Miten haluaisit saada "perintörahasi"?

Kuten nyt: monta miljoonaa vanhempieni vielä eläessä.

Lopuilla ei todellakaan ole kiire.

Riidoitta ja ilman katkeruutta tai ilman, että kenelläkään on asiasta nokankoputtamista. 

Mä olen saanut oikeastaan kaikkea tuota. Ja ajatelkaa, kyseessä ei ole edes vanhemmalta saatu raha, vaan isovanhemmalta. Perin myöhemmin vanhempani joka ei ole antanut oikeastaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Riidoitta ja ilman katkeruutta tai ilman, että kenelläkään on asiasta nokankoputtamista. 

Tämä onnistuu vain, jos kaikille lapsille annetaan sama summa riippumatta heidän teoistaan. Teot voi maksaa eläessä, jos on pakko, että yksi viitsii raahata paksun perseensä ja olla avuksi.

3

Ja se on 3999e kolmen vuoden välein verottomasti.

Isojen menojen maksaminen on se paras, ja sitten jos vanhemmilla oikeasti on paljon varallisuutta, se veroton maksimisumma kerran kolmessa vuodessa kelpaisi kyllä myös.

Vierailija kirjoitti:

Jos kuvitellaan, että vanhemmat ovat varakkaita, niin miten sinusta heidän kannattaisi siirtää varallisuuttaan lapsilleen?

Esim.

-Olisiko sinulla toiminut se, että tilisi saldoa olisi kartutettu (sijoitusten avulla) jo vauvasta lähtien ja saisit 18 -vuotiaana käyttöösi esim. 50 000? Vai olisiko tuhlannut rahat hetkessä ja katunut parin vuoden päästä?
mulla oli suunnilleen tuon kokoinen osakesalkku 18-vuotiaana. Nautin osingoista, en tuhlannut sitä. Ennen kuin joskus 3-kymppisenä ollessani työtön.

-Haluaisitko että vanhemmat maksaisvat isoja menoja, esim. kattoremontin, lomamatkan, hääruokailun?
No näinkään perinnöstä ei jää mitään käteen, mutta totta kai haluaisin. Jos se katsottaisiin ennakkoperinnöksi, niin riippuen siitä, kuinka kovasti haluaisin ko asiaa. Toisaalta jos koko perintö noin 2 miljoonaa, niin 8000 ei ole todellakaan paha.

-8000e kolmen vuoden välein verottomasti?
ok, mutta ei jää säästöön todellakaan (3999e korj.siis)

-Virallista ennakkoperintöä runsaasti veroineen kun olet nuori/keski-ikäinen
Tämä on aika hyvä. Silloin tarpeet jo hahmottuneet aika kivasti ja tarpeita ehtinyt syntyä

-Rahallista apua kun pyydät
Tämä ei ole minun juttuni

-Perintö kokonaisuudessaan vanhempien kuoltua (n. 2 milj. e)
Mielellään ei jos se menee paljon yli sen, kun mulla on oma perhe ja suuri tarve.

Ja ei, vaihtoehtona ei ole se, että vanhemmat tuhlaavat rahat kokonaan itseensä. Perinnöstä voi toki kieltäytyä.

3 tarkentaa

Vierailija kirjoitti:

Ja se on 3999e kolmen vuoden välein verottomasti.

Okei, pyöristin pari senttiä. Siis 2x3999,99e kolmen vuoden välein.

Isältä ja äidiltä.

Ap

Kyllä vanhemmat saa tuhlata sen pari miljoonaa. Älä himoitse perintöä etukäteen

Me olemme saaneet ennakkoperintöä/lahjoja, jotka asianmukaisesti verotettu silloin tällöin, aina jotenkin jårkevinä kkonaisuuksina ja jokainen sisarus kerralla.

Isoja menoja vanhempamme eivät ole rahoittaneet, mutta ovat tarpeen vaatiesa lainanneet niihin korottomasti rahaa - se on tietysti maksetttu aina takaisin.

Niin, että puolisolla ei ole mitään oikeutta perintööni. Eli joko niin, että ei vielä ole perhettä ja saan sijoittaa kaiken itseeni tai sitten lahjaveroineen kaikkineen, mutta selkeästi kieltäen puolison avio-oikeus.

PS. Veronkiertoa on sekin, että maksaa toisen kattorempan. Laillista jep, mutta jos paheksuu tilejä Panamassa, kannattaa paheksua tätäkin.

"Tämä onnistuu vain, jos kaikille lapsille annetaan sama summa riippumatta heidän teoistaan. Teot voi maksaa eläessä, jos on pakko, että yksi viitsii raahata paksun perseensä ja olla avuksi. 3"

- Voi kumpa se olisikin aina noin yksinkertaita. - olen ollut laittavinani merkille, että aina toisinaan perinnöstä tai siitä tappelemaan saattaa olla paljon kiinnostuneempia eivät he, jotka perinnön mahdollisesti saavat, vaan riidankylväjänä saattaa toimia heidän kumppaninsa.   

Vierailija kirjoitti:

"Tämä onnistuu vain, jos kaikille lapsille annetaan sama summa riippumatta heidän teoistaan. Teot voi maksaa eläessä, jos on pakko, että yksi viitsii raahata paksun perseensä ja olla avuksi. 3"

- Voi kumpa se olisikin aina noin yksinkertaita. - olen ollut laittavinani merkille, että aina toisinaan perinnöstä tai siitä tappelemaan saattaa olla paljon kiinnostuneempia eivät he, jotka perinnön mahdollisesti saavat, vaan riidankylväjänä saattaa toimia heidän kumppaninsa.   

Niin no...tämäkin totta, mutta onko tilanne silloin ollut tasan tasapuolinen? Seuraan itse juuri perinnönjakoa, jossa jaettavaa on kautta aikain ollut monta miljoonaa euroa ja jakoa on tehty 4-5 vuosikymmentä ja nyt on meneillään perinnön (n 3 milj.) loppujen jako. Jakaja on antanut aina kaikkea yhtä paljon kaikille eikä näytä tulevan riitaa. Kolme "lasta" saajina.

3

keskimääräinen perintö on vajaa 100 000 euroa.

Ei tollasia miljoona summia kukaan peri.

Olisin mielelläni ottanut 50 000, mutta en missään tapauksessa 18-vuotiaana. Tai ehkä jo silloin, jos ne olisi annettu pesämunaksi asunnon ostoon. Olisin siis halunnut tuon tmv. summan ensiasuntoa ostaessani.

Niin no...tämäkin totta, mutta onko tilanne silloin ollut tasan tasapuolinen? Seuraan itse juuri perinnönjakoa, jossa jaettavaa on kautta aikain ollut monta miljoonaa euroa ja jakoa on tehty 4-5 vuosikymmentä ja nyt on meneillään perinnön (n 3 milj.) loppujen jako. Jakaja on antanut aina kaikkea yhtä paljon kaikille eikä näytä tulevan riitaa. Kolme "lasta" saajina.

3

- Täällä kiikastaa siitä, että toisen kumppani on sitä mieltä, että heille kuuluu perintöön kuuluva mökki (arvo (muutaman sadantuhannen luokkaa)  perusteena se, että heillä on sille paljon enemmän käyttöä lapisperheenä kuin toisella perinnön saajalla, kun mihin lapseton sinkku (vanhapoika) mökkiä tarvitsisi? 

Minä en halunnut rahalahjoituksia, koska halusin korotonta lainaa mielummin. Lisäksi sitä ennen olen saanut avustuksia niin, että on ostettu vaatteita, huonekaluja, bensaa, maksettu laskuja jne. 

Nuo kattoremontit sun muut menee lahjaverolle, joten sitten on ihan se ja sama antaa vaikka isompiakin määriä kerralla. 

Minun erittäin varakkaat vanhempani ovat avustaneet meitä lapsia rahallisesti opiskeluaikana, olemme saaneet heiltä korotonta lainaa asunnon ostoon, verottomat lahjat määrävuosin ja pari kertaa isommat summat joista on maksettu verot. Lisäksi vanhemmat maksavat yhteisien lomamatkojen kuluja ym. yhteisien menojen kuluja (ravintolaillat, teatterit jne). Tämä on ollut minusta ihan hyvä järjestely, johon kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä. Jokainen meistä lapsista on kouluttautunut ja olemme kaikki hyvätuloisia, joten emme ole riippuvaisia vanhempiemme rahoista.

Kovin nuorelle en lahjottaisi miljoonaomaisuutta. Parempi opettaa lapset pärjäämään omillaan eikä perustamaan elämäänsä lahjarahoihin.

Vierailija kirjoitti:

Minun erittäin varakkaat vanhempani ovat avustaneet meitä lapsia rahallisesti opiskeluaikana, olemme saaneet heiltä korotonta lainaa asunnon ostoon, verottomat lahjat määrävuosin ja pari kertaa isommat summat joista on maksettu verot. Lisäksi vanhemmat maksavat yhteisien lomamatkojen kuluja ym. yhteisien menojen kuluja (ravintolaillat, teatterit jne). Tämä on ollut minusta ihan hyvä järjestely, johon kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä. Jokainen meistä lapsista on kouluttautunut ja olemme kaikki hyvätuloisia, joten emme ole riippuvaisia vanhempiemme rahoista.

Kovin nuorelle en lahjottaisi miljoonaomaisuutta. Parempi opettaa lapset pärjäämään omillaan eikä perustamaan elämäänsä lahjarahoihin.

Tämä kuulostaa järkevältä. Omat vanhempani avustivat minua jonkin verran rahallisesti aikuisiällä. Esim. synttäri- ja joululahjaksi sain 100 e vuodessa, lapset ja mies 50 e. Äiti antoi 2 x sen verottoman 4000 e (kun olin 30-40 v). Isä puhui "pesämunan" antamisesta minulle, mutta ei kuitenkaan antanut. Sain koko omaisuuden perintönä vanhempieni kuoltua, ainut lapsi kun olen.

Opin lapsena ja nuorena elämään tosi köyhästi, mikä on ollut hyödyllistä. Toisaalta olen ehkä turhankin pihi, en osaa käyttää rahaa itseeni. En tiedä millaista elämää lapsillemme toivon. Haluanko, että he oppivat venyttämään senttiä opiskeluaikaan. Tekemään työtä illat ja viikonloput ja syömään makaronia rypsiöljyllä. Vai haluanko opettaa että köyhäily ei ole mikään hyve ja elämän tarkoitus ei ole pullisteleva pankkitili. Jos rahaa on, sitä voi käyttää. Tuo jälkimmäinen on minulle vaikeaa. Huomaan, että haluaisin lasten käyttävän rahaa johonkin minun mielestä hyödylliseen, vaikka mitäpä se minulle kuuluu mihin rahansa laittavat, jos olen sen rahan heille antanut. En halua toimia kuin isäni. Tätä pitää vielä harjoitella.

Olemme miehen kanssa pitkään miettineet rahan säästämistä/siirtämistä lapsille heidän lapsuutensa aikana. Kohta ei tarvitse enää miettiä kun vuodet vierivät niin nopeasti. Eli lasten tileillä on vain muutama tonni. Autetaan sitten tarvittaessa isommissa hankinnoissa ja annetaan vähän ruokaraa/ruokakassi opiskelijoille. Eli vielä vähän aikaa pidetään kontrolli meillä.

Ap

Mun miehen vanhemmat on toimineet noin, että lapset on "opetettu tulemaan toiimeen omillaan" eli pakotettu elämään kädestä saanutpihistelemään. Me olemme sitten keränneet itse oman omaisuutemme, mutta on humattava, että miehen ja hönen veljiensä kohdalla tämä on johtanut kahteen asiaan, joita en usko vanhempien tavoitelleen: ensinnäkin omaisuutta on nelikymppiesnä noin puolet vähemmän kuin voisi olla. Jos sitä olisi voinut alkaa kerätä aikaisemmin, eli jos vanhemmilta olisi saanut jotain pesämunaa tarvitsematta kerätä alkupääoman jokaista penniä itse. Ei sillä ihan hyvin sitä miehellenikin on kertynyt, mutta se on vaatinut muun muasa sitä, että minä annan hänelle sen alkupääoman. Toisenakin mieheni ei voinut ottaa riskejä kouluttautumisessaan, eikä siis kouluttautua korkeasti, koska ei voinut ajatella, että jos tulee ongelmia, vanhemmat auttavat. Minä sen sijaan voin, ja minulla on nyt ammatti, jossa riskinotto on tuottanut kolme kertaa miehenni palkkatulot. (Mieheni vanhemmat tosin eivät tiedä tätä, luulevat selvästi minun siipeilevän mieheni tuloilla) Tähän kun ottaa pääomatulot päälle, vertailu osoittaa, että monun köyhät vanhempani, jotka tukivat minua taloudellisstikin kaikessa ovat saaneet aikaan menestyjän, mutta mieheni rikkaan vanhemmat ovat käytännössä suoraan estäneet häntä vaurastumasta pihistelemällä tarpeettomasti.

Omat lapseni ovat juuri aikuistumassa ja en ikinä valitsisi tätä "on opittava tulemaan toimeen omillaan" pihistelyreittiä. Päinvastoin, jos lapsellani on jokin edes jollain tasolla jörjellinen suunnitelma, jolla hän itse kehittyy tai jolla hän luo itselleen työtä tai pmaisuutta, minä lupaan rahoittaa sen aina.