Miksi aidosti lämpimiä ja empaattisia ihmisiä on niin vähän?

Voiks ilkeä olla Onnellinen?

Kyllä sellaisia on, mutta moni peittää todellisen luonteessa, koska sellaisia pidetään usein vähän yksinkertaisina köllyköinä. Eivät ole oikein vakuuttavia, jos itkevät jokaista kollegan kissan kynnen katkeamaakin.

Mä oon ehkä sellainen. Mutta niin paljon olen saanut asiasta turpiini, että harjoitan empatiaa enää kotona neljän seinän sisällä, koska en halua että mua tai lapsiani poljetaan tai riistetään, koska oletetaan että kilteille saa tehdä mitä vaan. Salaa olen kiltti naapurin mummoille, en ole vielä jäänyt kiinni.  :)  Olen kiltti myös lapsille ja eläimille, koska ne ei käytä kiltteyttä hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Marxilainen-evoluutioteorio-elämänkatsomusopetus (aivopesu), jossa vain vahvat, voimakkaat ja ylpeät selviytyvät on yleinen syy tämän päivän ongelmiin.

Sä olet käsittänyt asian aivan väärin. Evoluutio käsittelee lisääntymistehokkuutta, eikä voimakkuutta. Sen takia evoluutio on kehittänyt meille empatian ja yhteisöllisyyden. Varsinkin ihmisen tapauksessa on huomattavan hyödyllistä olla hyvätahtoinen yhteisön jäsen.

"Survival of the fittest" eikä "Survival of the strongest".

Sitä paitsi, vaikka yleisesti elämässä toteutuisi käsite "vahvimman oikeus" (jolla ei ole mitään tekemistä evoluution kanssa), ei se tarkoittaisi sitä, että ihmisyhteisöjen pitäisi sellaista sääntöä alkaa noudattamaan.

Kuka yhteiskunnassa sun mielestä aivopesee ihmisiä olemaan kusipäitä?

Kristinuskolla oli 1500 vuotta aikaa osoittaa moraalinen olemuksensa ja siitä ei seurannut mitään hyvää. Vasta kun ihmiset alkoivat kristinuskon opetuksista luopumaan valistuksen ajan koittaessa, aloimme saamaan nykyisenkaltaisen edes etäisesti ihmisten hyvinvointia kunnioittavan yhteiskunnan. Lue toki sitä Raamattuasi ja haaveile kivittämisistä ja muista kivikautisista moraalijärjestelmistä ihan yksinäsi.

Koska alunperin aidosti lämpimät ja empaattisetkin ihmisetkin saattavat kyynistyä tässä julmassa maailmassa,kun tarpeeksi moni käyttää heidän kiltteyttään hyväksi.Isäni oli liian kiltti,uskon että se oli osasyy siihen,ettei hän jaksanut elää kovin vanhaksi.

Ihailen anoppiani,joka on pysynyt todella herttaisena vaikka on kokenut kovia(alkohoholistiperheestä lähtöisin,kokenut parisuhdeväkivaltaa ja menettänyt kolmesta lapsestaan kaksi).Uskoisin,että olisin hänen tilanteessaan todella katkera.

 Jossain runossa sanottiin kauniisti,että jotkut ihmiset ovat kuin sokeriruokoja,vaikka heitä jauhettaisiin myllynrattaissa,he eivät tule katkeriksi vaan pysyvät suloisina.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskoisin niin, että monet ihmiset voivat pohjimmiltaan melko huonosti. Huonosti voivalla (alakuloisuus, lievä masentuneisuus) ei ole energiaa olla itselleen lämmin ja empaattinen. Päinvastoin huonosti voivalla ihmisella on kovia vaatimuksia itseään kohtaan. Tämmöinen itsensä kaltoinkohtelu nostaa vaatimuksia myös muita kohtaan. Näin ollen elämästä puuttuu empaattisuus ja armeliasuus kokonaan.

Tämä varmaan totta. Mitä paremmin itse voi sitä enemmän energiaa seurata ympäristöä ja ajatella asioita muiden kannalta. Minusta omien nahkojen ulkopuolelle asettuminen on tärkeää, silloin ei "auta" ihmisiä omista lähtökohdistaan oman päänsä mukaan vaan kykenee kysymään mitä toinen tarvitsisi.

Istuin kerran autohuollossa odottamassa autoa. Siinä oli yksi mies ja mummeli. Tunsivat toisensa. Vähän aikaa heidän juttujaan kuunnellessa selvisi, kuinka paljon tämä mies auttoi ei-sukulaista vanhaa naista arkipäivässä, kolasi teitä jne. Olisi tehnyt mieli melkein halata kilttiä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Voiks ilkeä olla Onnellinen?

Ei koskaan.

Mikä on vertailukohtasi? Muurahaiset? Taistelukalat? Kyllä useimmat auttavat ainakin pikkuisen muita, jos siitä ei ole hirveää kustannusta muille.

Väkisinkin kovettuu kun joutuu kokemaan kaikenlaista hyväksikäyttöä, kiusaamista ja alistamista oman kiltteytensä ja muut huomioon ottavan luonteensa takia. Nykyään mietin kenelle olen kiltti, ja kenelle esitän kovaa. Rankkaa mut en halua luottaa vääriin ihmisiin tai olla kenellekään mukava joka saattais olla hyväkskäyttäjä.

Olen empaattinen, lämmin ja hyväsydäminen. Valitettavasti olen myös aivan liian herkkä. 

Havaintojeni mukaan kaikki hyvinä ja empaattisina itseään pitävät ihmiset arvostelevat jotain toista ihmisryhmää ja tuomitsevat toisella tavalla eläviä ihmisiä jatkuvasti. Fiksut arvostelevat tyhmiä ja kouluttamattomia tai vääriä kirjoja lukevia, terveellisesti elävät läskejä, laiskoja ja einesruokaa syöviä. Henkisesti suuntautuneet voivottelevat miten suurin osa ihmisistä on heitä matalammalla henkisen kehityksen tasolla jne...

Minua itseäni kukaan ei onneksi arvostele, mutta en voi arvostaa tai luottaa ihmisiin jotka yrittävät nostaa itseään polkemalla muita, vaikkei se kohdistuisi juuri minuun. Tiedän että syyllistyn nyt aivan samaan ja arvostelen ihmisiä jotka arvostelevat muita, mutta en osaa asiaa paremminkaan kuvailla.

Minä olen (tai olin ) kiltti, empaattinen, auttavainen ja ystävällinen.  Pelkkää paskaa sain niskaani. Selkäänpuukotusta, hyväksikäyttöä ym.  Nyt olen kovettanut itseni, katkeroitunutkin. Olen nykyään melkein tunteeton ja kylmä ihminen, erakoitunutkin vain omiin oloihini.  Näin on parempi.

Kyllä, kommenteissa näen monia kohtaloita, jotka ovat johtaneet hyvyyteen. Joissain aistin pitkään "muodissa" ollutta narsismia, hyvyyden irvikuvaa.  Kaikki ovat yksittäisiä esimerkkejä, Samalla tavoin

olen kohdannut tunteettomuutta tai lämpöä,  oli kyseessä uskon, tai minkä tahansa yhteisön jäsen.

Ja kun lapsuudessa kaikki natsaa, saattaapi tulla valkea hammasrivi tai tai vaikka  trumppi.

Mutta mikä on se suuri julmuuden kehto? Syy? Syyllinen? Joo, ymmärrän, tiedän....

Monen kommentin ankea lapsuus on varmaan usein tie toisista välittämiseen, joskus liian vaativa,

henki menee, mutta jos jaksaa tuota "tunteiden korkeakoulua", "palkinnot" kasvavat vuosi vuodelta.

Tuo liipoo niin omaani, että puutun.

Lapsuus väkivaltaa, alkoholia, äiti yritti tappaa jo ennen syntymää. Mutta laki v. 1951ja meitsisikiö. Ulospäin kulissit olivat ajalle priimat. Kasvaessani aina 50:seksi on aihetta epäillä äidin petoksin,

kavalluksin ja väärennöksin vieneen minulta kaiken mahdollisen rahan ja omaisuuden, ei hän muusta.. Siinä määrin kiltti ja hyväuskoinen (kukapa ei omaa äitiä...) olin. Edunvalvojalle, minulle, tallelokerot aukesivat, näytöt silmille. Nyt kiitän vanhempiani, olen aika onnellinen.

Läheisetkin oppivat hyväksikäyttämään. Vieläkin vääntää. Kun en enää ole käytettävissä,

he loukkaantuvat, suhteet päättyvät. No heippa vaan. Jyvät akanoista.

Sori, hetki omaa lomaa, mutta palataan, mikä on se suuri, pahuuden juuri?

Olen yli 30v. työssäni saanut kohdata miljoona immeistä. Aikaa sitten omaksuin aatoksen:

mitä ihanampi ihminen, sitä nopeammin, pakene kauas. Mutta, mutta, pero, osaatko tunnistaa

aidosti ihanan tuosta irvihampaasta sulohymyn takana? No, senkun mokaat.

Isompi yksittäinen tekijä voi olla kulttuuri. Yksi peruste, miksi muutiin etelämmäs, on ilmaston ohella

"normaalit" ihmiset, hymyilevät, katsovat silmiin, puhuvat hississä kuten minä. Kukaan ei

pelkää minua, Suomessa joka toinen. Olen avoin, nimeni Risto Pihlajaniemi, as. Costa Blanca,

en ole aikoihin kokenut itseäni "perussuomalaiseksi".

Poikkeuksellisen syvälle toisten auttaminen, välittäminen, on juurtunut somalikulttuuriin.

Ei istu jurriniskaan pohjalaaseen...kateuren maalariin. Oppimista on enempi meillä heiltä, kuin heilläm...

Olen niin rikas, että on varaa olla väärässä (pölviöille).

Rakastan synnyinmaatani Suomea. Kauan sitten olimme heikkoja, meidät aidattiin pihan perälle,

eikä ees lumikenkiä annettu. Me pelätään yhä. Mutta niin söpösti.

Oletko osannut nähdä, yhä useamman valtion johto on psykopaatin, ihmiselämästä piittaamattoman

käsissä (Onnex oon väärässä, kivaa)? Silti hekään eivät ole syyllisiä.

 Siis, mikä on se oikea, ainut musta aukko, joka tulvii meitit raasut ahneuten, julmuuten meren syvyyteen

ja kuten alussa joku kysyi, yhä harvemmat pysyvät pinnalla.

Voe hitsin hitsi, muste loppu!

Asia on mulle selvä, mutta kerron vasta, kun löydän sopivan musteen Espanjan yöstä.

Ilomielin

RP.

Koska sellaisia ihmisiä, jotka olisivat sen arvoisia, on hiton vähän. Olen itse reilu, avoin ja auttavainen, mutta koitan olla tarkkana ns. itseni mahdollisen väärinkäytön suhteen.

Osaksi kulttuuri vaikuttaa. Nykyiset suomalaiset eivät halua puuttua kenenkään toisen asioihin. Suomalaisessa kaupunkiyhteisössä ei ole olemassa kunnollista suhdetta toisiin ihmisiin, mikä vallitsi vielä maalaisyhteiskunnassa. Enemmistö meistä on asunut vasta n. 40v kaupungeissa. Kun maalaisyhteisö jäi 1970-luvulla taakse valtavirran kohdalla, mitään ei ole tullut - ainakaan vielä - sen tilalle.

Miten niin vähän? Minä kai sitten etuoikeutettu, kun suurin osa ihmisistä jotka tiedän työssä ja vapaalla ovat empaattisia.

Suomen hyvinvointiyhteiskunta vetää rehelliset ja hyvät ihmiset tyhjiin ja piippuun. Lienet huomannut, että ongelmien syynä on muka aina työtätekevän palkka, ei muslimin tai nuoren, terveen kotiäidin tai narkkarin ilmaiselämä.

Juurikin siksi, ettei täällä nykymaailmassa enää pärjää jos näyttää sen lämpimyyden ja empaattisuuden. Ihmiset käyttävät häikäilemättömästi hyväksi. Kyllä varmasti edelleen on lämpimiä ja empaattisia ihmisiä, mutta sitä ei tuoda ilmi varsinkaan uusille tuttavuuksille ihan ensimmäisena ed. mainitun seikan takia. 

Nyt kuulostan varmasti katkeralta, mutta sanonpa kuitenkin: minäkin olen syntymästäni lähtien ollut herkkä, empaattinen ja halunnut että kaikilla olisi hyvä olla. Teini-iässä sitten kanssaihmiset alkoivat tajuamaan kuinka tälläisistä ihmisistä hyödytään, ja täysi-ikäistymiseen asti elämäni olikin sitten ihan helvettiä. Lopulta sain kovetettua itseni, ja sitten meni mielenterveys. Herkkänä ja empaattisena en vain kestänyt kun ymmärsin millainen maailma todella on. 

Nykyään pää on suht koht kunnossa, olen edelleen lämmin ja empaattinen sisimmässäni, mutta sen todellisuuden näkevät vain lähimmät ja rakkaimmat ihmiseni, sekä kaikenkarvaiset ja karvattomat eläimet. Olen kyllä mukava ja tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta ulkokuoreni on varsin kylmä eikä mitenkään helposti lähestyttävä. 

Ovat kyllä jalokiviä. Ystävyys heidän kanssaan on no erilaista ja syvällisempää.