HUHTIVAAVIEN VIIKKO 9

kaksi tuntia sitten sain pinon pystyyn ja nyt vasta kerkeän kirjoittamaan, tarkoitus oli aikaisemmin kun ei ehdi niin ei ehdi. Viime yö meni taas viidellä heräämisellä, ja minä kun ajattelin pientä vastasyntynyttä nyyttiäni imettäessä yöllä ajattelin, että tähän aikaan meillä nukuttaisiin yöt, no ei nukuta ja tissiä imetään useammin kuin silloin, no itseppä olen valinnut kun en ole unikoulua uudestaan aloittanut. Täytyy myöntää, että superhelpon esikoisen jälkeen olen hieman järkyttynyt, että tälläistäkin voi olla, olinhan kuullut, mutta...Esikoisen kanssa olin varautunut siihen, ettei meillä nukuta seuraavaan kolmeen vuoteen ja siihen, että vauvavuoden lopussa olen puolikuuro ja huudan kuin hinaaja, että mies kuulisi vauvan huudon yli mitä sanon, näin kun ei käynyt, niin en osannut varautua toisen kanssa, vaan tuudittauduin helppoon vauvan hoitoon ;) En silti omaa kiukkupussiani vaihtaisi pois.



Jep oikein arvasitte, tämä päivä on roikuttu lahkeessa ulvomassa ätäää... ja päiväunia huikeat tunnin...Nyt Anton repii vaippoja pois vaippakärrystä ja hihkuu. Minä pösilö vielä päätin, että nyt siivoan esikoisen kaapit (pitänyt tehdä vaan marraskuusta lähtien) ja revin tavarat pois suuressa reippaudessa>>>tavarat yhä edelleen lattialla ja minulla selkä kipeä Antonin kantamisesta, se siitä siivouksesta, pakko työntää tavarat kaappiin odottamaan parempaa päivää (koittaapi eläkkeellä)



Jaaha Anton huomasi, ettei äiti hihku ja ihaile hänen suurta nerouttaan juuri tällä hetkellä>>>lahkeeseen roikkumaan>>>täytyy mennä





<Mareila+kiukkupussi Anton 9kk

Oli nii jumalattoman pitkät pinot vime viikolta etten millää jaksanu lukee kaikkia, sen huomasin että esittelyjä oli tehty, joten mieki annan sit raportin... :)

Olen 36v vasta eronnut/rakentanut kaakkoissuomalainen yh-äiti. Lapset on Niko 12v, Sara 9v, Saku 7v ja ihana hippunen Kaapo.

Tällä hetkellä oon ite vatsataudissa vanhimman pojan kanssa, muut on vielä toistaiseksi tältä välttyny (KOP, KOP), voimat on iha finaalissa, tää on tätä yh-arkea.Ex toi onneksi meille juomista ja syömistä ennen töihin lähtöään tänää ja soitti äskettäin miten pärjätään, muutenki ollaa tosi hyvissä väleissä ja lähes päivittäin tekemisissä keskenään. Mie jatkan vielä hoitovapaata ja taidan sit jossain vaiheessa ottaa toiminimen uudestaan ja jatkaa töitä kotona (parturi-kampaaja-meikkaaja-pitopalveluyrittäjä).



Kaapo on enkeli ilman siipiä, poika on pelkkää aurinkoa yötä päivää, nukkuu yöt 21-07(08) yhdet tai kahdet päiväunet, toiset aina 2 tuntia, syö ku hevonen ja sitä mainitsenki enemmä ku huomasin että oli syömisongelmia ollu huhtisilla. Kaapolla kanssa syömiset välillä sellaisia että joutuu poikaa samalla viihdyttämään että suu aukee. Nyt kipeenä ollessa oon antanu iha purkkikamaa, jonkin verran on jo syöty samaa ku muutki, ja maisteltu tavallista maitoa, viiliä, raejuustoa. Meidän herra syö lounaalla purkillisen 1-3v lihasosetta (kaikki maistuu) ja päälle purkillinen hedelmäsosetta ja jälkkäriksi jotai sormiruokaa, välipalalla purkillinen viiliä tai vauvajugurtti+hedusose, päivällisellä sama ku lounaalla, aamulla ja illalla isot satsit puuroa ja leipää päälle. Poju oli tossa 10kk-neuvolatarkistuksessa 9800g ja 72 cm ettei mikään jättiläinen kuitenkaa, kai se kuluu tossa konttaamisessa ja ylös nousemisessa jotenki, iso massu kyllä löytyy (isiltä peritty:))



Tästähä meinaa tulla romaani joten lopettelen pikkuhiljaa..ainii,Kaapo lopetti maidon(korvikkeen) juonnin noin kuukausi sitten, ei kelvanut enää millään eikä mistään ja hups, atoopinen ihottuma hävis ku tuulee!

Poika tykkää juoda vettä mukista ja aamusella otan sänkyy vesipullon josta siemaillaan ja sit vielä torkahdetaan hetkeksi.



OIkein mukavaa jatkoa kaikille, onnittelut plussanneille ja jaksuja muita hoitaville :)



elämäänsä tyytyväinen ryhis ja Kaapo 7.4

täällä, peuhattiin lasten kanssa ja hauskaa oli =) Huikeat määrät ryhiksen Kaapo syö, kun vertaa meidän tänttärään, joka syö päivässä yhden kasvisose purkin+lihakuution ja liskäksi ehkä 10 tl hedelmäsosetta ja puuroa yhteensä ja pari viipaletta omenaa+pikkasen leipää, ei meille siis sapuska maistu, nyt ei kyllä ole mitään totaali kieltäytymistä =) Mutta maito siis uppoaa hyvin (liiankin?) voi olla että Anton alkaa syödä kunnolla kun imetys loppuu/vähenee



Ja sitten huippu-uutinen, Anton suostui syömään 1/4 ison purkin 8kk makaroni-jauheliha kastiketta, minä olen ihan täpinöissäni täällä, Anton nimittäin on sellainen sihtikurkku, pienikin kökkö on aiheuttanut hirveän kakomisen ja yökkimisen ja sitten suu napsahtaa kiinni, eli edistystä ilmassa =)



Nyt imuroimaan



T:Mareila+huippu-syömäri Anton 9kk

Ryhävalaalle ensiksi, onnittelut uuden elämänne alulle! Luin kyllä, kun kerroit erostasi, mutten muistanut silloin kommentoida. Hyvä että menee hyvin ja ratkaisu oli oikea!



Meillä oli tänään hääpäivä, ja käytiin sen kunniaksi luistelemassa ja syömässä kahdestaan. Oli tosi kiva ilta. Appivanhemmat hoitivat Lauraa ja laittoivat hänet myös yöunille. T i e t e n k i n kaikki oli sujunut kuin tanssi vaan, tyttö oli (kuulemma) nukahtanut ilman inahdustakaan heti kun mummo oli laittanut hänet sänkyyn... Siitä sainkin sitten puoli tuntia kestäneen morkkiksen ja ehdotin jo miehelleni, että ehkä meidän kannattaisi antaa Laura appivanhemmille kokonaan, mummo kun on kaikessa mua parempi. : ( En käsitä, miten tuollaisetkin pikkujutut voi jäytää mua niin syvältä. Onneksi mieheni vakuutteli mulle nätisti, ettei Laura varmaan kumminkaan halua olla ilman omaa äitiä, ja tuskin karkaa mummolaan asumaan.



Viikonloppuna keksin muuten hankkia Lauraa varten kirjan, johon yritän jatkossa aina synttäreiden lähestyessä kirjoitella kuluneen vuoden tapahtumia, oppimisia, iloja, suruja jne. Laura saa sen sitten lahjaksi, kun on iso ja esim. muuttaa pois kotoa (nyyh). Olen ollut aika laiska kirjoittamaan vauvakirjaa, joten tuollainen " kerran vuodessa" -tyyppinen katsaus voisi sopia mulle paremmin.



Huomenna lähden Lauran kanssa sukuloimaan Hämeeseen, Keski-Suomeen ja Satakuntaan, joten saatan olla loppuviikon enemmän tai vähemmän nettipimennossa. Siispä toivotamme kaikille oikein kivaa viikkoa ja yhä rauhallisempia öitä!



t. Ompunäiti ja Omppu eli Laura 9.4.

Tiistai on potkastu käyntiin. Aamu on sujunut mukavasti ja oikeastaan levätyn viikonlopun jälkeen olo tuntuu muutenkin paljon paremmalta. Esikon pahin " uhma" -piikki on taidettu saavuttaa ja nyt ollaan tulossa uhmakäyrää alaspäin. Tai näin toivon, kunnes sitten taas tulee uusi piikki jne. Poju on vaan ollut ihan mahdoton: ilkeä, kuriton, koko ajan pahalla mielellä, eikä ollenkaan oma itsensä.. Ja moni on sanonut: näitä vaiheita tulee ja menee. Sen tiedänkin, mutta ei se vaan helpota oloa juuri siinä ja nyt. Sitä syyllistää itseään,että teenkö jotain väärin, kun lapsi käyttäytyy näin.



Me äidit osaamme tämän syyllistymisen taidon! Hymyilytti, kun tunnistin itseni noista teidän teksteistä; että kyllä se anoppi vaan osaa niin paljon paremmin. Meilläkin Pihla tuntuu syövän ja nukkuvan aina niin hienosti anopin hoivissa. Ennen mietin, että mitäs minä sitten teen väärin. Nykyään olen vain turkasen iloinen, että Pihla viihtyy ja nauttii mummon hoivasta. Muuten tuo neiti on aika ronkeli hoitajien suhteen. Esikko kun olis mennyt vaikka ventovieraan matkaan, niin Pihlalle kelpaa usein vain äippä.



MInulla hurahtaa huomenna viimeinen kotikuukausi käyntiin. Ensi viikolla pitäis selvitä lasten hoitopaikat.. Esikko jo oikeasti kaipaa kavereita, kun ei ole edes kerhoihin päässyt tämän vuoden puolella. Pihla onkin sitten toinen juttu. Mutta tällaista elämä on. Viimeiset viikot aijon nautiskella ja touhuskella. Kalenterissa on kaikkea kivaa tiedossa: vieraillaan eri puolella, käydään konsertissa jne. Mutta ennen kaikkea, nautitaan hitaasti toimitetuista aamupuuhista, käydään puistoilemassa, luetaan kirjoja, leikitään legoilla, ihaillaan Pihlan edistysaskelia ja kaikkea muuta arjen ihanaa.



Olen iloinen, että Pihla jo makustelee kotipöperöitä ja tapailee ekoja askelia kärryjen avulla. PÄiväunetkin hän suostuu nukkumaan sisällä. Näillä eväillä on helpompi siirtyä perhepäivähoitoon.. Ja onneksi hoitopäivät eivät lapsilla veny pitkiksi eikä kesälomaankaan ole pitkä matka (lue edellinen: näillä seikoilla äiti yrittää lievittää huonoa omaa tuntoa!)



Jeps, nyt pojun kanssa leikkimään. Pihla nukkuu ulkona. se on vetänyt nykyään aamupäivällä jopa 3 tuntia unia ja sitten iltapäivällä vielä 2 tuntia. Yötkin nukkuu 21-6:30 eli uni maistuu mannalle...



Aurinkoista päivää! Tuleehan kevät pian, tuleehan?



Lyle

Ompunäiti. Tuttua tuo syyllistäminen, ehkä helpottaa ajatella, että kaikkein rakkaimmille ja turvallisimmille vauvat usein kiukkuiavat =) Ainakin niin toivon (koko aamu taas kiukkua jalassa roikkuen)



Minä en ymmärrä miksi ei ruoka maistu, ei vellikään mennyt aamulla enää kovin hyvin, varmaan aloitan taas unikoulun, ei tästä tule mitään, Olen itse ihan poikki kun Anton heräilee yön. Toisaalta neuvolassa sanotiin, että ei pitäisi aloittaa unikoulua kun ei ruoka maistu. Toisaalta taas uskon, että ruoka maistuisi paremmin jos ei syötäisi kokoaikaa yöllä, no painiskelen tätä asiaa vielä itsekseni. Ihme kun kaiken pitää olla niin vaiketa, vai teenkö kaikesta liian vaikeata. Yksinkertaisthan se kuitenkin ei syö kun ei syö, kun syö yöllä tai sitten ei. Anteeksi kun jahkaan täällä tätä samaa asiaa päivasta toiseen' '



Iloisia asioita: Esikoinen sai kutsun entisen päiväkoti kaverin synttäreille, tämä poika oli meidän esikoisen paras päiväkoti kaveri vanhassa tarhassa.



Hurjaa kun aika menee, vastahan nämä syntyivä ja kohta jo on yksi vuotis synttärit...nyyh äidin pikkukulta...



Nauti Lyle täysin rinnoin tästä kuukaudesta, juuri tuo rauhallinen aamuhetki on se mitä tulen kaipaamaan, nyt jo tiedän vaikka kotona aionkin olla pitkään



Ryhis: Tosi kiva lukea, että elämänmuutos on onnistunut, tekstistäsi välittyy ihana positivismi =)



Nyt kahville ja tekemään jotain ei järkevää



T:Mareila+Anton 9kk

Vihdoin ja viimein kerkeän pinoutumaan, on ollut sellaista menoa nyt viikko ettei ole juuri mitään muutakaan ehtinyt. Lukemassa olen kyllä pinoja käynyt, mutta aina kun ajattelen jotain kirjoittaa kaipaa Oskari äitiä. Iltaisin ei ole enää jaksanut muuta kuin tylsänä tuijottaa telkkaria ja sitten kaatua sänkyyn:)



Töissä on sujunut ihan mukavasti ja Oskari viihtyy mummin kanssa, harmittaa vaan kun tuntuu ettei ehdi pientä nähdä kuin pari tuntia päivässä. Sunnuntaina sitten touhuiltiin yhdessä koko päivä, vähän äidin tunnontuskat sitten helpotti:) Eli tuttua on ne syyllisyydentunteet, milloin mistäkin asiasta...



Ryhävalas, mukava kuulla että kaikki menee hienosti ja toivottavasti olette taudista selvinneet.

Lyle, nauti viimeisistä viikoista:) Totta on, että rauhalliset aamuhetket, leikit ja retket kyllä vähenee töihin palatessa.



Tiedättekö, mietin juuri mistä kaikesta saatan jäädä nyt paitsi kun olen töissä. Mieleeni tuli etten ehkä näe Oskarin ensimmäistä askelta, kuule ensimmäistä sanaa ensimmäisenä... Hirmuinen murhe tuli siitäkin. Toki hän varmaan toisenkin askeleen ottaa ja sanoo sanansa useammankin kerran mutta silti... En edes ajatellut tätä ennen kuin nyt. No, kai se riemu on ihan yhtä suuri vaikken ensimmäisenä olekaan paikalla edistysaskeleita todistamassa.



Meillä on syöminen sujunut hienosti, hirmuisia määriä uppoaa pieneen ihmiseen. Yöt on ollut aika levottomia, pari yötä meni hyvin, mutta viime yönä taas heräiltiin tämän tästä. Pisin uniaika taisi olla 3,5 tuntia. Mareila, eipä tuo haittaa vaikka täällä Antonin syömisistä ja nukkumisista kirjoittelet, (niistähän minäkin useimmiten) uskon kyllä että siinä on murhetta kerrakseen ja vaikea päättää mitä tekisi. Olin niin suunnattoman iloinen kun Oskari taas alkoi syömään kunnolla, huolestutti silloin kun toinen ei oikein mitään syönyt. Ehkäpä voisit sitä pehmeää unikoulua taas kokeilla, jos alkaisi päivällä ruoka maittamaan paremmin? On vaan niin rankkaa tuo valvominen äidille, toivon sinulle jaksamista!



Mutta nyt poistun ruuan laittoon, äidin muru tulee kohta kotiin ja sitten taas kontataan ilta lattialla:)

Mukavaa viikonjatkoa kaikille ja uskotaan että se kevät sieltä tulee kuin tuleekin:)



Miiru ja Oskari

Oli pakko palata kun edellisessä viestissäni murehdin etten ole todistamassa Oskarin uusia taitoja... No, tänään meillä sitten otettiin ensimmäiset askeleet ilman tukea, jippii:) Oli se vaan aika yllätys:)

Eipä mulla sitten muuta ollutkaan, öitä hippusille!



Miiru ja Oskari

Oottekos käyneet mäkeä laskemassa? Meidän piti mennä, mutta ei sitten jotenkin jaksettu. Helka on ollut koko päivän ihan tuhottoman pahalla tuulella, paitsi kerhossa. En tiiä mistä nyt taas tuulee, varmaan ylähampaista päin, etuhampaista seuraavat on tulollaan.



Aamulla oltiin perhekerhossa ja mua hävettää kun en pääse sinne ikinä ajoissa... Se alkaa 9:30 ja vaikka kuinka pinnistelen, olen siellä aina vasta 10 tienoilla. (Se on seurakunnan kerho kun ei muutakaan ole tarjolla, ja totta puhuen ei mua lopulta ihan hirveesti haittaa jos vältyn alkuhartaukselta jne. uskontopakkopullalta...) Mutta siis nuo aamut, ennen klo 10 meidän on melkein turha edes yrittää mihinkään. Tuntuu että likka kakkiikin aamulla vähän väliä, aina kun saa sille vaatteet päälle se alkaa päkistämään. Sitä paitsi minä olen AINA muutenkin myöhässä joka paikasta, miten se voikin olla niin hankalaa?!



Mareila, en tiiä millaset yösessiot teillä on, mutta ootko kokeillu ensisijaisesti jotain muuta kuin tissiä? Vaatii tietty jaksamista... Meillä kans meni jossain vaiheessa silleen, että päivällä ei meinannut kelvata mikään ja yöllä sitten riitti heräilyjä. Mutta syynä syömälakkoon tais itse asiassa olla hampaat, ja sitten kaikki uudet liikuntotaidot on jokainen vuorollaan vetäneet yöt ihan höpinäksi.



Ompunäiti, sinäpä sen sanoit! Minuakin jotenkin korpesi että likka oli kylässä nukkunut sekä päivä- että yöunensa paaaaljon paremmin kuin kotona, ja syönyt ilman venkoiluja jne. Mutta kai se vaan on jotain vieraskoreutta ja sitä että on niin paljon uutta ja ihmeellistä ympärillä, että menee energia siihen. Aattele vaan, että kyllä se kypsyis hoitopaikkaankin pitemmän päälle ;)



Meillä on viime päivät menneet ihan tyttöä talutellessa. Nyt on kävelyharkat päällä ihan täysillä, mitään muuta se ei teekään. Koko ajan vaan seisomaan ja siitä harppomaan - olipa edessä mitä esteitä tahansa. Ja mitä väsyneempi, sitä lujempaa menee. Mieluiten se veis mun sormen kuitenkin mukanaan, joten tässä saa olla yhdenlaisena kävelykeppinä.



Nyt ei muuta, kuittaan ja karkaan sohvalle lösöttämään.



errj&H 14.4.

Onpa hauska, että muitakin välillä korpeaa mummon luona hyvin nukkunut/leikkinyt/viihtynyt lapsi... Toisaalta, jos on kuullut, että on vaavi kauheasti itkenyt, niin tulee huono omatunto poissaolosta, vaikka salaa onkin vähän tyytyväinen siihen, että se on äitiä kaivannut...



Onkos kuulkaa kenelläkään muulla ihan hirmuisia kakan määriä vauvalla? Meidän neiti kun on ruvennut kakkaamaan pitkin päivää. Aikaisemmin kakkaa tuli yleensä aamulla heti herätessä ja sitten aamupäivällä toinen kunnon kakka. Nyt kakkaa tulee aamusta aina iltakuuteen asti noin tunnin välein vähän kerrallaan. Tuntuu, että ei vaippaan ole ehditty edes pissata, kun jo kakka on väännetty... Ihan on pehmeää ja normaalia, mutta kun vaan niin hirveän usein. Tänäänkin laskujeni mukaan, jos en ihan sekaisin mennyt, tuli 7 kakkaa! Tosin kyllä Helvi syökin ihan hirmu paljon, mutta silti...

En ole oikein jaksanut kirjoitella tällä viikolla. Meillä aloitettiin unikoulu pe-la välisenä yönä ja se + alkuraskaus on kyllä vienyt veronsa. Unikoulusta, tarkoituksena on lopettaa myös imettäminen, joten viikon verran mentiin niin, että en imettänyt päivisin ollenkaan. Sitten unikoulun alettua nukuin eri huoneessa ja isukki hoiti yöt. Ensimmäinsenä yönä huusi kahteen otteeseen pitkään ja hartaasti. Maitopullon sai aamuyöllä. Imetin päivällä kertaalleen. Seuraavana yönä oli yksi pitempi huutokonsertti. Sellainen lisäys vielä, että T nukkuu meidän sängyssä, laitetaan aina nukkumaan omaan pinnikseen, mutta nukkuu siellä vain ekan unipätkän. Kolmantena yönä palasin sänkyymme, mutta nukuin toisella reunalla ja isukki keskellä. Puoli kahdelta T hoksasi, että äippä on myös sängyssä ja sai ijan hirmu huutokohtauksen. Syliini vihdoin rauhottui, kun lauloin. Ja loppuyön halusi nukkua kainalossani. Mutta ei hamunnut rintaa kuin kerran, eikä silloinkaan mahdottomasti hermostunut, kun käänsin toiseen asentoon. Neljäs yö meni taas paremmin, T halusi taas nukkua ihan vieressäni, aluksi poski poskea vasten... Ja viime yö oli kaikista parhain, T ei herännyt kuin kerran ja rauhottui tosi nopeasti vieressäni, kun vähän silitin. Ja aamumaitoa ei ole kaivannut myöskään. Me nousemme ylös kuudelta ja aamupuuron saa noin seitsemältä. Ja ruokahalu aamupuuron ja lounaan osalta on parantunut. Hyvin söi ennenkin, mutta nyt vielä paremmin. Eli unikoulu onnistui hyvin. Jälkeenpäin mietin, että o0liko alunperin virhe, että olin toisessa huoneessa aluksi, koska T niin kovasti haluaa nyt olla ihan vieressäni. Eli huusiko osaksi myös sitä, kun äitiä ei näkynyt. Viikonloppuna päivätkin oli melko hankalia, T ei ollut oma itsensä, kaikki kitistytti ja nyt päivät ovat gtaas parantuneet. Seuraava etappi jossain vaiheessa olisi saada T nukkumaan pinniksessään yöt. Mutta ei vielä. Se voi olla oma prosessinsa myös... Nyt pitäisi vaan itse oppia nukkumaan yöllä. Viime yönäkin valvoin ja katselin pikkuista.



Ryhävalaalle kaunii6ta sanoja, jotenkaan ei taas tiedä, mitä sanoa. Hieno kuulla, että elämä alkaa sujua. Helppoa ei varmastikaan ole ollut.



Kovasti voimia kaikille yökukkujien äideille, tiedän tasan tarkkaan, miltä se tuntuu. Itselleni meinasi paniikki iskeä, kun mietin, että ehdinkö nukkua kunnon öitä ollenkaan ennen uutta tulokasta. Mutta toivottavasti muutos parempaan olisi pysyvä, niin saisin hieman univelkaa nukuttua pois.



Pää tyhjeni, en muista mitä piti kommentoimani. 1-vee synttäreitä pitäisi suunnitella, ei nyt vaan löydy ideoita. Haluaisin viettää vain pienimuotoiset synttärit, mutta lähisuku on laaja ja loukkaantuu, jos ei saa kutsua. Ja meillä on myös lähisuvussa uusioperheellisiä, jotka eivät halua olla samaan aikaan juhlissa, joten sekin aiheuttaa päänvaivaa.



Mukavaa ja kirpsakkaa keskiviikkoa!



K&T 030405

Pääsen vihdoinkin kirjoittelemaan kuulumisia..

Meillä ollaan sairasteltu viimeinen viikko..Viikko sit käytiin Heinin kanssa korvien jälkitarkastuksessa ja puhtaat oli..Seuraavana yönä nousi kova kuume (39,5) ja sitä kesti pari päivää,välillä laskien..

Just kun oltiin siitä selvitty,niin neidille iski oksutauti..Tosi kivaa..Ja sen jälkeen oli vatsa pari päivää sekasin..Nyt ollaan ekaa kertaa oksutaudin jälkeen syöty puuroa tai siis puoliksi puuroa ja puoliksi hedelmäsosetta..Toistaseks kaikki hyvin..Eilen esikolle sit iski kuume ja joutui jäämään kotiin..Itkuahan siinä väännettiin,toinen kun tykkää kovasti käydä eskarissa..No,jos kaikki menee hyvin ja tänään ei enää kuume nouse,niin hän pääsee taas huomenna kavereita katsomaan..

Että tämmöistä meillä..



Noin,muuten kaikki on ok,Heini harjoittelee kovasti kävelyä ja onnistuukin siinä jo aika hyvin..

1-vuotis synttäreitä en ole kauheesti jaksanut miettiä,väsymys on vielä vienyt voiton..Tässä on muutenkin ennen Heinin synttäreitä kahdet isot juhlat..Tulevana sunnuntaina appiukon 60v synttärit ja huhtikuun alussa ukkini täyttää 80v..Joten juhlia riittää..Mutta eiköhän sitä jossainvaiheessa jaksa sen verran tsempata,että juhlat neidillekin järjestää..



Huomasin,että joillakin oli jotain pikaesittelyjä..En nyt muista mitä niissä oli mutta tässä oma esittelyni lyhykäisesti..



Olen 28v naimisissa oleva 2lapsen äiti.Asustamme Espoossa.

Perheeseen kuuluu itseni ja mieheni(32v) lisäksi Henry 6v ja Heini joka täyttää 11.4 vuoden..Tein joitakin viikkoja sitten täyden ylläri plussan ja LA on 22.9..Joten suht alussa vielä mennään.Perhettä täydentää kaksi koiraa,Greyhoundeja ja muutama akvaario..Olen täydellisesti hurahtanut vedenalaiseen elämään ja haaveilenkin sellaisesta 800-900L tankista..Nykyinen 375 litranen tuntuu jo niin pieneltä..

Tarkoitukseni oli mennä syksyllä töihin,mutta tämän ylläriplussan johdosta suunnitelmat menivät aivan uusiksi ja nautin kotielämästä seuraavat 2,5vuotta..

Siinä taisi tärkeimmät tulla..



Terkuin:Kuningascobra ja Heini-neiti sekä " Vötkylä"

Anton kipeä, selvisi syy yöhuutoihin, tissinkaipuuseen ja syömäätömyyteen. Mentiin lääkäriin kun viime yö oli hirveä ja Anton oli ihan kuuma herätessään, niin mittasin kuumeen 38,8>>lääkäriin. Diagnoosina virus tartunta, jos ei kuume laske perjantaihin mennessä niin mennään labratorio kokeisiin. Reseptiä ei saatu, kun korvát ok ja kurkku punoitti, mutta ei ollut peitteitä tms. Panadolia 6 h välein ja paljon syliä, ravintona sitä mikä kelpaa>>>maito ja jääkaappikylmät soseet.



Katsura:Tosi kiva, että teidän yöt on rauhoittuneet, meilläkin joskus sitten tulevaisuudessa.



Kuningaskobra:Toivottavasti teillä on nyt sairastelut ohi ja esikoinenkin pääsee eskariin =)



Laitan hipputapaamisesta infoa, jos Anton ei parane maanantaihin mennessä niin siirretään viikolla, sopiiko?



Mareila+sylinössytin Anton raukkaparka9kk

Energiaa kyllä riittäisi kirjoitteluun, mutta kun ei tunnu aika riittävän ;-)

Eli hoitotyttö palasi taas hoitoon 2 viikon sairastelun jälkeen ja taas harjoitellaan yhteiseloa. Kaikki on mennyt ihan kivasti, mutta kyllähän se 4 eri-ikäisen lapsen päivän pyörittäminen käy ihan työstä, jos kaikille meinaa vähän spesiaaliakin antaa ;-)



Mulla on (tällä hetkellä) energia käyrä huimassa nousussa. Jotenkin tuo kevätaurinko saa mielen virkeäksi ja jaksaa touhuta yhtä sun toista. Oman lisänsä tuo varmaan sauvakävely, joilla olen käynyt nyt 3-4 kertaa viikossa

Joka vuosi tulen miettineeksi, että miksi sanotaan, että suuremmat masennushuiput ajoittuvat kevääseen. Musta on jotenkin nurinkurista, kun mulla se tuo aina lisää energiaa :-0 Tällä logiikalla voisi kuvitella, että syksyn ensimmäiset räntäsateet käynnistävät masennuksen.....



Eilen käytiin Elmon kanssa 10 kk neuvolassa. Painoa 10 kiloa ja pituutta 75 cm. Kaikki ok, mutta mutta..... kun ei tuo herra vieläkään ryömi, konttaa, nouse istumaan, nouse seisomaan,kävelemään, ei taputa, ei pinsettiotetta.........

Elmo on hyvin virkeä ja jäntevä poika, että voisin kuvitella, että taidot on olemassa....ei vaan käytössä :-0 No anyway, jos 1-2 kuukaudessa ei tapahdu kehitystä, niin mekin päästään fysioterapiaan, jippiaijee!!!



Ei siitä sen enempää itkemistä... Meilläkin Elmo pääsääntöisesti nukkuu, syö ja elää paremmin mummolassa. Yksi syy on varmasti vieraskoreus.....eihän Elmo kotonakaan kiukuttele muille kun äidille!!!! Toinen on varmasti se, että mun anoppi ei edes kertoisi, jos olisi paljon itkeskellyt ;-) Ei katsos halua tuottaa mulle pahaa mieltä. Joo, ikuisuuskysymyksiä nämä mummo tietää paremmin-jutut. En enää ole niin herkkä loukkaantumaan, kun aivan varmasti olin esikoisen ollessa vauva. Olen myöskin ehkä tullut itsevarmemmaksi äitinä, kun näitä lapsia on jo kolme ja edellisetkin olen itse hengissä pitänyt ;-)



Ryhävalas !!! Ihana ilmaisu " Kaapo on enkeli ilman siipiä" ..... meidän Elmoa kutsutaan yleensä Hemmo Paskiaiseksi ( ja samalla pussataan) ;-)

Kuningaskobra !! Onnea odotukseen ja toivotaan, että lapset parantuvat. Nämä syksyn ja kevään flunssakaudet ja oksennuskierteet ovat syvältä !!!

Mareila !!!! Toivottavasti Anton parantuu tai ainakin selkeästi selviää, mikä pienellä on !! Käytin Elmon 2 viikkoa sitten lääkärissä itkuisuuden vuoksi ja ainoa, mikä löytyi oli punoittava kurkku. Tiedoksi : Nyt on taas liikkeellä enterorokkoa eli kotoisammin suu- ja sorkkatautia. Alkuoireet kuume, punoittava kurkku ja sitten alkaa ilmaantumaan näppylöitä suun limakalvoille. Kiva tauti :-(

Töihin palaaville!!! Nauttikaa viimeisitä viikoista hitailla aamuheräämisillä. On muuten ehdottomasti sitä ihaninta itseään kotona olemisen hyvistä puolista.



Jokohan tää romaani riittäisi ;-)

Vielä ei näy mitään eriskummallista suussa ja kuumekkin on laskenut eilen aamulla oli 38,8 tänään oli 37,7 eli laskemassa on. Tosin yö meni yhtä persiilleen kun kaikki muutkin yöt, nyt oli sentään selvä syy, poika oli tukkoinen. Alan kallistua siihen, että Antonilla on joku virus, eiköhän tämä tästä. Puurokin (kylmänä) maistui eilen.



Nyt alkoi huuto>>>rattaita heiluttamaan



Mareila+Anton 9kk

Ihan alkuun kiitos kaikille pinoutuneille. Mukavaa lukea kuulumisianne ja saada tukea omiin arjen pohdintoihin. Itsellä ei ole aikaa, eikä voimavaroja usein kirjoitella.



Nyt pieneen vali-vali osioon. Olisi kiva, jos joku osaisi neuvoa. Meillä hippunen nukkuu melko hyvin. Heräilee kerran tai kaksi yössä. Tutti suuhun tai hieman vettä. Mutta se ongelma olenkin nyt minä. Kärsin käsittämättömästä unettomuudesta. Uni ei tule ja jos kevyesti torkahtaa, poika herää ja rumba alkaa alusta. Toki osaan lahjakkaasti herätä myös ilman pojan kitinää. Keskimääräinen uni/torkahteluaika vrk on 1-2h. Lääkärin määräämät nukahtamisläkkeet tehosi 1½h. On jo alkanut pelottamaan, milloin fyysinen tai psyykkinen terveys romahtaa. Tätä on jatkunut luvattoman pitkään...



Hippuselle odotellaan kaveria toukokuussa, rv 29. Hirvittää, jos ei saa nukuttua ennen uuden vauvan syntymää. Ja koska tuota univelkaa, nyt on verenpaine kohonnut jne...



Jotain positiivistakin sentään. Yllättävän hyvin ja kärsivällisesti olen jaksanut touhuta muksun kanssa tällä unimäärällä. Ihana sällihän tuo on! Piti vielä niin paljon kirjoittaa, mutta yläkerrasta kuuluu vaativa kutsuhuuto. Maaliskuuta Hippusille ja äideille!

ajattelin vaan että tuo huono nukkuminen voisi johtua raskaudesta. Mulla ei ekassa raskaudessa ollut mitään uniongelmia mutta sitten tokassa ja kolmannessa nukuin juuri niin kun kuvailit. Saatoin myös olla tuntitolkulla hereillä yöllä vaikka oikeasti väsytti. Sitten kun vauvat synty niin olisin taas voinut nukkua mutta sitten olikin se vauva... Toivottavasti saisit kumminkin nyt nukuttua, en mitään vaan osaa neuvoa.



Palailen myöhemmin kertomaan meidän kuulumisia.

O-I Onnea :-) uuden tulokkaan johdosta.

Ikävä kyllä joudun allekirjoittamaan tuon Kentin kommentin . Minäkin nukuin kevyesti kuin koira 2 edellistä raskautta. Esikoisen raskauden aikana tätä ongelmaa ei ollut. Huippu taisi olla se, kun heräsin keskarin raskauden aikana siihen, että mies laittaa avaimen lukkoon tullessaan yöllä töistä kello 3.... niin ja silloin meidän makkari oli alakerrassa ja yläkerrassa ulko-ovi. Kertonee jotain nukkumisen tasosta :-0



Mutta kyllä mä nykyäänkin joudun tavallaan väsyttämään itseni päivänaikana, jotta saan illalla unta / nukun koko yön. Eli ulkoilua JOKA PÄIVÄ vähintään pari tuntia. Joka päivä siivoan ( tyyliin hiki pintaan ;-)) tai sitten käyn lenkillä. Illalla on myös syötävä kevyt iltapala ja viimeisenä tulee mun rakastama kaurapussi ( lämmitetään mikrossa) ja se sitten alaselän päälle. Mulla on kyllä uni parantunut aivan hirveästi sen jälkeen, kun Elmo muutti omaan huoneeseen. Esikoisen aikana muutettiin miehen kanssa olohuoneen lattialle, kun asuttiin kaksiossa, eikä muuten olisi saatu poikaa omaan huoneeseen!!

Elmon raskauden loppuvaiheessa mun unillemeno oli muutenkin huippu tarkka toimitus ;-) Tyynyjä ainakin 5, kaurapussi harteille, toinen kaurapussi kipeille jaloille ja sitten kylmäpussi nivusiin, kun rupesi suonikohjut piinaamaan. Että taidetta sekin.....



Nyt on muuten tainnut mun vauvakuume loppua.... musta on ihanaa lukea muiden ihmisten raskauksista, mutta minkäänlaista kateuden tunnetta en tunne. Ei siis mitään : " voi kumpä minäkin" - tunnetta tule. Että ehkäpä ne sitten oli tässä ne lapset ;-)



Elmo oli eilen elämänsä tokaa kertaa saunassa ja iltapalan (20.15)jälkeen tipahti sänkyyn kerta viennillä ja nukkui aamu puol 7 asti kuin tukki. Pitäisköhän ottaa saunavuoro joka illalle???



Hauskaa torstai päivän jatkoa

vaakamom, mulla on ihan sama, nyt kun olen hormoneistani selvinnyt niin vauvakuume on poissa. Eli osaan iloita muiden raskaudesta tuntematta että itse haluaisin raskautua.



Antonille pikaista paranemista! Ryhis, kyllä se teille on enemmän kun reilua että kaapo on helppo ja aurinkoinen. On sinulla jo muutenkin ollut kaikenlaista. Ihanaa siis että Kaapon kanssa sujuu noin kivasti. Muutenkin tunnut nyt onnelliselta =).



Pitihän mun muutakin mutta unohtui. Ai niin tais olla mummoloista ja vauvan käyttäytymisestä. Meillä oli niin että kun yks päivä olin ihan kypsä kaikkeen niin lukkiuduin kellariin jo alkuillasta ja mies sai hoitaa kaiken. Yllättäen kaikki oli sujunut kuin leikkiä, A oli nukahtanut ja nukkunut hyvin, samoin isommat. =/ Mies ei varmaan stressaa kaikesta niin kun minä niin sujuu paljon paremmin...



Mainitsinkin yhdessä toisessa ketjussa että lähetin ukon ostamaan vauvaruokaa (siis muiden ostosten lomassa) ja toi sitten ISON laatikollisen 8-kuisten ruokia meidän sihtikurkulle... Totesin että ai sä toit näitä 8-kuisten niin sano että joo ajatteli että vaikka A on lähempänä 12kk niin kun on ollut niin vaikeeta syömisten kanssa niin toi sitten vaan 8-kuisten. Oli siis ajatellut asiaa niin en voinut edes suuttua reppanalle. Sanoin vaan että A bruukaa kyllä syödä noita 4-kuisten jollon mies ihan masentu että taas se mokas. Olen nyt sitten lauantaista tarjonnut kökkäreisiä soseita ja nyt A suostuu syömään ehkä 5 lusikkaa tosin ei avaa suuta itse eli ruoka pitää huijata suuhun.



Paras kuitenkin on että kun ollaan nyt tarjottu myös meidän ruokailun yhteydessä meidän ruokaa Amandalle niin yllättäen se ei olekaan yhtään kamalaa. Tänäänkin pisti poskeensa paloina puolikkaan perunan ja yhden itsetehdyn lihapullan... Kai me sitten voidaan kohta siirtyä suoraan tohon muun perheen ruokaan.



Pari viime yötä on taas mennyt paremmin meillä ja saa nähdä miten jatkossa. Nyt mä meen, hei vaan!

Toivotukset heti alkuun:

Onnea O-I!

Ryhikselle myös kaikkea hyvää, piti jo joskus aikoinaan sanoa paljonkin kaikenlaista, mutten ehtinyt kun meidän pienen pieni veturi keskeytti aina mun henkevät ajatuskulut...

Pikaista paranemista kaikille sairaana oleville!

Katsuralle onnea onnistuneen unikoulun johdosta! Tiedätkin varmaan, että takapakkia saattaa välillä tulla... Meillä hankalinta unikoulun jälkeen oli reissussa oleminen, siellä vähän pääsi periaatteet repsahtamaan, mikä taas kostautui kotona.



Vauvakuumeesta täytyy sanoa, että vaikka periaatteessa kakkonen ois tervetullut hetikin, niin myönnän että toistaiseksi olen kuitenkin ihan onnellinen jokaisesta päivästä jolloin en ole raskaana. Pelottaa kumminkin miten jaksaisin, muksu on melkoinen vipeltäjä eikä meillä edelleenkään öisin nukuta 4 tuntia pidempiä pätkiä havahtumatta. Tämä kuulostaa kamalalta sanoa, mutta mua myös jotenkin arveluttaa, miten kukaan vois olla niin ykkönen kuin Helka... Äh, en minä oikein osaa edes sanoa mitä tarkoitan, mutta kun tuo lapsi tuntuu täyttävän mun hellyyskiintiön melkein kokonaan, niin on jotenkin tosi hankalaa kuumeilla tosissaan toista lasta. Tai jotain, pah, yritän kirjottaa tämän jutun sanoiksi jonain toisena päivänä, tänään ei oikein lanttu leikkaa.



Taidan lähtee sänkyyn lukemaan. Ja kadehtimaan Vaakamomin energiaa ja ilmeisesti kesäistä bikinikuntoa, jota ei tämä mammeli saavuta koska on laiskaakin laiskempi eikä saa millään riivittyä itteensä ylös ulos ja lenkille :(