Lue keskustelun säännöt.
Tuttava olettaa lapsettomien olevan ilmaisia lastenhoitajia
04.07.2016 |
Mielestäni on loukkaavaa, että tuttavapiirin lapsettomat ovat joidenkin mielestä siinä asemassa, että yhteisiin juhliin ei kutsuta mutta oletetaan olevan koska vain käytettävissä ilmaisiksi lastenhoitajiksi jotta muut pääsevät vapaasti juhlimaan.
Kommentit (30)
Mistä tällainen ajatusmalli tulee? Lapset ovat kuitenkin tarhassa päivisin niin että omaa aikaa on. Ja onhan niitä palkattavia hoitajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit sanoa, että ei, en hoida lapsukaisiasi. Helppoa.
Meillä taas toisin päin. Mä voisin ihan hyvin hoitaa kavereiden lapsia välillä, mutta ne ei usko, että olen tosissani. Olen parin kanssa aiheesta jutellut ja ovat törmänneet niin moneen lapsettomaan, joka on ilmoittanut vihaavansa lapsia, että on vaikea uskoa, että joku olisi tosissaan päinvastaista mieltä.
Noiden keskustelujen jälkeen on pari kertaa ko. kaverit jälkikasvuaan hoitoon tuonutkin, mutta edelleen tosi arasti "ootko nyt oikeesti ihan varma?" :D
"Sorry, ei käy, mulla on muuta menoa:" Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole koskaan osoittanut mielenkiintoa lapsiin, joten minua ei ole pyydelty vahdiksikaan. Joskus joku on työntänyt imeväisikäisen syliini, mutta olen ojentanut sen samaa vauhtia takaisin. Hitaampikin vanhempii on kai huomannut, että mitään omistautuvaa lastenhoitoa ei minulta ole luvassa, joten ei kukaan ole pyytänytkään.
Niin, tottakai voi kieltäytyä. Mutta ihmettelen vain, että mistä tuollainen perusoletus tulee? Kun kieltäydyn, tuttavani painostaa ja loukkaantuu. Ei koskaan pyydä perheellisiä tuttuja avuksi. Ja kun tosiaan meillä ei ole lasten kanssa edes kunnolla yhteistä kieltä kun puhuvat vain ruotsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos joku sun tuttusi vie lapsiaan hoitoon lapsettomalle sukulaiselleen/ystävälleen, se ei ole sun murheesi. Älähtäköön se sukulainen itse, jos ei halua toimia lapsenhoitajana.
Vierailija kirjoitti:
No, jos joku sun tuttusi vie lapsiaan hoitoon lapsettomalle sukulaiselleen/ystävälleen, se ei ole sun murheesi. Älähtäköön se sukulainen itse, jos ei halua toimia lapsenhoitajana.
Mutta kun meillä on kohta ystävyys mennyt tämän takia koska en halua olla jatkuva lastenhoitaja ja hän suuttuu siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole lapsia, mutta mielestäni se on eräänlainen luottamuksen osoitus että minua uskalletaan pyytää lapsenvahdiksi.. Olen vahtinut muutaman kaverin lapsia ja vastalahjaksi minua on autettu muissa jutuissa tai olen saanut jonkun palkkion tms.. Miksi kaikesta pitää vääntää? Ihan hyvin voi kieltäytyä.
Vaikeus onkin siinä, että en "ihan hyvin" voi kieltäytyä vaan tuttava suuttuu jos en suostu.
Mikä saa minut vielä vähemmän halukkaaksi auttamaan.
Varsinkin kun mitään vastavuoroisuutta ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia, mutta mielestäni se on eräänlainen luottamuksen osoitus että minua uskalletaan pyytää lapsenvahdiksi.. Olen vahtinut muutaman kaverin lapsia ja vastalahjaksi minua on autettu muissa jutuissa tai olen saanut jonkun palkkion tms.. Miksi kaikesta pitää vääntää? Ihan hyvin voi kieltäytyä.
Kiva juttu sulle, mutta kaikki ihmissuhteet eivät ole noin yksiviivaisia. Kyllä mullakin on sukulaisia, joiden kanssa saa vuodesta toiseen vääntää samoista asioista, vaikka miten päin yrittäisi sanoa, selittää, kieltäytyä kohteliaasti, kieltäytyä epäkohteliaasti. Silti eivät ole yleisesti ottaen niin rasittavia, että tuntisi tarvetta katkoa välejä kokonaan.
Itse asiassa nyt kun alan miettiä, nämä "miksi kaikesta pitää aina tehdä niin vaikeeta" -ihmiset ovat usein niitä, jotka posottavat menemään ja antavat muiden siivota sotkut. En sano, että sinä olisit, monesti vain ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööö, saahan sitä olettaa mitä vaan, mutta ei kai kukaan hoida, ellei itse suostu. Loppuu se olettaminen siihen.
Minä olin kanssa lähes joka viikonloppu lastenhoitajana, kunnes opin sanomaan ein. Arvelin ihmisten ajattelevan, että koska mulla ei ollut parisuhdetta saattoi meilöe tuoda muutaman ylimääräisen lapsen.
Ja, kun mulla oli vain yksi lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vaikeus onkin siinä, että en "ihan hyvin" voi kieltäytyä vaan tuttava suuttuu jos en suostu.
Mikä saa minut vielä vähemmän halukkaaksi auttamaan.
Varsinkin kun mitään vastavuoroisuutta ei ole.
Anna suuttua. Tai suutu sinä siitä kun olettaa automaattisesti sinun suostuvan.
Hä?Mihin juhliin sut on jätetty sitten kutsumatta?Itse en antaisi omia kullanmurujani yhdellekään nuorelle tai lapsettomalle hoitoon..en ikinä!!
Olen lapseton enkä pahemmin lapsista perusta, veljenpoikani on poikkeus. Hoidan häntä säännöllisesti, haen tarhasta ja otan yökylään.
Useat lapsiperheelliset ystävät yrittävät saada minua lapsenvahdiksi, ihailtavan sitkeästi vaikka useita kertoja olen kieltäytynyt. Kun olen niin "lapsirakas" ja hyvä lasten kanssa :) Sallikaa mun nauraa! Menen mieluummin juurihoitoon kuin vietän iltapäivän lapsenvahtina. Kaiken huippu on että pyydetään lasten kautta, "kun elmeristä olis niin kiva että sä tulisit ja se niin kovasti sua aina kyselee". Pitäisi varmaan suoraan sanoa että on eri asia viettää aikaa sukulaislapsen kanssa jota rakastaa ja jonka tavat ja rytmin tuntee (ja jota voi vapaasti ojentaa ja komentaa ilman että tarvitsee pelätä vanhempien vetävän hernettä nenään) kuin paimentaa vieraita lapsia, mikä käy työstä.
Täytynee ruveta vastaamaan pyyntöihin että kannattaa ennemmin soittaa mll:n lapsenvahtivälitykseen, sieltä löytyy halukkaita lapsenvahteja.
Lapsia osaan hoitaa, mutta onneksi ei kavereita laiteta lastenhoitajaksi. Ja hitto, jos mua ei kutsuttais mihinkään, mutta lapsenlikaisi kelpaisin, olisi se sen kaverisuhteen loppu.
No älä suostu? :) minä en ainakaan kenenkään kersoja hoitele