Miten teillä menee 2-vuotias iltaunille ?

Eli meillä on mös kaksivuotias. Hänet rahoitetaan n. puolta tuntia ennen nukkumaan menoa. Ensi kerätään yhdessä lelut ja kerrotaan monta kertaa, että kohta mennään nukkumaan. Sitten vaihdetaan sylissä yöpuku ja pestään hampaat. Sitten luetaan sylikkäin pari lyhyttä satua ja sen jälkeen nostetaan poika sänkyyn. Sitten sammutetaan valot ja kerrotaan vielä joku ihan oma satu, usein poika itse päättää aiheen. Sen jälkeen iltarukous ja toivotetaan hyvää yötä.

Istutaan vieressä jonkin aikaa ja vähän ennen pois lähtöä sanotaan, että äiti/isi istuu tässä vielä vähän aikaa mutta kohta lähtee tuonne eteiseen ja on ihan lähellä siellä. X nukkuu ihan rauhassa täällä. Joskus poislähtö onnistuu ja poika nukahtaa, joskus (harvemmin) ei.

iltasin syödään iltapala, vähän vielä leikitään, ja jos oikein villillä päällä on niin katsotaan joku 10min piirretty sylikkäin sohvalla. Sen jälkeen mennään yökkärin vaihtoon, samalla käydään potalla. Sitten sänkyyn jossa pestään hampaat (uus keksintö muksulta mut tuleepahan pestyä suosiolla). Sen jälkeen luetaan lyhyt satu. Poika (2v) on nyt vasta alkanut kuuntelemaan kiltisti. Yleensä jää itsekseen nukahtamaan, mutta väillä ei haluais millään päästää pois. Sillon oon sanonut, että pää tyynyyn, niin äiti on hetken tässä sun kanssa. Sitten ollaan ihan hiljaa pimeessä ja parin minuutin päästä poistun kun poika on rauhallinen. Sanon vielä että tulen kohta takasin katsomaan nukutko. En kuitenkaan mene ellei kuulu mölinöitä. Ja jos kuuluu, niin käyn vaan sanomassa että nyt nukutaan tms.

Meillä esikoinen 2v 2kk ja jo pitkään menty nukkumaan niin että ensin puuro, sitten pesulle, yövaatteet ja vanhempien sängyssä luetaan kirja tai kaksi ja sitten sanotaan määrätietoisesti että nyt nukkumaan ja peitellään omaan sänkyyn. Hyvin toimii.



Jos joskus haluaisi itse jäädä kamariin niin poika höpöttää koko ajan ja on tosi levoton. Itsekseen saa unen paljon nopeammin. Päiväunille ei vaihdeta vaatteita muuten sama systeemi.

Nukahtaa nykyään vaan lastenohjelmaa katsomalla tai että jompi kumpi meistä isistä tai äitistä lukee kirjan tai kaksi kirjaa.Mutta se mammapullo ja harso on aina kainalossa ja suussa suussa ja kainalossa siis=) Jos isi tekee tuon iltahomman niin haluais mennä sit sadun jälkeen isin kans meijän sänkyyn nukkumaan jonne nukahtaa ja sit kannetaan sänkyyn ja kellon aika yleensä on 20.30-22.30 ja jos äiti tekee tuon iltarutiinin ja isä vaikka olkkarissa hommailee tai keittiössä niin poika kirjan lukemisen jälkeen haluaa ja menee suosiolla omaan sänkyyn ja nukahtaa maitopullon ja harson kans sinne.:) Mutta poikkeuksiakin on...Joskus poika yrittää ettei halua laittaa nukkumaan ja kaikkia keinoja yritetään ja huh sillon on rankkaa ja kun 6kk ikäinen toinen poikamme herää aika pieneen inahdukseenkin niin hankalaahan se on pitää esikko ääneti=)

Iltarutiinit on viime kuukausina muodostuneet seuraavanlaisiksi:



Iltapuuro syödään muumia pikkukiikkustuolista katsellen. En pidä tapaa parhaana mahdollisena, mutta jäi korvakierteen aikana päälle ja välillä puuro ei kelvannut ollenkaan, pääasia että nyt menee kuitenkin jotenkin alas...



Pesut ja pisut, yöpuvun laitto päälle. Maitopullo joko sylissä istuen, sohvalla ja joskus luetaan vielä tässä välissä kirja (riippuen hoitajan jaksamisesta), tai toisinaan poika haluaa itse mennä jo sänkyyn pullon kanssa (ei todellakaan hyvä tapa korvien takia!) ja juo siellä, laittaa pullon sängyn reunalle ja haalii tutin suuhun ja nukahtaa. Mikäli maito juodaan sohvalla, poika on oppinut menemään itse sänkyyn kun kehotetaan. Silloin käymme usein peittelemässä, laitamme oven pienelle ja valot pois. Tärkeät kaverit ovat pikkutiikeri-pehmo ja uniriepu sekä tutti. Riepu kaikkein tärkein. Joskus joudutaan käymään katsomassa kun huutelee, esim. muumien myötä on haisuli yllättäen ilmestynyt johonkin ja äiti on käynyt varmistamassa että ' ei täällä ole mitään, äiti ja isä vaan' ja peitellään uudelleen. Mutta monesti ei edes reagoida huuteluihin, mm. päiväunille nukahtaa huomattavasti nopeammin jos annetaan huhuilla rauhassa. Aina ei kuulu pihaustakaan.



En tiedä missä vaiheessa tämä homma on meillä helpottanut tähän pisteeseen, mutta olen siihen nyt kohtuullisen tyytyväinen nuo pari kohtaa huomioiden... Omaan huoneeseen lastensänkyyn poika muutti n. 1v7kk vanhana. Toivottavasti tahti jatkuu samanlaisena, vaikka perheeseen on tulossa lisäystä kuukauden päästä/sisällä!



eikkuli

Meillä nukkumaanmeno on ollut varsin monessa kohtaa yhtä taistelua ja siksi onkin helpottavaa huomata, että kaikki iltaiset huutokohtaukset ovat loppuneet ja tilanne tasoittunut.



Meillä ryhdytään iltapuuhiin varsin aikaisin eli klo 19. Kerätään lelut ja laitetaan tavarat paikoilleen. Sen jälkeen iltapesu ja yöpäita päälle. Jossain vaiheessa meille tuli tytön pyynnöstä sellainen tapa, että ensin juodaan maito takkahuoneen sohvalla, mitä en itse kovin hyvänä pidä (katsomme nimittäin samalla telkkaria). Maidon jälkeen syömme puuroa ja leipää. Sitten käymme hammaspesulla. Sängyssä joko isä tai äiti lukee tytölle hetken kirjaa, jonka jälkeen tyttö jätetään yksin nukahtamaan huoneeseensa. Tytölle jää päälle tähtitaivaalta näyttävä lamppu, jonka isä osti tytölle ihan selvään pimeänpelkoon (pelot loppuivat kuin seinään, kun lamppu jäi päälle).



Tyttö huutelee aikansa ja tekee välillä pari " ohimarssia" eli tulee kuikuilemaan sängystä. Jompi kumpi vanhempi on tosin aina keittiössä katsomassa, että neiti todella pysyy sängyssä samalla lukien tai puuhaillen omia juttujaan. Joskus nukahtaminen kestää pitempään ja joskus lyhyemmän ajan, mutta onneksi ilman itkuja...



Aiemmin meillä nukutettiin ja nukutettiin ja nukutettiin tyttöä, joka ei millään halunnut jäädä yksin nukahtamaan. Tuntui, että erityisesti silloin, kun jompi kumpi vanhempi oli sängyn vieressä nukuttamassa, homma alkoi levitä ihan käsiin. Sitten jossain kohtaa päätimme, että nyt tämä joskus jopa yli tunnin tai kaksi kestävä show loppuu. Olemme siitä lähtien jättäneet tytön yksin nukahtamaan ja yllätys yllätys hän nukahtaa yksin paljon paremmin. Syytä en tiedä, enkä oikein välitäkään. Pääasia, että homma toimii. Meillä nimittäin on aikainen hoitoonlähtö useimpina arkipäivinä ja jos nukkumaanmeno viivästyy, aamu on sitten kovin vaikea pienen unisen tytön kera.



Tsemppiä kaikille nukahtamisen kanssa taisteleville!

On pidetty samat iltarutiinit ihan pienestä asti. Iltapala/velli, pesut ja hampaiden pesut. Usein katsellaan jotain piirrettyä samalla siinä iltatoimien ohessa. Sitten mennään tytön omaan huoneeseen, luetaan tuolissa sylikkäin tytön valitsema satu, peitellään tyttö omaan sänkyyn ja sanotaan hyvät yöt. Vedetään soittorasia päälle - silittelen päätä parin soittorasiallisen verran, sitten jätän rasian soimaan ja toivotan kuuluvasti hyvää yötä tytölle. Sinne jää yksin nukahtamaan pimeään huoneeseen ovi kiinni. Yleensä nukahtaa heti, joskus huutelee tuttia tai vettä - käydään hoitamassa tarpeet ja taas lähdetään pois hyvää yötä toivotellen. On nyt 2v ja isojen tyttöjen sängyssä, ei vielä osaa tulla itse pois. Tsemppiä, kannattaa totuttaa uusiin tapoihin, minusta tuo reippaalla äänellä hyvän yön sanominen on hyvä tapa, pahinta on jos hiipii pois sanomatta sanaakaan jos toinen on valveilla - sitten voi pelästyä kun huomaa, ettei äiti olekaan enää paikalla.

sitten otetaan tutti ja harso ja mennään kiukuttelematta pimeeseen makkariin. Siellä peitellään ja annetaan vielä nalle kainaloon. Saatetaan kiinä sängyn laidalla kertoa siitä kuinka nukkumatti tulee hakemaan ja nähdään aamulla ja pusu/hali tms.

Sitten vaan lähdetään pois ja suljetaan ovi.



Yhdessä vaiheessa taapero tuli perässä ainakin 5-10 kertaa ennenkuin suostui jäämään ja nukahtamaan, mutta aina vaan vietiin takaisin ilman suurempaa numeroa ja jätettiin yksin sänkyyn.

Se oli onneksi jokin vaihe joka nyt on jo mennyt ohi.

Jos lasta alkaa kalamasti nukuttamaan tai pitämään esim valoja päällä / ovea auki, niin lapsi tottuu siihen eikä suostu muulla tavoin nukahtamaan.



Parasta on opettaa pienestä pitäen nukahtamaan yksin ja jos vanhemmat nukkuvat pimeässä niin lapsenkin pitäisi siihen tottua.

jolla jo vuoden verran sama systeemi. Eli suht ajoissa ruvetaan viitamaan nukkumaanmenoon. Aina ystvävllisesti, ei ikinä mitään toimia väkisin, pidettään huoli, että sänky on mieluinen ja posittiivine paikka. Siis kun joskus on joutunut pakottamaan, siitenaina hyvin hellästi, rauhallisesti ja ystävällisesti. Sitten iltapala. Iltapesu, nykyään sujuu hampaanpesukin jo kivasti. Usein käy potalla, mutta vaippa vielä käytössä. Viime aikoina usein pue itse vaipan ja pyjaamaan (siihen pitää aikaa varata, koska meillä juuri meneillä se voimakas " minä itse" -kausi). Ja sitten iloisena yläkertaan (joskus vähän itkua, yleensä jos liioin väsy, mutta aina puhutaan niin että itkuisenakin samme hänet yhteistyöhöön). Jos lapsi ei halua mennä (ja luonnetta joskus riittää aika paljon, ei se aina niin helppoa ole käsitellä), sitten meillä usein auttaa, kun keksi jonkun muun idean, johon lapsi voi keskittyä. Esim. että hän ei syventy liioin siihen " en halua nukkumaan" ideaan, vaan puhutaan nukkumaanmenosta kun päätetystä faktasta, antaen lapselle ratkaistavaksi, minkä lelun vielä halua sänkyyn (niitä on siellä muutnekin usempi), esimerkiksi nukkuisiko vauvanukke mielummin nukensängyssä, tai " minusta tuntuu, että vauvanukke tänään halua sun kanssa nukkumaan, katso, se on aivan hirveän uninen" jne- eli tyttö keskittyy nuken ongelmiin ja omat unohtuvat vähän. Tai sitten tutkittaan yhdessä, että onko pyjama likainen, ja annettaan hänen valita puhdas (korostaen kovasti, että " nyt sinä ihan itse valitset" ).

No juu, ja sitten sänkyyn, jos isän kanssa (useimmiten) sitten isi kertoo jotain juttua, äiti joko laula (samoja lauluja jo 2v, 4 laulua mitä aina laulan, kerran kun yritin jotain uutta, lapsi protestoi heti ja vaati tuttuja laulujaan) tai sitten joku pieni satu. Ja pitettään kädestä kunnes nukahtaa. Ehkä se ei ole paras tapa, että istuttaan vieressä kunnes nukahtaa, mutta kun siihen ei mene yleensä kuin 10min, ja koko nukkumaanmeno tapahtuma on yleensä iloinen ja tyytyväinen ja rauhallinen, mielestäni se 10min ei haittaa yhtään mitään.



Tutista luovuttiin 2v syntymäpäivänä, oli käytössä vaan sängyssä, ja sitten tyttö unohti kysyä, ja unohtikin, ihan ihmeellistä, olin juuri miettinyt, miten saisi sen vieroitettua ja milloin.

että 2-vuotias vaati äidin nukuttamaan ja pois ei saanut mennä ennen kun hän nukkui.



Sitten vaan muutettiin rutiineja niin että isä pitää huolta tämän 2-vuotiaan ja sitten 6-vuotiaan nukutuksesta ja minä hoidan vauvan. Isä otti sellaisen tavan että mennään klo 20 ylös, harjataan hampaat, laitetaan yöpuku, jutellaan vähän. Sitten molemmat lapset saavat valita sadun pari ja mies lukee ne. Sitten juttelevat vielä vähän, sitten mies sanoo hyvät yöt ja menee pois. Valo saa olla päällä vielä viitisen minuuttia ja lapset saa halutessaan tutkia kirjoja. Sitten mies käy sammuttamassa valot ja lapset jäävät sinne ja nukahtavat (usein nukahtavat jo kun valo on päällä). Ekana yönä poika huusi ja itki, sitten on mennyt hyvin. Kuitenkin " varotuksen sanana" että meidän taapero on sellanen että tottuu yleensä hyvin uusiin juttuihin eli kaikilla ei varmaan mene yhtä helposti.

että itse en pidä mitenkään pahana että lapsi nukutetaan, varsinkin jos lapsi sitä tuntuu tarvitsevan. Meidän piti nuo rutiinit muuttaa siinä vaiheessa kun vauva rupesi menemään omaan sänkyyn nukkumaan enkä enää voinut kaikkia nukutella.

Tyttö alkoi " vaatia" sängyn viereen jäämistä, kun tutti jätettiin pois (1v 7kk). Muutaman kuukauden kuluttua olimme ihan kypsiä, kun nukuttaminen tuntui venyvän ja venyvän. Sitten tehtiin muutos: en jäänyt sängyn viereen, mutta aluksi kyllä samaan huoneeseen. Parin illan kuluttua siirryin ovensuuhun, sitten toiseen huoneeseen. Pidin vähän ääntä, jotta tyttö kuuli mun olevan lähellä.



Nyt tytölle tulee jano ja pissahätä ja kakkahätä, kun pitäisi ruveta nukkumaan. No, tuodaan vettä, saa käydä vessassa, mutta ilman häsläystä. Usein tyttö kokeilee, tehoaisiko huuto, mutta yleensä nukahtaa 10 minuutissa. Joskus hän höpöttelee tai lauleskelee tai hakee leluja sänkyyn, mutta pysyy kuitenkin sängyssään.



Eilen illalla likka sanoi iltapalapöydässä: " Ensin syödään, sitten pestään hampaat, sitten luetaan ja sitten mä huudan ' äiti, mulla on pissahätä!' " Ja nauroi päälle. Eli kyllä tuonikäinen (2v 5kk) osaa varsin hyvin vedättää vanhempiaan.

menee nukkumaan klo 19 isosiskonsa (huhtikuussa 4v) kaa. nukahtaa molemmat ite. ei tarvii mitään iltasatuja eikä mitään muuta, vaan sänkyyn ja pusu-hali. hetken ne juttelee ja sit nukahtaa. en tosin usko et yksin menis niin helposti nukkumaan.



my_selene ja tytöt 04/02, 07/03 ja la 05/06