persoonallisuuteni muuttuu todella pakjon humalassa

Toisilla viinan juonti vaikuttaa noin eli ei kannattaisi juoda varmaan kovin paljoa. Miksi pitää juoda humalaan ?On meinaan tosi rasittavaa niille jotka joutuvat kestämään tuota.

Kuten sanoin, yritän olla juomatta, mutta välillä lipsahtaa. Olenhan vain ihminen.

Ei persoonallisuus mihinkään muutu. Alkoholi vain sekoittaa aivojen toimintaa tilapäisesti. Miksi ihmeessä juot sellaista myrkkyä?

Vierailija kirjoitti:

Kuten sanoin, yritän olla juomatta, mutta välillä lipsahtaa. Olenhan vain ihminen.

Älä yritä olla juomatta, vaan päätä lopettaa alkoholinkäyttö tästä hetkestä alkaen loppuelämäksesi. Koska olet alkoholisti, et voi ottaa edes sitä ensimmäistä pisaraa. Kyse ei ole lipsahduksesta, vaan aktiivisesta toiminnasta. Kukaan toinen ihminen ei kaada kurkkuusi alkoholia. Päätös on sinun, otatko ikinä enää alkoholia. Turha vedota "ihmisyyteen" tai muihin tekosyihin.

Huuoh. Hyvä on. Lopetan juomisen kokonaan. Herättää varmaan vaan kysymyksiä ja ennakkoluuloja muissa koska ollaan Suomessa.

Persoonallisuus ei varsinaisesti muutu, vaan se "oikea" minä tulee esiin pintasilauksen alta. Ihminen saattaa olla opetellut esimerkiksi kohteliaat, ystävälliset käytöstavat, joita noudattaa aina selvänä ollessaan. Mutta alkoholi huuhtoo sen opetellun moodin pois, ja sisältä voikin paljastua millainen viitapiru hyvänsä.

Miksi aina kuvitellaan että se todellinen minä paljastuu humalassa. Jos juotat mehiläisenkin humalaan, paljastuuko sinulle todellinen mehiläinen? Kannattaako mehiläistutkijan humalluttaa mehiläiset että saa näiden oikean luonteen esille? Just asking.

Joo mulla on ihan sama juttu, en enää uskalla juoda. Musta tulee humalassa töykeä, saatan alkaa vittuilemaan jollekkin tuntemattomille ja käyttäydyn muutenkin todella tyhmästi. Normaalisti olen melko ujo, tylsä ja pidättyväinen sekä kohtelias kaikille enkä todellakaan halua tarkoituksella loukata ketään. Ihan kuin mulla olisi kaksi persoona.

Mulla myös muuttui persoonallisuus huimasti, enkä todellakaan koe, että se ilkeä, itsekäs, valehteleva, tunteeton ja jopa väkivaltainen kännipersoona olisi se todellinen minä.

No, mulla se juominen muuttui pikkuhiljaa alkoholismiksi, ja olin hyvin onneton sen epätoivoni sisällä, joten lopetin juomisen ja olen taas se oikea oma itseni: huomaavainen, auttavainen, herkkä ja empaattinen.

Humalassa kaikki patoutuneet tunteet pääsevät helpommin valloilleen. Jos normaalissa olotilassa on kiltti ja herkkä, saattaa saada toisilta ihmisiltä huonoa kohtelua osakseen. Sitten humalassa napsahtaa ja uskalletaan sitten äksyillä niitä ulos.

Mä kyllä oikeastikin olen aika itsekäs ja lapsellinen joten se ei niin muutu mutta se mitä oikeasti häpeän, on kännissä huutelu ja tappelunhalu. Voi vittu kun hävettää vaikka en ole yli vuoteen juonut kuin saunakaljan lauantaisin.

Terapiaan olen menossa, haluan selvittää miksi minussa on niin paljon käsittelemätöntä vihaa että kännissä hakkaan tuntemattomia. Ns.kiltin tytön syndrooma?

Kiva etten ole ainoa, jolla tällaisia ongelmia, vaikka en kyllä haluaisi tätä kenenkään taakaksi tietenkään. Olen itse traumatisoitunut lapsena, ja siksi mietinkin voisiko tänä olla jopa yksi persoonallisuushäiriön muoto. Eikö näiden häiriöiden muodostuminen yleensä johdu vairhaisista elämänkokemuksista kum ydinitsetunto on haavoittunut.