Mies pahoinpiteli alkuraskaudessa.
Repi hiuksista, kaatoi maahan kaksi kertaa, heitti lipaston kulmaa päin, repi kasvoista. Kaikki tämä juovuspäissään.
Tästä nyt useampi kuukausi, mies ei ole käynyt käsiksi sen jälkeen, mutta ei ole kiinnostunut myöskään "hyvittämään" tekojaan, ei hemmottelua, hoitoja, ilahduttamisia tai mitään, eli ainoa mitä on raskauteen panostanut oli tämä pahoinpitely. En tiedä miksi en ole lähtenyt, älkää edes kysykö, olen varmasti monen mielestä täysi idiootti.
Alkoholia en halua että hän kotona juo, sillä pelkään että tapahtuma uusiutuu. Pullo viiniä illassa on minusta tarpeeksi ellei liikaakin rentoutumiseen, ja hän suuttuu jos huomautan kun hän haluaa jatkaa tissuttelua sen jälkeen. Hän ei kuitenkaan juo usein, muutaman kerran kuussa. Ehkä nyt joku pitää minua jo natsivaimona.
Minua vaan häiritsee kun olen raskauden kanssa yksin, kuuntelen sydänääniä doplerilla esikoisen kanssa, suunnittelen lapsen kanssa vauvalle nimiä ja tulevaisuutta. Mies vakuuttelee olevansa onnellinen lapsesta mutta ei ole minua tai vauvaa sen koommin huomioinut, ainoa mitä kysellyt niin sormin syndrooman todennäköisyyksiä ja oli helpottunut kun np-ultra ja verikokeet olivat ok.
pahoinpitelyn myötä hän aloitti terapian, ja käy siellä edelleen, sillä muuten en olisi suhdetta jatkanut. Silti jotenkin ajattelen että hän on todella itsekeskeinen kun ei minua huomioi, järjestää aikataulut niin että hänen menot järjestyvät eikä suunnittele perheenä oikein mitään. Nauttii kyllä kun järjestän reissuja ja hemmottelen häntä. Mietin myös olenko vain jotenkin hormonien vallassa kun mitä enemmän aikaa pahoinpitelystä kuluu, sitä enemmän asia minua alkaa raivostuttamaan.
Kommentit (6)
kirjoitti:
Nauttii kyllä kun järjestän reissuja ja hemmottelen häntä.
Jukolauta naistenhakkaajat ovat niin törkeitä öäijiä että niitä nyt viimeksi pitää "hemmotella".
Ei tommoset (jotka jo raskaana olevaa naista lennättelee ja naamasta vääntelee) arvosta tai kunnioita naista, he ovat sillä tavoin vinksahtaneita päästään.
Sinäkin varmaan heräät vasta sitten kun muksu lentää viittä vaille seinään, ellei satu naapuri joka tekee ilmoituksen kotiväkivallasta.
Aikuisia en sääli jos tuollaisessa pysyvät, mutta kun siinä on aina viattomia ja suojattomia lapsia jaloissa pelkäämässä joiden psyyke siinä pilataan -- ja lisää tehdään vaikka vatsaa monotetaan niin siinä pysytään.
Sulla on lapsi olemassa ja toinen tulossa kotiin, jossa mies on noin väkivaltainen? Lähde heti, lapset kärsivät tuollaisen ihmishirviön kanssa.
Tuollaista käytöstä ei kenenkään tulisi sietää, miehesi ei kunnioita sinua tippaakaan ja se on ilmiselvää. Itse asettaisin moiselle äijälle sellaiset ehdot että oksat pois, jos ei asenne ja käytös muutu niin ukko vaihtoon.
Sinua ei siis haittaa pahoinpitely vaan hyvittelyn puuttuminen. Tuttu malli lapsuudenkodista? Olisi sinullekin hyvä mennä terapiaan, nyt pääsisi neuvolankin kautta.