Nyt minä aion valittaa elämästä, tosin ihan aiheellisesti

1. En löydä ikinä sopivia vaatteita. Siis sellaisia, jotka näyttävät hyvältä päällä. Minulla on pömppövatsa, oli jo hoikkana, että toisaalta se tieto helpottaa edes vähän. Jos nyt saisin jostain sysäyksen laihduttamiseen, katoaa minulta rinnat ja perse. Tiedän sen siitä, että hoikkana minulla ei ollut rintoja juuri lainkaan, nykyään on.

2. En kuitenkaan ole mikään hillitön laardikasa, kyllä minulle mahtuu lähes kaikista paidoista myös S-koko ihan hyvin, ainut vaan se maha, ei kiva.

3. Tilasin ballerinat, aitoa nahkaa kauttaaltaan. No, eivätpä ne minun jalkaani sovi, lesti on aivan liian kapea eikä se nyt NIIN paljon anna periksi nahkakengissäkään. Ainut vaan, että nuo nykyiset ovat tasan tarkkaan saman merkin kengät ja juuri passelit, paitsi aivan hajoamispisteessä. Kohta en liiku kotoa enää mihinkään, koska ei ole kenkiä.

4. Superleveän jalkani takia en siis löydä ikinä sopivia kenkiäkään -> minulla ei tule ikinä olemaan ihanaa kenkäkokoelmaa. Katkeroidun kenkäliikkeitä kierrellessäni, kun hyllyt pursuilevat aivan ihania, juuri minun tyylisiäni kenkiä, mutta tiedän, että on aivan turha edes sovittaa.

5. Minulla on AINA joku mies kierroksessa, joko irl tai pääni sisällä. Joku nettityyppi, jonka olen tavannut tai jota olen tapaillut, eksä... Joku, aina saatana joku. Sitten mietin pääni puhki erilaisia skenaarioita liittyen mieheen, analysoin viestejä, jotain. No, on se omalla tavallaan ihan mukavaakin ajanvietettä. Onhan se pysyvä suhde tavoitteena, mutta jos nyt tässä vielä jonkun aikaa miehet vaihtuvat, niin senkus vaihtuvat.

6. Olen myös liian ylpeä, mitä tulee miesasioihin. Hyvin harvoin kysyn mitään tunneasioita suoraan, yleensä en edes halua mitään suoria vastauksia, vaan lukea itse rivien välistä, jännittää ja sen sellaista. Sitä paitsi kyllähän sen useimmiten huomaa, onko välillä yhtään mitään. Ei aina, kuten ei tässä nykyisessäkään tapauksessa. Harmi, että hän on mennyt aikoinaan pilaamaan varmaan kaikki meidän väliset mahdollisuutemme tekemällä erään peruuttamattoman asian. Vihaan sitä mikä hän joskus oli. Idiootti kusipää.

Suojelen itseäni olemalla reagoimatta joihinkin flirttijuttuihin miehen puolelta, jos en ole satavarma miehen tunteista. Saatan sisäisesti kiljua, mutta sitten vain alan tekemään jotain muuta ja sysään syrjään sen asian, etten vain luule jotain omiani ja pety karvaasti.

7. En saa koskaan (nykyään) töitä, en jaksaisi enää edes yrittää.

8. Kauheasti kaikkea tekemistä koko ajan, mutta kaikenlaiset tunneasiat sotkevat ajatuksia aamusta yömyöhään. En tiedä mitä haluan, tai tavallaan tiedän. Haluaisin, että hän pyytäisi minua ulos, vaikka ei se edes olisi hyvä idea. Hän teki aikoinaan peruuttamattomat asiat, eikä niistä voi koskaan päästä täysin yli, ei millään. Ei edes puhumalla, koska konkreettisuus ei puhumalla poistu.

9. Minulla ei ole kavereita enää. Olen aina ollut ujo, mutta silti mukana porukoissa ja perussosiaalinen. Sitten vain elämä on heitellyt eri suuntiin, olen tajunnut, etten enää viihdy vanhojen kavereiden seurassa eivätkä ilmeisesti hekään minun, mitä en tosin ymmärrä, koska meillä oli paljon hyviäkin aikoja. Ei kai pitäisi takertua liikaa niihin, sekin on yksi ongelmani. Kaunistelen asiat pääkopassani, kunnes totuus iskee vasten kasvoja uudestaan ja uudestaan.

Siinäpä nyt osa. En kirjoittanut tätä toivoakseni jotain apua tai mitään muutakaan, olen tähänkin mennessä osannut ratkoa omat ongelmani itse, ja on eksiä eli olen suhteisiinkin päätynyt. En minä aivan liian hankala sentään ole. Kunhan nyt vain kertoilen.