Lue keskustelun säännöt.
Nuori esimies apua vailla
29.06.2016 |
Hei mammat! Teiltä kun saa tunnetusti apua joka asiaan, niin auttakaa nyt neitoa hädässä.
Olen ollut n. Vuoden esimiehenä isommassa työporukassa, joista moni olisi halunnut paikalleni. Osa työntekijöistä on minua vanhempia, ja erittäin katkeria siitä, että juuri minut valittiin tehtävään. Heillä ei siis ole työtehtävään parempaa koulutusta eikä työkokemusta.
Tämä porukka harrastaa seläntakana supisua ja puukottaa minua reilustikin selkään. Itse en todellakaan ole tuohon ala-arvoiseen käyttäytymiseen lähtenyt, vaan hoidan työtehtäväni hyvin ja pyrin olemaan heille hyvä esimies, kaikesta tästä pelleilystä huolimatta.
Omat voimavarat vaan alkaa olla lopussa, sillä se jokapäiväinen ulkopuoliseksi itsensä tunteminen vie voimia (talon muut esimiehet siis selkeästi heidän silmissään parempia, vain minulle ovat ilkeitä). Oma esimieheni ei nää asiaa yhtä vakavana kuin minä.
Joka päivä lähden töihin haikealla mielellä. Tykkään kuitenkin työstäni, työkavereistani ja työpaikasta, joten en haluaisi paikasta lähteä.
Kysyisin siis, onko kellään mitään kokemuksia tai vinkkejä jakaa?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä!
En työskentele ravintola-alalla, mutta hektistä on meidänkin työpaikalla. Olen pyrkinyt olemaan reilu kaikille, ja korostanut, että minulle saa ja pitää antaa palautetta. Sanon aina kiitokset asianomaisille ja annan positiivista palautetta - tokihan sitä voisi antaa aina enemmän.
Ongelmani ei ole koko työporukka, vaan pari henkilöä, jotka "myrkyttää" muita. Usein nämä muut eivät uskalla esittää omia mielipiteitään näiden myrkyttäjien seurassa. apKlassinen huonon esimiehen syndroma. Ne pari uskaltaa sanoa ääneen kaikkien muidenkin tunteet, ja sinä esimiehenä tulkitset sen täysin väärin!
Entä jos hyväksyisit sen, että alaisillasi on oikeasti paha olla ja tekisit asialle jotain sen sijaan että uhriudut ja selittelet syyttämällä muita. Sinulla on esimiehen vastuut ja valta, opettele johtamaan ja kuuntelemaan myös sitä, että asiat ei ole hyvin.
Minusta se ei tee vielä minusta huonoa esimiestä, että olen nuorempi kuin he? Työtyytyväisyyskyselyssä arvoinnit työtaidoistani on hyviä, avoimet kommentit on luokkaa "liian nuori" "liian nuori työhönsä". Olen nuori, mutta olen tehnyt töitä 16-vuotiaasta asti, eli 10 vuotta. Toki en ole aina tehnyt tämän alan töitä, mutta töitä olen tehnyt. Olen käynyt alaani soveltuvan ammattikoulun (tein töitä koulun ohella) sekä amk:n (tuolloin tein jo osittain asiantuntijatehtäviä koulun ohella). Suuret osat koulutöistä sovelsin silloisten työpaikkojen käyttöön tai käytännöistä, auttaen niin työnantajia kuin silloisia työkavereita. Lisäksi sain jaettua koulukavereille perspektiiviä työelämä-opiskeluyhteyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä!
En työskentele ravintola-alalla, mutta hektistä on meidänkin työpaikalla. Olen pyrkinyt olemaan reilu kaikille, ja korostanut, että minulle saa ja pitää antaa palautetta. Sanon aina kiitokset asianomaisille ja annan positiivista palautetta - tokihan sitä voisi antaa aina enemmän.
Ongelmani ei ole koko työporukka, vaan pari henkilöä, jotka "myrkyttää" muita. Usein nämä muut eivät uskalla esittää omia mielipiteitään näiden myrkyttäjien seurassa. apKlassinen huonon esimiehen syndroma. Ne pari uskaltaa sanoa ääneen kaikkien muidenkin tunteet, ja sinä esimiehenä tulkitset sen täysin väärin!
Entä jos hyväksyisit sen, että alaisillasi on oikeasti paha olla ja tekisit asialle jotain sen sijaan että uhriudut ja selittelet syyttämällä muita. Sinulla on esimiehen vastuut ja valta, opettele johtamaan ja kuuntelemaan myös sitä, että asiat ei ole hyvin.
Joskus takana voi olla kyllä ihan puhdasta kateutta ja kiusaamista. Olen itse ollut it-alalla(!) työpaikassa, jossa tätä kiusaamista ja selän takana haukkumista harjoitti tasan yksi henkilö, onnistui kyllä ihan tehokkaasti myrkyttämään ilmapiirin, asiaperusteet hänen haukkumiselleen olivat täysin olemattomat. Näin myöhemmin ajatellen epäilen, että kyseisellä henkilöllä oli jotain mielenterveysongelmia. Olin siis tämän "myrkyttäjän" kollega kyseisessä työpaikassa. Eikä taideta tässä ap:n tapauksessa puhua mistään isosta "johtajasta", vaan jostain lähiesimiehestä ilmeisesti. Asema on eri kuin oikeasti johtavassa asemassa olevan henkilön. Mutta toki se oma paikka pitää vain ottaa. Joko sen vallan ottaa itse tai joku muu pyrkii ottamaan sen vallan.
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei yleensä voi olla kaveria alaistensa kanssa. Se kun ei vaan toimi. Et kai kuvittele, että voisit esimiehenä olla yksi porukasta?
Itselläni tuo toimii oikein hyvin. Porukka seuraa minua, koska osaan hommani, tiimissäni kehitytään ja voitetaan, saavat ottaa vastuuta, kiitosta ja kunniaa sekä bonuksia tulee hyvästä tekemisestä. Kyseessä kilpailtu asiantuntija-ala, jossa kaikki haluvat edetä ja oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä!
En työskentele ravintola-alalla, mutta hektistä on meidänkin työpaikalla. Olen pyrkinyt olemaan reilu kaikille, ja korostanut, että minulle saa ja pitää antaa palautetta. Sanon aina kiitokset asianomaisille ja annan positiivista palautetta - tokihan sitä voisi antaa aina enemmän.
Ongelmani ei ole koko työporukka, vaan pari henkilöä, jotka "myrkyttää" muita. Usein nämä muut eivät uskalla esittää omia mielipiteitään näiden myrkyttäjien seurassa. apKlassinen huonon esimiehen syndroma. Ne pari uskaltaa sanoa ääneen kaikkien muidenkin tunteet, ja sinä esimiehenä tulkitset sen täysin väärin!
Entä jos hyväksyisit sen, että alaisillasi on oikeasti paha olla ja tekisit asialle jotain sen sijaan että uhriudut ja selittelet syyttämällä muita. Sinulla on esimiehen vastuut ja valta, opettele johtamaan ja kuuntelemaan myös sitä, että asiat ei ole hyvin.
Minusta se ei tee vielä minusta huonoa esimiestä, että olen nuorempi kuin he? Työtyytyväisyyskyselyssä arvoinnit työtaidoistani on hyviä, avoimet kommentit on luokkaa "liian nuori" "liian nuori työhönsä". Olen nuori, mutta olen tehnyt töitä 16-vuotiaasta asti, eli 10 vuotta. Toki en ole aina tehnyt tämän alan töitä, mutta töitä olen tehnyt. Olen käynyt alaani soveltuvan ammattikoulun (tein töitä koulun ohella) sekä amk:n (tuolloin tein jo osittain asiantuntijatehtäviä koulun ohella). Suuret osat koulutöistä sovelsin silloisten työpaikkojen käyttöön tai käytännöistä, auttaen niin työnantajia kuin silloisia työkavereita. Lisäksi sain jaettua koulukavereille perspektiiviä työelämä-opiskeluyhteyteen.
En puuttunut mitenkään ikääsi, sillä ei johdeta, oli sitä 26 tai 56 vuotta. Kirjoituksistasi päätellen et ole ymmärtänyt, mitä on olla esimies, koska et ole saanut siihen mitään koulutusta (amk ei anna valmiuksia siihen) ja toisaalta et kaiketi ole koskaan ollut alainen vaan aina tavalla tai toisella opiskelijan statuksella töissäkin.
Jos alaisten mielestä olet liian nuori, niin miksi ihmeessä kiukkuat sitä asiaa? Heillä oli joku syy niin kirjoittaa, mutta sinä et halua miettiä sitä syytä vaan jäät jumiin yksittäisiin lauseisiin. Ymmärrän alaisiasi, jos olet heille samanlainen tuuliviiri kuin näissä kirjoituksissasi.
Kehityskeskustelu on oiva paikka esimiehelle ottaa asia esille. Sekä esimiehen oma kehityskeskustelu ylemmän esimiehen kanssa että esimiehen omille alaisilleen järjestämät kehityskeskustelut. Jotkut luulevat että kehistyskeskustelu on vain alaisen omaa kehittymistä varten mutta niin ei ole todellakaan, siinä voidaan hyvin käsitellä alaisen ja esimiehen välistä SUHDETTA. Tuohon alaisille järjestettävään kehityskeskusteluun kannattaa erityisesti kirjata, että näkeekö alainen esimiehen toiminnassa jotain parannettavaa. Tämä toimii kuin "vakuutus", alaisten on ihan turha puhua mitään selän takana, jos ei ole ollut pokkaa esittää kritiikkiä kehityskeskustelussa. Meidän organisaatiossa vielä näiden varsinaisten kehityskeskustelujen lisäksi on erillinen anonyymi kysely esimiesten esimiestaidoista, näissä kyselyissä on ilmeisesti satunnaisesti valikoitu joukko vastaajia. Niissä kysytään kyllä todella tarkkaan esimiehen toiminnasta. Joskus olen itse valikoitunut vastaajaksi tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei yleensä voi olla kaveria alaistensa kanssa. Se kun ei vaan toimi. Et kai kuvittele, että voisit esimiehenä olla yksi porukasta?
Itselläni tuo toimii oikein hyvin. Porukka seuraa minua, koska osaan hommani, tiimissäni kehitytään ja voitetaan, saavat ottaa vastuuta, kiitosta ja kunniaa sekä bonuksia tulee hyvästä tekemisestä. Kyseessä kilpailtu asiantuntija-ala, jossa kaikki haluvat edetä ja oppia.
Fantastista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei yleensä voi olla kaveria alaistensa kanssa. Se kun ei vaan toimi. Et kai kuvittele, että voisit esimiehenä olla yksi porukasta?
Itselläni tuo toimii oikein hyvin. Porukka seuraa minua, koska osaan hommani, tiimissäni kehitytään ja voitetaan, saavat ottaa vastuuta, kiitosta ja kunniaa sekä bonuksia tulee hyvästä tekemisestä. Kyseessä kilpailtu asiantuntija-ala, jossa kaikki haluvat edetä ja oppia.
Fantastista!
Ihan niin kuin jostain Harvard Business Reviewn artikkelista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kaikki sanoo että ei voi olla kaveria alaistensa kanssa. Mulla on ihan päinvastaista kokemusta. Kaksi viimeisintä esimiestä on ollut sellaisia joiden kanssa olen käynyt jopa viihteellä.
Se toki vaatii sen sekä alaiselta että esimieheltä että pystyy erottamaan työ-minän ja minä-minän. Moni ei pysty ja sellaisten kanssa ei oikeen voi olla kaveri.
Auttaa en osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä!
En työskentele ravintola-alalla, mutta hektistä on meidänkin työpaikalla. Olen pyrkinyt olemaan reilu kaikille, ja korostanut, että minulle saa ja pitää antaa palautetta. Sanon aina kiitokset asianomaisille ja annan positiivista palautetta - tokihan sitä voisi antaa aina enemmän.
Ongelmani ei ole koko työporukka, vaan pari henkilöä, jotka "myrkyttää" muita. Usein nämä muut eivät uskalla esittää omia mielipiteitään näiden myrkyttäjien seurassa. apKlassinen huonon esimiehen syndroma. Ne pari uskaltaa sanoa ääneen kaikkien muidenkin tunteet, ja sinä esimiehenä tulkitset sen täysin väärin!
Entä jos hyväksyisit sen, että alaisillasi on oikeasti paha olla ja tekisit asialle jotain sen sijaan että uhriudut ja selittelet syyttämällä muita. Sinulla on esimiehen vastuut ja valta, opettele johtamaan ja kuuntelemaan myös sitä, että asiat ei ole hyvin.
Minusta se ei tee vielä minusta huonoa esimiestä, että olen nuorempi kuin he? Työtyytyväisyyskyselyssä arvoinnit työtaidoistani on hyviä, avoimet kommentit on luokkaa "liian nuori" "liian nuori työhönsä". Olen nuori, mutta olen tehnyt töitä 16-vuotiaasta asti, eli 10 vuotta. Toki en ole aina tehnyt tämän alan töitä, mutta töitä olen tehnyt. Olen käynyt alaani soveltuvan ammattikoulun (tein töitä koulun ohella) sekä amk:n (tuolloin tein jo osittain asiantuntijatehtäviä koulun ohella). Suuret osat koulutöistä sovelsin silloisten työpaikkojen käyttöön tai käytännöistä, auttaen niin työnantajia kuin silloisia työkavereita. Lisäksi sain jaettua koulukavereille perspektiiviä työelämä-opiskeluyhteyteen.
En puuttunut mitenkään ikääsi, sillä ei johdeta, oli sitä 26 tai 56 vuotta. Kirjoituksistasi päätellen et ole ymmärtänyt, mitä on olla esimies, koska et ole saanut siihen mitään koulutusta (amk ei anna valmiuksia siihen) ja toisaalta et kaiketi ole koskaan ollut alainen vaan aina tavalla tai toisella opiskelijan statuksella töissäkin.
Jos alaisten mielestä olet liian nuori, niin miksi ihmeessä kiukkuat sitä asiaa? Heillä oli joku syy niin kirjoittaa, mutta sinä et halua miettiä sitä syytä vaan jäät jumiin yksittäisiin lauseisiin. Ymmärrän alaisiasi, jos olet heille samanlainen tuuliviiri kuin näissä kirjoituksissasi.
Ymmärrän kyllä, mitä on olla esimies. Olen ollut ennen tätä esimiespaikkaa ns. Depyty esimiehenä noin vuoden. Toki minulla ei ole vankkaa kokemusta esimiestyöstä, vaan lähinnä tuntemus käytännöntyöhön sekä asiantuntijapuolelle. Minulla on paljon kehitettävää esimiestyön osalta, mutta se ei estä minua tekemästä töitä tällä hetkellä hyvin. Henkilöstöjohtaminen on aina oma lukunsa, ei siihen voi oppia kirjoista lukemalla tai kouluna käymällä.
Se miksi täällä olen tuuliviirinä, on yksinkertaisesti vertaistuen tarve. En myöskään koe olevani oikeutettu syrjivään asenteeseen työpaikalla ikäni tai asemani puolesta. Minut on palkattu tekemään työni, ja sitä minä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille viesteistä!
En työskentele ravintola-alalla, mutta hektistä on meidänkin työpaikalla. Olen pyrkinyt olemaan reilu kaikille, ja korostanut, että minulle saa ja pitää antaa palautetta. Sanon aina kiitokset asianomaisille ja annan positiivista palautetta - tokihan sitä voisi antaa aina enemmän.
Ongelmani ei ole koko työporukka, vaan pari henkilöä, jotka "myrkyttää" muita. Usein nämä muut eivät uskalla esittää omia mielipiteitään näiden myrkyttäjien seurassa. ap
Kiinteistöala??!
Kiitos jo tässä vaiheessa kaikille kannustavista viesteistä. Kiva kuulla, että en ole ainoa, jolla on tämmöisiä kokemuksia.
Kyllä täältä saa näköjään aina apua, olipa kyse mistä hyvän. :) Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kehityskeskustelu on oiva paikka esimiehelle ottaa asia esille. Sekä esimiehen oma kehityskeskustelu ylemmän esimiehen kanssa että esimiehen omille alaisilleen järjestämät kehityskeskustelut. Jotkut luulevat että kehistyskeskustelu on vain alaisen omaa kehittymistä varten mutta niin ei ole todellakaan, siinä voidaan hyvin käsitellä alaisen ja esimiehen välistä SUHDETTA. Tuohon alaisille järjestettävään kehityskeskusteluun kannattaa erityisesti kirjata, että näkeekö alainen esimiehen toiminnassa jotain parannettavaa. Tämä toimii kuin "vakuutus", alaisten on ihan turha puhua mitään selän takana, jos ei ole ollut pokkaa esittää kritiikkiä kehityskeskustelussa. Meidän organisaatiossa vielä näiden varsinaisten kehityskeskustelujen lisäksi on erillinen anonyymi kysely esimiesten esimiestaidoista, näissä kyselyissä on ilmeisesti satunnaisesti valikoitu joukko vastaajia. Niissä kysytään kyllä todella tarkkaan esimiehen toiminnasta. Joskus olen itse valikoitunut vastaajaksi tuohon.
Jotta kehityskeskusteluista olisi aidosti hyötyä, se vaatii luottamusta työntekijän ja esimiehen välillä. Siksi se ei toimi asioiden korjaamiseen, koska luottamusta ei silloin yleensä ole.
Siksi se menee sellaiseksi liibalaaba-joojoo-kaikkikunnossa-puheluksi. Huonoin juttu on että esimiehet usein ajattelevat että jos ei suoraan uskalleta sanoa, niin antaa olla. Noh, ongelma ei siitä mihinkään katoa vaan paskanpuhuminen vain lisääntyy ja ilmapiiri myrkyttyy.
Esimiehenä mä etsisin konkreettisen asian johon puuttua ja puuttuisin siihen suoraan kahdenkesken työntekijän kanssa. Antaisin varoituksen, jos puhuttelu ei auta.
Ei noita varoituksia kauheasti ihmiset saa töissä, joten sekin toimii usein jo "herätyksenä" kun tietää että irtosanominen muuttuu aina helpommaksi varoituksen myötä...
Fake it 'till you make it.
Ota auktoriteetti, esitä vahvaa, niin tulet vahvaksi. Älä ota mitään henkilökohtaisesti, äläkä missään nimessä yritä olla liian mieliksi alaisillesi.
Voit ajaa autoa, mutta et ole autonkuljettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimiala ja työntekijöiden koulutustaso vaikuttaa asiaan. Työskentelin muutamia vuosia sitten IT-alalla 20 hengen tiimissä, joka jaettiin kahtia. Vanha esimies jatkoi toisen tiimin esimiehenä, ja toisen tiimin esimieheksi valikoitui perustason tiimiläinen. Mukana oli sattumaa: kaveri ei ollut ensimmäinen jota pyydettiin, vaan ensimmäinen joka suostui.
Satuin arvonnassa uuden esimiehen tiimiin. Aiemmin ihan mukava ja asiallinen työkaveri alkoi ketjun neuvojen mukaisesti "olla pomo" ja "näyttää valtaansa" uudessa tiimissään. Katselin pari kuukautta touhua, kunnes vaihdoin firmaa ja otin muutaman ison asiakkaan mukaan. Lähtöhaastattelussa kerroin, että syy oli ainoastaan uudessa tiimirakenteessa ja esimiehessä.
Tarinan opetus? Ap:n kannattaa selvittää, mikä tarkkaan ottaen tilanteessa on pielessä - ja kenellä. Huono plaseeraus juhlapöydässä ei riitä. Miten kannustat tiimisi terävintä kärkeä, joka ei nykytilanteessa välttämättä näe tulevaisuutta tiimissä ja alaisuudessasi? Mitä
Sinä voisit tehdä paremmin?
Hyvä työyhteisö on sellainen, että perusasenne työhön ja muihin työnteijöihin on positiivinen mutta kellään ei ole tarvetta olla 100%:n virheetön omassa työssään, oli sitten kyse alaisesta tai esimiehestä. Tai tarvetta asettaa toisille myöskään olettamusta 100%:n virheettömyydestä. Nykyään voi olla aika paljon myös narsistisia henkilöitä, jotka haluavat esittää olevansa 100%:n virheettömiä ja täydellisiä, tämähän ei ole enää tervettä myöskään. Kaikki epäkohdat ovat aina "jonkun muun" syytä, oli se syyllinen sitten vaikka oma lähiesimies. Kuka nyt milloinkin valikoituu syntipukiksi.
Asiantuntija-aloilla erityisesti voi olla painetta epäterveeseen "täydellisyyteen". Pitää katos olla niin v*tun fiksu koko ajan, ihan koko ajan! Paitsi kerran vuodessa ehkä poikkeus niissä firman pikkujouluissa. Tällaista olen joskus ollut havaitsevanani it-alalla ainakin, toki alalla voi olla kovat paineet ja se voi ruokkia tällaista käyttäytymistä. It-alalla pitää olla tosi rohkea että uskaltaa sanoa, että en mä tätä ihan täysin ymmärrä. Olen törmännyt ihmisiin, jotka eivät ikimaailmassa selvinpäin voisi tuollaista lausetta sanoa ääneen. Ihan sama mistä on kyse, niin he hallitsevat asiat ihan 100%:n täydellisesti. Kyllä joskus ottaa aivoon kyseiset ihmiset, ei voi mitään.
Otan ensi kemuihin fillarin ja viinitonkan. ;) Ap
Minä kyllä mielelläni myönnän virheeni ja olen nöyrä, mutta en nöyristele. Haluan kehittyä työssäni sekä esimiehenä, joten kaikki palaute on tervetullutta.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimies ei yleensä voi olla kaveria alaistensa kanssa. Se kun ei vaan toimi. Et kai kuvittele, että voisit esimiehenä olla yksi porukasta?
Itselläni tuo toimii oikein hyvin. Porukka seuraa minua, koska osaan hommani, tiimissäni kehitytään ja voitetaan, saavat ottaa vastuuta, kiitosta ja kunniaa sekä bonuksia tulee hyvästä tekemisestä. Kyseessä kilpailtu asiantuntija-ala, jossa kaikki haluvat edetä ja oppia.
Entäs sitten jos alaisten työnkuva- ja määrä on niin suuri, että kukaan esimies ei voi osata kaikkia töitä ja olla apuna ongelmatilanteisiin?
Silloin on väärä henkilö esimiehenä. Pomon täytyy aina pystyä olemaan apuna ongelmatilanteissa. Jos ei muuten niin tietämällä, kuka tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kehityskeskustelu on oiva paikka esimiehelle ottaa asia esille. Sekä esimiehen oma kehityskeskustelu ylemmän esimiehen kanssa että esimiehen omille alaisilleen järjestämät kehityskeskustelut. Jotkut luulevat että kehistyskeskustelu on vain alaisen omaa kehittymistä varten mutta niin ei ole todellakaan, siinä voidaan hyvin käsitellä alaisen ja esimiehen välistä SUHDETTA. Tuohon alaisille järjestettävään kehityskeskusteluun kannattaa erityisesti kirjata, että näkeekö alainen esimiehen toiminnassa jotain parannettavaa. Tämä toimii kuin "vakuutus", alaisten on ihan turha puhua mitään selän takana, jos ei ole ollut pokkaa esittää kritiikkiä kehityskeskustelussa. Meidän organisaatiossa vielä näiden varsinaisten kehityskeskustelujen lisäksi on erillinen anonyymi kysely esimiesten esimiestaidoista, näissä kyselyissä on ilmeisesti satunnaisesti valikoitu joukko vastaajia. Niissä kysytään kyllä todella tarkkaan esimiehen toiminnasta. Joskus olen itse valikoitunut vastaajaksi tuohon.
Fiksu esimies ei edes käytä sanaa alainen, joten kehityskeskustelukaan ei ole se ainoa paikka, jossa kritiikki esitetään. Millainen on se työyhteisö, jossa vain kerran vuodessa eli kehityskeskustelussa otetaan asiat esille hyvässä ja pahassa.
Huomaatko, että löydät sen syyn ja vian aina muista, et itsestäsi? Sinun kanssasi on hankala työskennellä ja tuo tuolien siirtely osoitti konkreettisesti, että et ole osannut ottaa paikkaasi. Oma esimiehesi ei sen vertaa huomannut, että sinulle ei ole tilaa - miksi alaiset olisi sen parempia?
PS. teille oli varattu 2 pöytää (näin kirjoitit), mutta sitten jatkoit, että "yhden neljän hengen pöydän kolme istujaa meni kahden pöydän päihin, jolloin yhdestä pöydästä jäi yksi paikka yhdelle ihmiselle." Eikö niitä pöytiä siis ollutkin vähintään 3?