Millä kiellätte hieman yli vuoden ikäistä?

Nyyti74:

Meillä poika 1v 3kk, ja uhmaa on ollut jo hieman ennen vuoden täyttymistä. Eli sitä kiukkuamista (suoraa huutoa ja kaarelle heittäytymistä), jos joku asia ei mene hänen mielensä mukaan.

Mutta millä ihmeellä saisi hänet uskomaan, että esim videoita tai tv:tä ei räplätä? Kukkiin tms ei kosketa? Ruokapöydältä ei heitellä tavaroita tai mitään muutakaan lattialle?

Kun kieltää esim videoihin koskemasta, pelkällä sanalla ja sormen heristyksellä, katsoo vaan ja jatkaa. Kun käy hakemassa pois räpläämästä, heittäytyy huutamaan lattialle, ja menee uudestaan räpläämään. Tätä voidaan toistaa useitakin kertoja, ilman apua. Jos onnistuu viemään hämäämällä pois ja pitemmälle, kohta ne videot taas muistuu mieleen ja sinne mennään taas räpläämään. Samaa pätee kaikkeen lattialla olevaan tavaraan.

Toinen mihin ei meinaa löytyä keinoa, on tuo tavaroiden pöydältä heittely. Kun pojalta menee hermot, tavarat saa kyytiä. Kun kielletään EI:llä ei auta. Kun otetaan kiinni kädestä aiheuttaa takaisin huitomista ja lyömisen yrittämistä ja hillitöntä huutoa ja raivoamista.

Meidän neiti on saman ikäinen ja sama homma on menossa. Olen yrittänyt selittää jämäkäsiti, että tavarat menee rikki, jos niitä liikaa käpäilee. Saa katsoa mutta ei koskea. Kukat ovat myrkyllisiä, ei saa koskea. Jokainen asia pitää siis selittää miksi jotain asiaa ei saa tehdä. Ja aika usein puhuminen on auttanut. Ellei niin syliin ja pois, yleensä annan jotain muuta mielenkiintoista. Oikeat asiat kuten rikkimennyt kännykkä ja näppis ovat oivia " leluja"

Kurjaa että neiti 1v3kk ei ymmärrä sitä että vauva 4kk on ihan oikea elävä olento eikä sitä voi hakata/painia/istua päälle. Silloin otan vauvan pois.

Tavaroiden heittelyyn en vielä ole mitään konstia keksinyt. Sitä tosin sattuu harvakseltaan.

Toivon teille mukavaa kevättä ja toivotaan että tilanne rauhottuu kun näille naperoille tulee pikkusen ikää lisää ja ehkä vähän järkeä päähän. :) Emma-Leena

mutta se menee ohi, kuten tiedät. Ei mitään suuria konsteja asioiden hoitamiseksi. Mulla oli tuossa vaiheessa paljon juoksua tytön kanssa, sillä hän touhusi ihan kamalan paljon. Ajattelin jopa, että onko hänellä jokin häiriö, sillä olin hoitanut paria saman ikäistä poikaa joskus ja he olivat suunnattomasti helpompihoitoisempia. Mutta lapset ovat vaan erilaisia eikä tuossa iässä sitä voi mitenkään tietää vilkkaudesta, tai hyvin harvoin, onko vialla jotain vai ei. Tyttö rauhoittui suunnattomasti vasta 2-v.



Hyvin vähän hankin erilaisia lukkoja tytön vilkkaudesta huolimatta, sillä tumpelona sitten joidenkin kokeilujen jälkeen huomasin, etten saanut niitä itsekään enää avattua :-D! Pakastimen oveen hankittiin sellainen tarralukko, minkä lapsi muutaman viikon kuluttua rikkoi täysin. Roskiskaappiin löytyi hyvä lukko Lastentarvikkeista ja siitä olen iloinnut. Sen lisäksi mulla on ollut käytössä enää komerolukko, mikä on vyötoiminnolla -väärä nimitys mutta näyttää siltä käytännössä- ja pitää lapsen hyvin erossa siitä komerosta. Olen sinne kasannut sellaisia pesuaineita, mihin lapsi ei saa mennä. Osanhan saa sinne roskiskaappiin kyllä myöskin. Sopivia videolukkoja kai on mutta meille sopivaa en löytänyt. Ostin yhden eikä ollut sopiva.



Muutoin olen joutunut menemään, tuon ikäisen lapsen kanssa, siihen, että nostin veitset ja muut tarpeelliset työkaluni vain pinoon keittiökaappiin, minne hän ei yltänyt tai kiivetässä sinnepäin ehdin nostaa hänet varmasti alas. Kukista luovuin.



Kielsin kiipeilemästä, perustelin kieltoni usein, ja kielsin tekemästä kiellettyjä asioita joskus aika vihaisellakin äänellä loppujen lopuksi, ja vain nostin ja nostin häntä tekemästä tuhojaan. Sanomalehdet aloin säilyttää komerossa silloin, kun en lukenut niitä, sillä hän repi niitä muutoin koko ajan.



Mitään fyysistä kurinpitomenetelmää en kannata, sillä uskon, ettei se tuota lopulta mitään hyvää tulosta. Päinvastoin. Nimenomaan vain sitä äänen korottamista sitten, kun on ensin selittänyt nätisti pari kertaa ja sitten vain sen jälkeen ilman mitään puheita hänet vain nostin seuraavilla kerroilla pöydältä tai muualta.



Ai niin, keittiön tuolit nostin lopulta olohuoneeseen ja keittiön alalaatikot, sillä lapsi kiipesi pöytätasolle lopulta niitä pitkin!, nostin joksikin aikaa lattialle tyhjinä.



Kaikkia kirjoja, sillä niitä meillä on paljon, en ole nostanut lapsen ulottumattomiin. Osan nostin. Otin vain kirjan häneltä sitten, kun hän ei uskonut, ettei siihen saa koskea ja sitä repiä, ja meni lopulta ohi.



Aikamoista touhuilua! Yritä kestää!

eli kuulostaa, että lapsellasi on samalla tavoin menossa uhmaa kuin munkin lapsella oli sen touhukauden kanssa limittäin. En saanut esim. millään istumaan rattaissa vaan oli ihan pakko kantaa pitkiäkin matkoja sylissä, eikä mikään perustelu mennyt perille. Juuri teki aikamoisen raskaaksi se, että mitään keinoja ei oikein ole 1-v. uhmankaan lievittämiseksi kun ei ole touhukaudenkaan lievittämiseksi. Vaatii aika paljon vaan niitä hermoja. Suosittelisin niitä keinoja, mitä itse kokeilin ja sitä samaa linjaa. Älä anna periksi lapselle liikaa, vaikka vaikeaa onkin. Uhmahan tarkoittaa rajojen hakua myös. Ja yritä saada päiväsaikaan aikuisia ihmisiä käymään. Sellaisia, jotka auttavat lapsenhoidossa eivätkä vain pyydä sinua keskustelemaan poutapäivästä ja ihmettele, mikset nyt hallitse sitä lastasi. Mulla oli tuollainen tunne monesti ihmisten tapaamisten kanssa, etten enää jaksanut tavatakaan, kun en enää nauttinut tapaamisista. Juoksin vaan lapsen perässä ja yritin lennossa seurustella. Ajattelin, että ajattelevat säälittäväksi enkä tahtonut sitäkään. Kun olisin saanut päivisin jonkun auttamaan lapsenhoidossa ja itse huilinut hyvällä omallatunnolla, mutta kun ei, vaan ajattelin, että pitää selvitä! Eli yritä myös itse levätä! Yritä nauraa paljon kaikelle- vaikkei naurattaisikaan! Tässä puhuu nauruterapian kannattaja- saa nauraa tällekin ehdotukselle :-D! Rakasta itseäsi kaikkinesi ja muista, että olet koko ajan hyvä äiti! Kaikki selviää kyllä vielä! Ehkei sitten tule sitä tasan 2-v. uhmaa muuten! Meille ei tullut! Nyt on kyllä 3-v. uhma mutta se on toinen juttu. Halaus!!!

Jäi se vielä tuosta, että kun on vielä se tilanne, että en ole kotona lapsen kanssa päiviä, vaan töissä. 3 päivää viikosta poika on päiväkodissa, ja kahtena arkipäivänä isä on kotona. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että ne päivät, kun poika on tarhassa, minä olen töiden päälle vielä illat yksin tuon touhu-kallen kanssa ja lauantait, kun mies on silloin töissä..



Ja vielä väsymystä (ja 24 h pahoinvointia) lisää mahassa asustava Toukka-Kakkonen, jonka la lokakuun alussa..



Sainpas valittaa... :)

Hei,



Ihan samanlaista meilläkin, vaikkei ehkä vielä uhmaa varsinaisesti.

Poika myös katsoo meihin päin samalla kun tekee jotain kiellettyä esim räplää telkkaria.

Mitä väsyneempi on, sitä enemmän tekee " tuhmia" , kun ei jaksa keskittyä omiin leluihinsa.



Eri asia on, kuinka paljon näin pientä tulisi kieltää? Kun ei vielä itse kuitenkaan ymmärrä paljoakaan. Vaaralliset asiat tietysti erikseen.

..mutta kyllähän tuo 11 kk ikäisenäkin osaa taitavasti suuttua :) Tänään hain neidin pois portaista noin 20 kertaa. Uskon kyllä siihen, että kun riittävän johdonmukaisesti kieltää ja hakee pois lapsen kielletystä tekemisestä/paikasta, asia menee jossain vaiheessa perille. Välillä tuntuu tosin, että nauhuri olisi koko ajan päällä: " ei" ja haen pois tytön kukan kimpusta ja minuutin päästä sama uudelleen. Joitakin asioita en ole edes vielä " merkannut" eli jos sanon " ei" jostain toiminnosta, niin sitä sitten toistetaan varmasti pari seuraavaa päivää. Hellan nappuloiden räpeltämisestä en ole tyttöä vielä kieltänyt ja hän antaakin niiden olla rauhassa. Esikoisen kanssa viriteltiin kaikki keittiön laatikot kiinni yms., mutta poika olikin vuoden iässä aivan mahdoton. Silloin totesin, että on helpompi tehdä ympäristöstä sellainen ettei koko ajan tarvitse olla kieltämässä. Tyttö on esikoista huomattavasti rauhallisempi.

Poika on nyt 1v7kk. Uhma alkoi syksyllä ja oli pahimmillaan joulu-tammikuussa. Nyt on ollut muutaman viikon helpompaa. Helppoja konsteja mullakaan ei ole antaa. Käytännössä kielsin ja kielsin. Yleensä vasta paikalta pois kantaminen lopetti stereoiden, laatikoiden yms. räpeltämisen, tavaroiden heittelyn jne. Ja siinä vaiheessa katsoin aina tiukasti silmiin ja sanoin ei. Toisinaan poika itkeskeli kiellon jälkeen, toisinaan palasi räpeltämään. Ja homma alusta. Poika tietää, mitä ei tarkoittaa ja jopa sen, mitkä asiat ovat kiellettyjä. Uhman myötä noita kiellettyjä asioita pitää tehdä juuri siki, että ovat kiellettyjä. Toisinaan kaverin silmistä näki, että nyt taas haastetaan äiti tai isä taisteluun rajoista.



Kun raivokohtaukset tuli mukaan, otettiin parin minuutin jäähy käyttöön. Se oli yllättävän toimiva, vaikka tuntui alussa hassulta. Poika tietysti itki ja raivosi jäähypaikalla ja pahimmillaan sen jälkeenkin. Pyysin anteeksipyyntöä, jota ei alkuun kuulunut, mutta viikon päästä tuli sekin herkkä hetki, kun poika kävi halaamassa riidan jälkeen. Ja sitten ei riideltykään sinä iltana.



Ketjussa joku mainitsi, etei ollut kiva käydä kylässä/kutsua kylään muita. Totta kyllä, itsestäkin tuntui, että olisi halunnut sulkeutua neljän seinän sisälle ja tulla ulos vasta, kun uhma hellittää.



Ja tuo nauraminen on myös hyvä keino. Uhmis haluaa huomiota ja iloinen, tavallinen rutiinien jatkaminen katkaisee ainakin meillä kiukut parhaiten. Jos ja kun itse suuttuu, uhmiskin jatkaa. Tosin jokainen suuttuu joskus, joten on hyvä miettiä keinot sen varalle etukäteen. Meillä se on tuo jäähy. Saapa aikuinenkin pari minuuttia rauhoittumisaikaa ;) Ja joskus halaaminen ja yhdessä kikattelu on helpottanut ainakin hetkeksi. Ja pienten hommien teettäminen kuten tavaroiden vienti, lehtien kokoaminen, pyykin laitto pesukoneeseen... Kokeekohan lapsi silloin jotain onnistumista ja itsenäisyyttä, eikä sitten tarvitsekaan raivota? Enpä tiedä, nämä ovat vaan omia kokemuksia.



Nyt poika vastaa kaikkiin kysymyksiin ei. Annan miettiä pari minuuttia ja yleensä tulee itse pukemaan, syömään, nukkumaan jne. Eli ei riidellä, mutta kumpikaan ei varsinaisesti anna periksikään.... ;)



Jaksuja uhmaikäisen kanssa! Ei todellakaan kiva vaihe.

..sellainen pikkujuttu tuli mieleen, että meillä on lelutkin jäähyllä, jos niitä heitellään. Aiheuttaa huutoa ja kiukkua, mutta on selvästi vähentänyt heittelyä.