Ero...taas

Olen addiktiperheen aikuinen lapsi.Jatkoin samalla kuviolla omissakin parisuhteissa eli miehet olivat alkoholisteja.Itse on vaativa persoonaloisuus,suoritan elämää ja inhoan itseäni.

Viimein tapasin kiltin ja kunnollisen miehen.Vuoden verran tutustuttiin.Hän sanoi hyväksyvänsä minut sellaisena kuin olen.Kuitenkin hänelle on vaikeaa,että olen tehnyt lapseni alkoholistin kanssa ja olen antanut miehelle kaiken anteeksi niin,että lapsiasioissa voimme olla tekemisissä.Minulle puolestani hänen terve,alkoholiton sukunsa on "ahdistava" ja miehen muutenkin niin kunnollinen elämä ja historia.

Olimme nyt paljon yhdessä.Minulle tuli sellainen olo,että olen elämässäni aivan liian epäonnistunut miehelle ja hänen suvulleen.Kirjoitin lyhyen sähköpostin,jossa kerroin miltä minusta tuntuu,miksi ja ratkaisun:minun on oltava yksin.

Mies oli parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut,mutta kävi kuten aina elämässäni.Mikään ei voi onnistua.Lasten takia minun pitäisi jaksaa,mutta olen ihan loppu kaikkeen yrittämiseen.