Yksinäisyys parisuhteessa? Kokemuksia?
Onko muilla av-laisilla kokemusta yksinäisyydestä parisuhteessa? Itse olen 23v. ja seurustellut muutaman vuoden vähän vanhemman miehen kanssa. Miehellä on takana masennustaustaa, ja tunnen joskus olevani niin yksin, kun hän vajoaa johonkin melankoliaan. Hän ei halua silloin tehdä mitään kanssani, mutta jaksaa lähteä vaikka oluelle tai parille kavereidensa kanssa. Mystisesti oluelle jaksaa lähteä vaikka olisi flunssassa tai pää kainalossa.
En ikinä estele häntä menemästä, mutta viime aikoina on vain iskenyt ajatus, että eikö hän halua ikinä viettää aikaa omasta tahdostaan kanssani. Joudun aina itse ehdottamaan kaikkea ja suurin osa ehdotuksistani ammutaan alas "en mä jaksa" -vastauksella. En vain haluaisi olla nalkuttava ämmä, valittamassa että "me ei ikinä tehdä mitään yhdessä", etenkin kun mies vetäytyy kuoreensa jos on puhuttava vaikeista asioista.
Onko muilla kokemuksia yksinäisyydestä parisuhteessa? Miten hoiditte asiaa? Puhuitteko kumppanin kanssa asiasta paljon? Oliko asiaan omalla kohdallasi mitään ratkaisua?
Kommentit (3)
Minä siedin yksinäisyyttä parisuhteessa 9 vuotta. Puolisoni oli sellainen joka puhuu kyllä paljon, mutta sanoo vähän. Hän ei sietänyt mistään kritiikkiä, minun pahaolo ei mitenkään voinut johtua hänestä yms.
Kyllä se aika huolestuttavaa on jos oma kumppani ei halua viettää aikaa kanssasi. Keskustelut kehiin. Ehkä olette vain tottumuksesta yhdessä ja täyttämässä sitä yksinäisyyden tilaa..
Oletko ihan varma että hän haluaa olla kanssasi? Mulle meinaan selvisi että olinkin vain sopivasti olemassa paremman puuttuessa.