Miten paljon leikitte lastenne kanssa??

Varsinaisesti en ole ikinä leikkinyt lasten kanssa. Lapsia on kaksi joten leikkivät yhdessä, esikoinen , kohta 4 v., leikkii mielellään yksinkin. Saattaa päivällä tunninkin olla huoneessaan: leikkii vauvanukella, piirtää, katselee kirjoja jne.



Esikoisen kanssa pelaan nykyisin muutaman kerran viikossa jotain peliä (muistipeli, lasten alfapet tms.)

tai tehdään lumihiutaleita voipaperista, leluilla varsinaisesti en leiki, saksien käyttöä ollaan harjoiteltu.

Kuinka paljon, niin se riippuu päivästä ja muusta ohjelmastamme. Lapsemme on vasta 1v. 2kk, mutta joka päivä leikitään sekä myös luetaan ja lauletaan yhdessä. Usein nuo aktiviteetit myös yhdistyvät kätevästi. Jonkun verran tyttömme touhuaa itsekseenkin (kuulemma se olisi hyväksikin), mutta yleensä haluaa seuraa tai ainakin aikuisen lähelle, mikä on minusta täysin luonnollista.

Ja tottakai leikitään lasten kanssa. Meillä reilu 2v poika ja kohta 1v tyttö. Ovat alkaneet jonkun verran leikkimään rinnakkaisleikkejä ja poika tykkää jo leikkiä mielikuvitusleikkejä välillä itsekseen. Mutta meillä kyllä leikitty aina lasten kanssa, päivittäin. Ja kyllä tällä hetkellä kun itse olen palannut työelämään niin todella nautin kun tulen kotiin, että kerkeen muutaman tunnin ennen iltapesuja ym. nauttia lasten seurasta. Mikä ihanampaa aikaa kun saada itsekin tulla lapseksi jälleen;) Ja olen edelleen sitä mieltä, että kaikki loppuu aikanaan... Ei mene kauaa kun ei äiskää ja iskää enää huolitakaan " leikkeihin" . Niin ja välillä tietenkin leikitään äitin ja isän leikkejä eli imuroidaan, täytetään pesukone, käydään kaupassa, yhdessä lasten kanssa. Menee ehkä enemmän aikaa, mutta mitä väliä!!

Joten sitten leikitään. Yleensä mietin etukäteen, että nyt vaikka puol tuntia ja sitten tehdään kotijuttuja yhdessä, sitten taas leikitään jne. Tehdään siis aika paljon yhdessä. Luetaan, tehdään muovailuvahalla, piirretään, keskustellaan, pompitaan, tanssitaan, kuunnellaan lintujen ääniä nauhalta jne... Katselee iltapäivisin lastenohjelmia ja joskus aamuisin puoli tuntia. Itse en jaksais yhtään niitä auto-juttuja, mutta pakko niitäkin... MUTTA tosiasiassa sanon myös aika usein ei nyt, koska tosiaan haluaa koko ajan leikkiä. Ja sehän ei ole mahdollista. Kun olen illalla itse tosi väsynyt, hän viihtyy esim. kylvyssä itsekseen aika lailla.



Mutta joku viisas on joskus sanonut, että leikkiminen lapsen kanssa hänen ehdoillaan on juuri sitä läsnäoloa, jossa lapsi kokee olevansa tärkeä. Hän saa huomiota omana itsenään ja leikin avulla hän pystyy myös kommunikoimaan enemmän tunteitaan ja mieltä askarruttavia asioita.

mutta onneksi leikkii myös yksin. Minä laulan pojalle paljon, luen mielelläni, tehdään palapelejä, piirretään jne. mutta noihin autoleikkeihin ja muihin vastaaviin olen aika huono lähtemään mukaan. Toisaalta olen huomannut, että mitä enemmän menen mukaan sitä enemmän poika vaatii seuraa. Jossain vaiheessa oli sellaista, ettei hän tuntunut ollenkaan osaavan leikkiä yksin. Silloin vähensin muuta " viriketoimintaa" ja hetken päästä omaehtoisen leikin idea löytyi taas.

Leikkiminen meillä tarkoittaa sitä, että jos ovat rakentaneet kauppaleikin, menen ostajaksi tai jos leikkivät kotia niin voin olla tarhantäti jonne nuket tuodaan hoitoon ja haetaan pois, tai jos mitään leikkiä eivät keksi tai toinen leikkii omiaan niin toisen kanssa voin rakennella legoilla tai duploilla sen aikaa että saadaan leikki aikaiseksi (esim. maalaistalo rakennettua) ja sen jälkeen sanon meneväni laittamaan vaikka pyykkejä ja sen jälkeen huomaankin että lapsi leikkii jo omatoimisesti. Usein vain haluavat sen aikaa aikuisen että pääsevät leikin alkuun ja jatkavat sen jälkeen omatoimisesti.



Meillä lapset käyvät päiväkodissa kolmesti viikossa ja saavat siellä virikkeitä sen verran että omaehtoinen leikkiminen toimii kotona hyvin kun saa rauhassa leikkiä. Kotipäivinä sitten iskee lähinnä tuo ongelma että " äiti mitä mä tekisin?" . Isomman kanssa pelataan joka ilta joku peli (Kimble, Uno, Afrikan Tähti, Aakkosdomino tms.) ja pienempi tulee yleensä osallistumaan jos leikeiltään ehtii :-)

Myönnän, meillä ei pahemmin leikitä lasten kanssa, mutta olemme kyllä yhdessä ja teemme kotitöitä. Lapset siis osallituvat ihan pienestä pitäen kotitöihin aikuisten kanssa. 3,5 v osaa jo todella monia asioita ja on ylpeä saadessaan osallistua. Auttaisikohan tämä teilläkin? Siis lapsi mukaan ruoanlaittoon (vaikka sitten heittelemään perunoita lattialle, jos ei muuta), kattamaan pöytää, imuroimaan, tiskaamaan, käsittelemään pyykkiä, tekemään lumitöitä jne. Lapsi osallistuu kykyjensä mukaan. Meillä 2,5 v kattaa jo pöytään lautaset, aterimet ja lasit, kunhan aikuinen ne ensin ojentaa. Samaten hän on pätevä tarkistamaan kuoriko äiti perunat kunnolla vai ei, tunkemaan pyykit pesukoneeseen, tyhjentämään astiakonetta (ts. ojentaa koneesta astiat aikuiselle, joka nostelee ne paikalleen) ja vaikka alustamaan pullataikinan (äidin kanssa toki) ja mitä isommaksi kasvaa, niin sitä paremmin kotityöt sujuvat. Toisaalta meillä lapsista on myös seuraa toisilleen... ja ennen kaikkea, kotitöiden tekeminen on leikkiä lapselle ja leikki pitää lapsen osalta voida keskeyttää silloin kun lapsen mitta tulee täyteen.

mies joskus leikkii pikkusotilailla tai legoilla tms. mutta ei se päivittäistä ole. minä luen lapsille kirjoja ja jonkin verran tehdään kotitöitä yhdessä jos haluavat auttaa. esikoisella on nyt peli-innostus niin pelejä pelataan iltaisin. muuten sitten vain juttelen ja ihastelen lasten piirustuksia ja legorakennelmia ym. kun tulevat niitä esittelemään ja muutenkin pyrin huomioimaan ja olemaan läsnä.



meillä lapset 3v ja 5v leikkivät niin intensiivisesti keskenään etteivät edes kaipaa aikuista mukaansa. osaavat kumpikin leikkiä myös itsekseen hyvin, ovat osanneet jo ihan 1-vuotiaista lähtien. ja nuorin 9-kuinenkin vain roikkuu isoveljien kintereillä eikä välitä vanhempien leikkiseurasta ollenkaan. nuorin osaa myös aika hyvin touhuilla lattialla itsekseen lelujen kanssa.



olen tyytyväinen tilanteeseen. me ei kumpikaan miehen kanssa olla sen tyyppisiä että itse nautittaisiin jotenkin leluilla leikkimisestä, muusta touhuamisesta lasten kanssa tietysti tykätään. joku psykologi sanoi joskus että kyllä lapsi vaistoaa jos vanhempi ei ole täysillä mukana ja parempi onkin tehdä sitten sellaista josta itsekin tykkää eikä tarvitse hampaat irvessä leikkiä barbeilla jos ei sitä oikeasti halua...