Suomalaiset ovat vahingoniloista kansaa. Nauretaan, jos jonkun kesäloman aikaan on kylmää ja sataa. Nauretaan, jos on useampi lapsi

Niinpä. Ei ole liiemmin näkynyt.

Mä olen normaalisti varsin empaattinen ihminen ja mielelläni autan esim. monilapsisia perheitä omien voimavarojeni mukaan. Kuitenkin myös melko monet monilapsiset jaksaa arvostella meidän valintaamme pysyä yhdessä lapsessa. Sillon en jaksa olla empaattinen ja auttaa edes hädässä, kun on ensin saanut nälvimistä osakseen ja naureskelua siitä miten lapseni kuolee yksin yms. Mutta uskon silti, että kusipäisyys on ominaisuus, jolla ei ole paljoakaan tekemistä lapsiluvun kanssa.

Sääolosuhteille ei mahda mitään, mutta ihan itseänsä saa syyttää jos pukkaa maailmaan muksuja enemmän kuin on taloudellisia/henkisiä voimavaroja.

Vahingonilo ja kateus on suomalaisia kannattelevia perusvoimia. Pitää yllä tätäkin palstaa.

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Tästä syystähän Mika Häkkinen ei lue suomalaista mediaa ollenkaan.

Pitäisi itsekin seurata esimerkkiä.

Suomalainen on sitä onnellisempi mitä huonommin muilla menee.

No pari ärsyttävää ihmistä on nyt lomalla ja olen enemmän kuin tyytyväinen kun kelit on näin kurjat. Karma kostaa.

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Tästä nyt yritetään nousta ylös, ei kannusta, että jotkut sanoo, ett'ä oma vika!

Jotenki tuntuu oudolta että joku on vahingoniloinen siitä että me olemme saaneet ison perheen. Sehän on meidän valinta. Mielestäni joku voisi olla jopa kade. Ihan itse olemme hoitaneet lapsemme ja  viitaten toiseen keskusteluun kun naristiin siitä ettei isovanhemmat hoida. Lapsia jo suunnitellessa  asennoiduimme niin että olemme lastemme kanssa eikä pidetä heitä heittopussina.Eihän ne ikuisesti ole lapsia. 

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Vahingonilo.

Sana, jota suurimmassa osassa kieliä ei edes ole. Kertoo paljon tästä kusipääkansasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Ei verrattuna siihen missä oltiin. Bonuksena turkoosi meri ja valkoiset rannat.... Ruokakin oli hyvää. Pakko mennä takaisin ensi kesänä.

Muualla kuin av-palstalla. Sivistyneiden ihmisten keskuudessa?

Vahingonilo kuuluu savolaisten perusluonteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Tästä nyt yritetään nousta ylös, ei kannusta, että jotkut sanoo, ett'ä oma vika!

Niin. Kyllä sen ymmärrän. Kai siihen kannustamattomuuteen kätkeytyy jokin sellainen ajatus, ettei vastuunkantoa opita taputtamalla toista selkään ja syyttelemällä aina muita/olosuhteita. Aikuisen pitää pystyä katsomaan peiliin ja toteamaan, että minä mokasin, ja nyt kärsin siitä seuraukset - mukisematta. Ehkä olen kylmä ihminen, mutta jokainen voi onneksi itse valita, kenelle murheensa jakaa.

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko tunnustaa, että mua nauratti kun oltiin kesäkuu reissussa ja täällä satoi vettä ym paskaa. Meillä iso perhe, nautittiin palmuista ja nähtävyyksistä. Olin vahingoniloinen.

Täällähän oli helle..

Ei verrattuna siihen missä oltiin. Bonuksena turkoosi meri ja valkoiset rannat.... Ruokakin oli hyvää. Pakko mennä takaisin ensi kesänä.

Tässä meillä on oikein järjen jättiläinen. Oikein hyvää ruokaakin vielä... oliko ihan eka ulkomaanreissu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Empatiaa irtoaa minulta silloin, kun ihminen on olosuhteiden uhri. Jos taas henkilö sotkee itse asiansa omaa lyhytnäköisyyttään, harkitsemattomuuttaan ja tyhmyyttään, on minulta turha odottaa AITOA myötätuntoa. Päin naamaa en tietenkään kehtaa haukkua tai nauraa.

(Ja siitä en tosiaan saa mitään tyydytystä tai pode vahingoniloa, jos sääolosuhteet ovat huonot jonkun loman aikana.)

Määritellään termi sotkea asiansa... 

Omassa tuttavapiirissä useampikin on mokannut nelikymppisiksi ehdittyään jollain saralla. Yksi on sairaalloisen lihava, toisella on ulosottovelat niskassa. Kolmannen mies ryyppää ja on julma lapselle, eikä tämä ihminen ota eroa. Mikä joillekin ihmisille on tyypillistä on se, että keskitytään vatvomaan porukalla toisten haasteita, omiin ongelmiin olisi kai vaikeampi paneutua.

Mutta muuten samaa mieltä. On eri asia kertoa ongelmistaan silloin kun ne mieltä vaivaavat, kuin  syytellä elämästään muita ja hakea komppausta vaivoilleen ilman että tekee elämässään kohentamiseen tähtääviä ratkaisuja. Tätä kai suunnilleen tarkoititkin.

Kyllä. :D Enkä esimerkiksi kehtaisi sanoa ylipainoiselle, lihavuuttaan ja siitä johtuvia vaivoja valittelevalle ystävälle tai sukulaiselle "mitäs söit itsesi tuohon kuntoon, oma vika", koska eihän se tilannetta muuta. En kuitenkaan lähde mukaan asian voivotteluun tai ainakaan muiden tahojen syyttelyyn, vaan olen käytännössä katsoen hiljaa. Pääni sisällä ajattelen, mitä ajattelen.