihmeen negatiivista kommenttia? Meillä on uros labbis 2-vuotta. Ihana tapaus.
Minä otin kaksi pientä seurakoiraa, koska ajattelin, että aktiivisuus olisi vähäisempää ja kun niillä on se kaverikin seurana niin eivät niin helposti turhaudu. Pah. Kummatkin ovat hyvin aktiivisia ja toinen vielä erittäin omapäinen ja älykäs. Kaikki on koeteltu, aivan kaikki.
Painavat vapaina metsässä päivittäin, samoin koulutamme niitä joka päivä. Silti energiaa riittää. Koirakoulurakennuksen näkeminen riittää hillittömän ylivireystilan aikaansaamiseksi, intoa ja energiaa on.
Koiran ottaminen on kyllä sellainen suklaakonvehtirasia-tyyppinen ylläri, ei tiedä mitä lopulta saa. Ap:lle toivotan voimia, meillä tämä on kestänyt jo sen kolmisen vuotta. Seinärakenteita ja kenkiä ei enää syödä, joten kyllä tämä tästä edistyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moi. Tää toimii 100 %. En oo mikään koiranhakkaaja, mutta jos haluat jonkun huonon käytöksen loppuvan niin painit hänet maahan kylki maata vasten ja yhdellä kädellä kuristat (ikään kuin toinen koira hampailla pitäisi kiinni kurkusta), näin koira varmasti rauhoittuu. Samalla otteella katot silmiin, sanot muutama kerran EI. noin 30-60s. Päästät irti ja voila koirasi on rauhoittunut ja miettii tekemisiään.
Tää toimi en jaksa selittää teoriaa laajasti, mutta näin villissä luonnossa.
Sissus sentään! Kyllä se siis näyttää aikamoisella tulevat vuodet! Edellinen koirani taisi olla aika maito!
Ap
Minua ärsyttää aina tällaiset numero 20 tyyliset täydelliset ihmiset. Ap: han kysyy vinkkejä. Haluaa pitää koiran. Itselläni ollut paljon koiria ja aina se yllättää jolloin lailla, jos joku yksilö on päättäväinen.