Lue keskustelun säännöt.
Miehen menot...
10.07.2016 |
Olemme olleet naimisissa 2 vuotta. Nyt puhumme lapsesta, ensi vuonna voisi olla sopiva aika. Mutta mies ei nytkään vietä paljoa aikaa minun kanssani. Joka perjantai on mentävä kavereiden kanssa ulos. Ja tänään jalkapallofinaalia katsomaan täytyy päästä jo klo 13.00. Kun pitää nähdä ne kaverit. Yhteistä aikaa on siis todella vähän, vaikka olemme molemmat nyt kesälomalla.
Tämä on minulle pattitilanne. En voi nalkuttaa ulosmenosta, sillä sehän saa miehen juoksemaan vielä lujempaa?
Enkä siis tarkoita, etteikö mies saisi mennä ja tulla vapaasti. Ihmettelen vain, miksi aina kaverit ovat se ykkösvaihtoehto ja minä kakkonen? Ei tunnu minusta kovin perheorientoituneelta mieheltä. Ja, olkoonkin säälittävää, olen välillä aika yksinäinen.
Ajattelenko liikoja?
Kommentit (13)
Et ajattele..mutta olisiko aika miettiä haluaako miehesi sinut vai ne kaverit?? Jos kaverit on ykkösiä niin ota ja etsi uusi mies. Olet jatkossakin se kakkonen ja siihen osaan on aika vaikea tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on puhunut lapsen saannista jo vuoden päivät. Minä taas halusin odottaa. Hän sanoi, että on 100% varma, että haluaa lapsen. Hän aina puhuu siitä, että jospa aloittaisimme jo yrittämisen ja jättäisimme ehkäisyn pois.
Joskus mies pyytää minut kävelylle. Kun tulemme kotiin, hän saattaa sanoa, että nythän on varmasti on, että hän lähtee ulos. Eli oli ikään kuin "ansainnut pisteet" ulosmenoa varten. Minusta sekin tuntui pahalta.
Yhteisen viikonlopun olemme viettäneet pari kertaa, kun olen varannut (ja maksanut) meille laivareissun.
Taidan olla yliherkkä tämän asian suhteen?
"Joka perjantai kavereiden kanssa ulos" Mites ne loput viikonpäivät?
Äkkiä laskeskellessani saan 6/7 päivää viikosta, jolloin mies on ilmeisesti sinun kanssasi? Ja sekö ei riitä? Ei hyvää päivää.
Ihmisillä pitää olla myös omaa aikaa jonka käyttää omalla tavallaa miten haluaa, myös parisuhteessa.
Terv. 30 v naimisissa.
Kyllä avioliitossa pitäisi sen oman kumppanin olla sitä parasta seuraa,toki kavereitakin tarvitaan. Ei kannata hommata lasta tuon miehen kanssa,saat kököttää siellä lapsen kanssa sitten,kun mies menee kavereittensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko tää provo...
En ala ikinä seurustella enää saatika mene naimisiin, jos tyypit on noin takertuvaisia.
Viikolla olemme yleensä opintoihin ja töihin sidottuja.
Mutta näin vähän arvelinkin, että olen yliherkkä. En vain käsitä sitä, että aivan joka ikinen perjantai on nähtävä kavereita ja usein sunnuntaisin myös. Itse haluaisin suunnitella esim. viikonlopuksi yhteisiä juttuja, käydä ulkona syömässä tms. Ihan normaalia pariskunnan elämää - minun mielestäni.
Kerran, kun pyysin yhtä perjantai-iltaa, mies huusi suuttuneena, ettei hän kai missään vankilassa ole. Käänsi koko asian niin, että minä muka haluan olla hänen kanssaan joka ikinen perjantai. Ei auttanut, vaikka sanoin, että ihan muutama perjantai vuodessa olisi minusta ok.
Pohdin tätä nyt erityisesti siltä kannalta, että voimmeko saada lapsen yhdessä. Minulla on joskus töitä perjantaisin ja muutenkin viikonloppuina. Mies ei ehkä suostuisi olla lapsen kanssa tuolloin, vaan joutuisin yksin järjestelemään lapsenvahteja, vaikka mies on vapaalla aina viikonloput.
Jotenkin tämä ei nyt vain vastaa sitä, mistä puhuimme ennen naimisiin menoa. Tai sitä, minkälaista perhe-elämää itse haluaisin viettää.
Miehen kavereita en myöskään saa koskaan tavata. Eli mikään yhteinen tekeminen kaveriporukkojen kanssa ei myöskään onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon omi tullut kommentti. Se voi hyvinkin olla totta, että olen liian takertuvainen. Ainakin tälle miehelle...
Ymmärrän ihan hyvin, että haluat viettää yhteistä aikaa viikonloppuisin(kin). Kunhan miehesi kaverit vakiintuvat tahoillaan, yleensä tuon kaltaiset kaverimenot vähenevät radikaalisti. En sitten tiedä onko se hyvä vai ei, mutta näin vaan yleensä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihan normaalia parisuhteessa haluta viettää suurin osa vapaa -ajasta oman kumppanin kanssa. Miksi ylipäänsä mennä suhteeseen,jos kaikki muut ovat omaa kumppania tärkeämpiä.
Jokainen määrittelee itse suhteensa rajat.Toi mies nyt ei vaan tunnu olevan sitoutunut sinuun.Miksi olla suhteessa jos käytännössä on kuitenkin yksin.Olet oikeassa siinä että vaatimalla et saa miestä jäämään vaan sen halun pitää tulla mieheltä itseltään.Miksi mies ei pyydä sua mukaan kavereita tapaa? Eikö miehestä tunnu kurjalta jättää sua yksin? Eikö mies pelkää että jos ette vietä paljon aikaa yhdessä löydät jonkun toisen jolle olet nro 1? On erittäin tervettä odottaa suhteessa että on toiselle se tärkein.En TOD.tekis lasta hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan antaa tilanteen nyt vain kehittyä omillaan jonkun aikaa. Mies kyllä tietää, mitä toivoisin sekä sen, että en halua estää häntä tekemästä omia valintojaan ajankäytön suhteen. Kyse taitaakin olla siitä, olenko minä tyytyväinen sellaiseen elämään, jota nyt vietän. Mieshän muuttuu sitten, jos niin haluaa.
Koitan keskittyä omaan vapaa-aikaani enemmän. Jospa sittenkin ostaisin sen salikortin, josta olen haaveillut. Salille meno olisi terveellistä tekemistä, jonka voi toteuttaa itsekseenkin. Ehkä on hyvä, jos minäkään en ole miehen "saatavilla" niin usein.
Mutta lapsista en aio puhua ennen kuin pystymme keskustelemaan ajankäytöstä tasapuolisesti ja suuttumatta.
Olen saanut omasta lapsuudenkodistani tämän mallin, jossa aikaa vietetään paljon yhdessä ja kavereita tavataan lähinnä yhdessä, pariskuntana. Ehkä siksi olen tällainen "tiukkis". Paras on avartaa omaa elämää ja näkökulmaa. Toista kun ei tunnetusti voi muuttaa.
On kuitenkin mukava nähdä, että on muitakin, jotka ajattelevat samoin. Eihän tämä ole kysymys oikeasta tai väärästä, vaan erilaisista elämäntavoista ja -suunnitelmista.
-Ap
Millä lailla miehes on ilmaissut haluavansa lapsia?