Joku juuri junan alle, Malmi. Junan pillit huusiva, nyt

Vierailija kirjoitti:

Miksei nuoria opeteta vaikkapa kouluissa terveystiedon tunnilla paremmin kohtamaan esim. erotilanteita ja elämän hallintaa? Sen sijaan jankutetaan matematiikan ja kielten numeroista yms.

Tai vaikka kotona? Miten ois? Ihan arjessa oppii näitä taitoja lapsuuden aikana jos vanhemmat vain antavat ja tukevat.

Yhteiskuntahan säästää jos mahdollisimman moni mielenterveyspotilas tappaa itsensä. Toki esimerkiksi mereen hyppääminen olisi parempi ratkaisu. Yhteiskunnalle heistä ei hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Ehdin juuri junaan Malmilta keskustaan päin ja en tiennyt tästä tapauksesta. Olisi pitänyt katsoa muualle tuota paikkaa ohittaessa :(

Tapahtui Malmin ja Tikkurilan välillä. -.-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdin juuri junaan Malmilta keskustaan päin ja en tiennyt tästä tapauksesta. Olisi pitänyt katsoa muualle tuota paikkaa ohittaessa :(

Ei kai siinä vauhdissa kovin hyvin viereisille kiskoille näe, vai näkyikö? Oliko junan alle jäänyt siis pohjoiseen menevien kiskoilla?

Pohjoiseen päin, Pukinmäestä pikkuisen eteenpäin. Pikajuna, kaksikerrosvaunuja. Ei siis paikallisjuna, joka pysähtyisi Malmilla.

Mitähän mielialalääkkeitä oli syönyt? Efexoria?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain siellä on tapahtunut, tilannehuoneessa oli, että onnettomuus keskisuuri. Vr on myös jo perunut I ja K- junia.

Keskisuuri? Jos ajatellaan, että suuri onnettomuus olisi kahden junan törmäys, junan suistuminen, törmääminen bussiin tms., niin miten junan törmääminen yhteen ihmiseen voi olla keskisuuri onnettomuus?

Radalla oli aika paljon viranomaisia vielä Pukinmäen jälkeenkin Helsinkiin päin mennessä, eli varmaan tuolla suuruudella tarkoitetaan aiheutunutta työmäärää, kun törmäys varmaan tapahtui jo ennen Malmin ja Puksun väliä.

Vierailija kirjoitti:

Tutavani poika hyppäsi junan alle muutama vuosi sitten. Nuori, hyväkäytöksinen kaveri kärsi ilmeisesti masennuksesta. Takana mm. vanhempien riitaisa ero ja ero tyttöystävästä.

Oma jo aikuinen  poikani kärsi koko kevään parisuhteensa erosta johtuvasta masennuksesta, käytöshäiriöistä ja alkoholin käytöstä (kävi kuitenkin töissä ja pääsi korkeakouluun valintakokeiden kautta).  Maksoin yksityislääkärin, kun ei muualle nopeasti päässyt,  ja sai lääkitystä ja onneksi lääkäri oli sanonut, että hankkii terapiaa.  Tein kaikkeni, että pääsisi elämään kiinni ja nyt näyttää valoisammalta. Kaiken lisäksi pääsi maailman toiselle puolelle vähäksi aikaa.

Miksei nuoria opeteta vaikkapa kouluissa terveystiedon tunnilla paremmin kohtamaan esim. erotilanteita ja elämän hallintaa? Sen sijaan jankutetaan matematiikan ja kielten numeroista yms.

Terveystietoon taitaa kuulua myös ihmissuhteiden käsittely. Opettajasta sitten riippuu, mitä hän haluaa painottaa. Kukaan ei taida selvitä elämästä ilman joitakin kipeitä eroja. Eroamisen taito on olennainen nykyaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdin juuri junaan Malmilta keskustaan päin ja en tiennyt tästä tapauksesta. Olisi pitänyt katsoa muualle tuota paikkaa ohittaessa :(

Tapahtui Malmin ja Tikkurilan välillä. -.-

Kyllä siinä Malmin ja Pukinmäen välissä oli ainakin kyseinen juna viranomaisten kuvattavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain siellä on tapahtunut, tilannehuoneessa oli, että onnettomuus keskisuuri. Vr on myös jo perunut I ja K- junia.

Keskisuuri? Jos ajatellaan, että suuri onnettomuus olisi kahden junan törmäys, junan suistuminen, törmääminen bussiin tms., niin miten junan törmääminen yhteen ihmiseen voi olla keskisuuri onnettomuus?

Pienessä onnettomuudessa ei kukaan kuole tapahtumapaikalla ainakaan. Se on kriteeri.

Olisiko se sitten keskisuuri vai suuri onnettomuus, jos se yksi ihminen kuolisi henkilöautossa, johon juna törmää? Tai kaksi ihmistä? Minun mielestäni suuri onnettomuus = suuronnettomuus, eikä tuontasoisista suuronnettomuuksina uutisoida.

Mikähän mielialalääke oli käytössä? Efexor?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdin juuri junaan Malmilta keskustaan päin ja en tiennyt tästä tapauksesta. Olisi pitänyt katsoa muualle tuota paikkaa ohittaessa :(

Tapahtui Malmin ja Tikkurilan välillä. -.-

Kyllä siinä Malmin ja Pukinmäen välissä oli ainakin kyseinen juna viranomaisten kuvattavana.

Joo, menin sekaisin kun iltiksen jutussa puhuttiin Pasilan ja Tikkurilan välistä, päässäni siis korvasin Pasilan Malmilla.

Olin kerran laiturilla odottamassa paikallisjunaa kun joku hyppäsi intercityn eteen. Luun pirskaleita sain nyppiä vaatteista, se ihminen meni ihan mössöksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotain siellä on tapahtunut, tilannehuoneessa oli, että onnettomuus keskisuuri. Vr on myös jo perunut I ja K- junia.

Keskisuuri? Jos ajatellaan, että suuri onnettomuus olisi kahden junan törmäys, junan suistuminen, törmääminen bussiin tms., niin miten junan törmääminen yhteen ihmiseen voi olla keskisuuri onnettomuus?

Pienessä onnettomuudessa ei kukaan kuole tapahtumapaikalla ainakaan. Se on kriteeri.

Olisiko se sitten keskisuuri vai suuri onnettomuus, jos se yksi ihminen kuolisi henkilöautossa, johon juna törmää? Tai kaksi ihmistä? Minun mielestäni suuri onnettomuus = suuronnettomuus, eikä tuontasoisista suuronnettomuuksina uutisoida.

Minkä takia olisi? Tuo yksi kuolema on raja jonka jälkeen onnettomuus nousee pienestä keskisuureksi.

Juna seisoi vähän jälkeen Pukinmäen. Juna hälytti todella kovaa, muttei kauan. Veikkaan että uhri juoksi eteen.

Idiootti. Ei tässä siitä ole kyse, vaan junankuljettajan, pelastustyöntekijöiden, silminnäkijöiden ja heidän sekä menehtyneen läheisten henkisestä kärsimyksestä. Junan alle jättäytyminrn on erittäin itsekäs tapa tehdä itsemurha.[/quote]

Masentunut ihminen ei todellakaan välitä paskaakaan, mitä muut ajattelevat, koska hänellä on niin paha olla. Masentunut ei todellakaan mieti, että "kuinkakohan sitä tappaisi itsensä, ettei MUILLE tule paha mieli". Tuossa tilanteessa ei ajattele järkevästi, minkä luulisi olevan itsestään selvää tajuta, jos osaa samaistua erilaisten ihmisten elämäntilanteisiin. Kyllä joku muu se tässä idiootti on, jos edellämainittua asiaa ei pysty sisäistämään.

Vierailija kirjoitti:

7.7 on aika siisti kuolinpäivä.

Siisti? 7.7.16=777 tiedä sitten onko vain sattumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7.7 on aika siisti kuolinpäivä.

Siisti? 7.7.16=777 tiedä sitten onko vain sattumaa.

stairway to hell.

Varsinkin tollasella tapaa toteuttettuna että muut sivulliset osalliseksi.

Vierailija kirjoitti:

7.7 on aika siisti kuolinpäivä.

7.7.16=777

Hetkauttaa se veturinkuljettajaa tai niitä jotka keräävät raadon palasia kiskoilta. Saati sitten omaisia jotka saavat sitten kohta tiedon itsekkäästä ratkaisusta. Pienin ongelmahan tuo oli niille matkanteon myöhästymisestä kärsiville. [/quote]

Joo, ei varmasti tunnu kivalta. Mutta huomaa kyllä, keillä on kokemusta masennuksesta ja keillä ei. Koska, jos ihmisellä on kokemusta masennuksesta, hän pystyy edes jollain tasolla ymmärtämään itsemurhan tehneen ajatusmaailmaa ja syitä, miksi hän päätyi tällaiseen ikävään tekoon. En minäkään aina allekirjoita kaikkien ihmisten ratkaisuja, mutta yritän edes ymmärtää kyseisten ihmisten ajatusmaailmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tutavani poika hyppäsi junan alle muutama vuosi sitten. Nuori, hyväkäytöksinen kaveri kärsi ilmeisesti masennuksesta. Takana mm. vanhempien riitaisa ero ja ero tyttöystävästä.

Oma jo aikuinen  poikani kärsi koko kevään parisuhteensa erosta johtuvasta masennuksesta, käytöshäiriöistä ja alkoholin käytöstä (kävi kuitenkin töissä ja pääsi korkeakouluun valintakokeiden kautta).  Maksoin yksityislääkärin, kun ei muualle nopeasti päässyt,  ja sai lääkitystä ja onneksi lääkäri oli sanonut, että hankkii terapiaa.  Tein kaikkeni, että pääsisi elämään kiinni ja nyt näyttää valoisammalta. Kaiken lisäksi pääsi maailman toiselle puolelle vähäksi aikaa.

Miksei nuoria opeteta vaikkapa kouluissa terveystiedon tunnilla paremmin kohtamaan esim. erotilanteita ja elämän hallintaa? Sen sijaan jankutetaan matematiikan ja kielten numeroista yms.

Miksei nuoria opeteta vaikkapa kotona, että ero on raskas paikka joka tuntuu pahalta mutta siitä kyllä selviää? Sen sijaan jankutetaan kouluarvosanoista ja istutetaan lapset telkkarin eteen.